Lue keskustelun säännöt.
Lasten kavereista harvoin iloa (talvi)liikunta-aktiviteeteissa
20.02.2011 |
Nyt varsinkin kun on talvi ja mahdollisuus luistella ja hiihdellä, niin huomaa kuinka huonoissa kantimissa joillakin/usealla lapsella nämä taidot ovat. Huoh.
Lapsemme voisivat luistella ja hiihdellä kavereitten kanssa ja mielellään otettaisiin näitä kavereita mukaan esim. jäähalliin yleisöluisteluvuorolle, mutta ongelmana on kavereiden taidot. Ovat sen verran heikohkoja, että kaikista lapsista ei ole seuraa näihin touhuihin.
Kolmasluokkalainen on käynyt suksilla laskemassa pulkkamäestä ja toinen kaveri ei pääse suksilla mäkeä ylös ja toinen ei uskalla laskea mäkeä alas kun kaatui yrittäessään. Kumpikin on lähes vuoden vanhempi kuin lapsemme. Samoin luistelussa ei ole löytynyt vielä kaveria joka pärjäisi lapsellemme hipassa luistimilla ja joka voisi edes harjoitella sirklausta lapsen kanssa.
Viisivuotiaan vuotta vanhempi kaveri tuli hiihtämään pihallemme seuraksi ja vain raivosi kun ei pääse pienintäkään nyppylää ylös. Luistelussa me vanhemmat olemme paras seura, tosin on yksi vuotta vanhempi kaveri joka käy taitoluistelussa ja hänellä on sitten taitoa.
Viidesluokkalaisellemme ei löydy seuraa laskettelurinteisiin, kun harvempi kaveri laskettelee ja ne muutamatkin ovat vasta aloitelleet. Jääkiekossa sitten on yksi samantasoinen kaveri (lätkäjoukkueesta) ja muuten viihtyy lähinnä vanhempien poikien kanssa pelaten ulkojäillä.
Kurjaa kun ei ole oikein löytynyt kovin montaa aktiivisen perheen lasta seuraksi. Aika nopeasti kun omalla asuma-alueella, josta lasten koulukaveritkin pääsääntöisesti ovat, liikkuu on nähnyt ne muutaman muun hassun aktiivisesti liikkuvan perheen, mutta ihmeen harvassa ne perheet ovat.
Kommentit (57)
Esim. se kolmasluokkalainen haluaa mennä hippaa luistimilla, mutta ei se ole oikeasti kivaa eikä tasaväkistä. Samoin se mäenlasku suksilla kavereitten kanssa ei onnistu, kun kaverit eivät voi laskea. Viisivuotiaamme omassa (tasaisessa) pihassamme kaverin kanssa, mutta kaveri ei päässyt hiihtämään lenkkiä, koska ei päässyt pienintäkään nyppylää. Lopputulos että lapsemme hiihti ja kaveri raivosi. Viidesluokkalaisemme tuskin saisi kaveria mukaan hyppimään laskettelurinteisiin, vaan kaverit laskisivat eri reittejä. Ei kyseessä ole siis lapsillemme kilpailu, vaan tapa viettää aikaa yhdessä. Mutta ongelma on että se yhdessäolo ei onnistu kavereitten kanssa näissä lajeissa, kun taidot ovat niin eritasoiset. Perheenä esim. jäällä menemme usein hippaa, seuraa johtajaa yms. Ei siellä treenata veri suussa ja tehdä lapsesta voittajaa. Vaan siellä vietetään aikaa ja pidetään hauskaa. Lapsiemme kilpalajit ovat sitten erikseen, paitsi 5v:llä ei ole kilpalajia. Niissä sitten kilpaillaan. Toisaalta sieltä opitaan lisäksi sitä asennetta että kaveria kannustetaan aina ja toisia ei saa haukkua. Tämän he osaavat. t: AP
Tuttujen oikeasti urheilevilla lapsilla on treenejä käytännössä joka päivä, kisoja viikonloppuisin ja "luppoaikana" kilpalajia tukevia muita treenejä kuten taitoluistelijalla telinevoimistelua ja jääkiekkoilijalla punttisalia. Ei heillä ole aikaa eikä edes halua lähteä jonkun amatöörin kanssa jäälle leikkimään hippaa. Ja jos lapsillenne tapa viettää aikaa yhdessä on osoittaa omaa erinomaisuuttaan niin ei ihme, että ette saa kavereita mukaan. Minä ainakin kieltäisin lastani tekemästä mitään sinun lastesi kanssa, sen verran äitikeskeiseltä vaikuttaa elämänne.
Esikoinen pelaa jääkiekkoa ja salibandya, keskimmäisen laji on telinevoimistelu. Jääkiekosta on pelejä kyllä joka viikonloppu, mutta ei yhdessä-kahdessa pelissä mene koko viikonloppua. Salibandyssa pelejä on keskimäärin joka kolmas viikonloppu. Telinevoimistelun kisakausi alkaa taas vasta maaliskuussa. Kyllä niihin viikonloppuihin jää silti aikaa. Viikolla koulu vie ehkä 4-6h päivässä ja treenit ehkä 2h. Treenivapaita iltoja on lapsesta riippuen 2-3vkoa illasta.
Mutta en ehkä tajunnut pointtiasi "tapa viettää aikaa yhdessä on osoittaa omaa erinomaisuuttanne" ja "äitikeskeistä elämää". Ehkä osaisit selittää tarkemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän tosin olen juuri huomannut täällä meilläpäinkin. Ei ole kovin montaa perhettä missä perheen yhdessäoloaikaa toteutettaisiin liikunnan kautta. Taidamme sitten olla aikamoista vähemmistöä, sentään toisen yhtä hullun perheen tunnen. Siis oikeastiko moni vastaaja ei ymmärrä että liikunta voisi olla kivaa yhdessäoloa perheelle ja lasten taidot karttua siinä ohessa? Hiihtolenkkejä tehdään lasten kanssa logiikalla että aikuinen lenkkeilyttää koiraa ja lapset hiihtävät, samalla jutellaan. Luistellessa leikitään juuri niitä hippoja, seuraa johtajia, jäämiestä, kapteeni käskee, peiliä ja pujottelurataa yms. ja vähän pelataan jääkiekkoa. Lasketellessa nautitaan vauhdista ja säistä. Lisäksi kesäisin vietämme aikaa rannalla pelaten lentopalloa tai jalkapalloa sen pelkän makoilun sijasta. Tottakai uimme myös, mutta sielläkin harjoitutetaan lapsia leikin varjolla (pienimmän kanssa leikimmä delfiinejä, isommat etsivät aarteita jne). Iltaisin saatamme kesällä pelata koko perheen kanssa pesäpalloa ja välillä jompi kumpi aikuisista esikoisen kanssa sählyä. t: Se AP vielä kerran
leikitä jäämiehiä tai delffiineitä. Ollaan varmaan todella perseestä olevia vanhempia, mutta ikinä ei olla vedetty mitään kerhonohjaajasessioita.
Tämän tosin olen juuri huomannut täällä meilläpäinkin. Ei ole kovin montaa perhettä missä perheen yhdessäoloaikaa toteutettaisiin liikunnan kautta. Taidamme sitten olla aikamoista vähemmistöä, sentään toisen yhtä hullun perheen tunnen. Siis oikeastiko moni vastaaja ei ymmärrä että liikunta voisi olla kivaa yhdessäoloa perheelle ja lasten taidot karttua siinä ohessa? Hiihtolenkkejä tehdään lasten kanssa logiikalla että aikuinen lenkkeilyttää koiraa ja lapset hiihtävät, samalla jutellaan. Luistellessa leikitään juuri niitä hippoja, seuraa johtajia, jäämiestä, kapteeni käskee, peiliä ja pujottelurataa yms. ja vähän pelataan jääkiekkoa. Lasketellessa nautitaan vauhdista ja säistä. Lisäksi kesäisin vietämme aikaa rannalla pelaten lentopalloa tai jalkapalloa sen pelkän makoilun sijasta. Tottakai uimme myös, mutta sielläkin harjoitutetaan lapsia leikin varjolla (pienimmän kanssa leikimmä delfiinejä, isommat etsivät aarteita jne). Iltaisin saatamme kesällä pelata koko perheen kanssa pesäpalloa ja välillä jompi kumpi aikuisista esikoisen kanssa sählyä. t: Se AP vielä kerran
Et oikeastaan etsi lapsillesi hiihtokavereita vaan sellaista seuraa, jolle voi näyttää teidän lasten olevan jotain erityistä?
Missä ihmeessä on se hiihtolatu, jossa voi ulkoiluttaa koiraa? Jossain maalla, missä teette itse itsellenne ladut? Vai joutuuko teillä lapset hiihtämään jalkakäytävällä tai tienpientareella?
Todennäköisesti teillä on myös ihan oma uimaranta, jossa voitte keskittyä potkimaan palloa. Yleensä kun moinen toiminta ei muiden ihmisten keskellä kovin hyvin onnistu. Ja oma luistelurata, koska hipan leikkiminen kesken yleisöluisteluvuoron on aika monessa paikassa kielletty turvallisuuteen vedoten. Iltaiseen pesäpalloon teillä on tietysti takapihalle tasattu kunnon kenttä ja varmaan aikuisilla on siellä täysmittainen 18-reikäinen golfkenttäkin?
Esim. se kolmasluokkalainen haluaa mennä hippaa luistimilla, mutta ei se ole oikeasti kivaa eikä tasaväkistä. Samoin se mäenlasku suksilla kavereitten kanssa ei onnistu, kun kaverit eivät voi laskea. Viisivuotiaamme omassa (tasaisessa) pihassamme kaverin kanssa, mutta kaveri ei päässyt hiihtämään lenkkiä, koska ei päässyt pienintäkään nyppylää. Lopputulos että lapsemme hiihti ja kaveri raivosi. Viidesluokkalaisemme tuskin saisi kaveria mukaan hyppimään laskettelurinteisiin, vaan kaverit laskisivat eri reittejä.
Ei kyseessä ole siis lapsillemme kilpailu, vaan tapa viettää aikaa yhdessä. Mutta ongelma on että se yhdessäolo ei onnistu kavereitten kanssa näissä lajeissa, kun taidot ovat niin eritasoiset.
Perheenä esim. jäällä menemme usein hippaa, seuraa johtajaa yms. Ei siellä treenata veri suussa ja tehdä lapsesta voittajaa. Vaan siellä vietetään aikaa ja pidetään hauskaa.
Lapsiemme kilpalajit ovat sitten erikseen, paitsi 5v:llä ei ole kilpalajia. Niissä sitten kilpaillaan. Toisaalta sieltä opitaan lisäksi sitä asennetta että kaveria kannustetaan aina ja toisia ei saa haukkua. Tämän he osaavat.
t: AP
Minun lapseni on kömpelö ja varovainen, siitä huolimatta, että häntä on pienestä pitäen kannustettu liikkumaan. Itse olen tosi liikunnallinen, mutta mieheni kömpelö, vaikka tykkääkin liikunnasta.
On sinulla murheet. Ehkä lapsesi olisi syytä oppia, että kaikki eivät ole yhtä hyviä kaikessa. Entä jos lapsesi on jossain muussa asiassa huonompi kuin kaverinsa - oikeuttaako se kaverien vanhemmat kirjoittelemaan tänne, kuinka ärsyttävää on, kun tuo vitun idiootti ei osaa tehdä ristipistojakaan?
Mitä jos opettaisit lapsesi kannustamaan ja auttamaan kavereita sellaisissa asioissa, joissa he eivät ole yhtä hyviä? Ystävällisesti, ei ylimielisesti.
Hän ei ole vielä oppinut hiihtämään hyvin, tai luistelemaankaan, kun on karkeamotoriikassa vaikeuksia. Onneksi hänellä on elämässään sellaisia aikuisia, jotka ymmärtävät asian, eivätkä ihmettele kun hän suksilla ollessaan turhautuneena itkee kun ei pääse mäkeä ylös tai kaatuu suoralla. Tiedämmepä jatkossa olla päästämättä häntä enää teidän kanssanne hiihtämään vaikka pyytäisitte, sillä kaltaisenne tuhoavat lapsen itsetuntoa pikkuhiljaa ihmettelyillään.
Lukemaan hän oppi 3-vuotiaana ja hienomotoriikka on ikätasoa aika paljon edellä, lisäksi hän puhuu jo kolmea kieltä, ihan toivoton tapaus hänkään ei siis ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt, miksi lapsillasi ei ole urheiluharrastusten myötä tullut urheilevia kavereita vai olisiko vika tuossa "äitikeskeisessä" elämässänne, jossa sinä määräät, mitä tehdään. Haluat, että lapsesi ovat se harrastuksen loistavin kruunu, joten kehuskelet sillä, että muut eivät osaa. Ehkä sieltä sählyjoukkoeesta löytyisi joku, joka osaa - mutta muut lapset eivät halua olla sinun lastesi kanssa missään tekemisissä, koska olet armoton päällepäsmäri ja määrääjä. "Nyt leikitään hippaa" - voiei!
Anna lastesi olla myös niiden lasten kanssa, joilla aivotoimintaa on enemmän kuin motoristen taitojen verran. Ehkä lapsesi oppisivat näiltä surkeilta luistelijoilta, että elämässä on muutakin.
Meillä lapset käyvät laskettelemassa isän ja äidin kanssa, ilman kavereita. Samoin hiihtämässä käydään koko perheenä, joten ehkä vika onkin siinä, että osa vanhemmista haluaa harrastaa yhdessä lasten kanssa, ei lastensa kavereiden kanssa.
Sinä taisit löytää sen pointin! Juu etsin kavereita mukaan lapsille, mutta ongelmana että lapset eivät osaa. Lapset eivät osaa koska taitoja ei ole. Taitoja ei ole koska vanhemmat eivät ole tehneet näitä asioita lasten kanssa ja koululiikunnan vähäisillä tunneilla ei hirveästi ehdi taitoja kartuttaa. Ja kun lapset eivät ole tottuneet näitä lajeja hirveästi harjoittelemaan, niin ei ole normaali yhdessäolon muoto.
Meillä me tosiaan teemme perheenä, mutta lasten kasvaessa huomaa että olisi kiva ottaa lapsille kavereitakin mukaan. Tai ovat sen ikäisiä että voivat käydä keskenäänkin. Mutta tässä ajassa meillä lasten taidot karttuneet eri tahtia kuin kavereiden. Eli perheen lisäksi voisimme kasvattaa tuota yhdessätekemistä lasten kavereihinkin, jos olisi sellaisia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset käyvät laskettelemassa isän ja äidin kanssa, ilman kavereita. Samoin hiihtämässä käydään koko perheenä, joten ehkä vika onkin siinä, että osa vanhemmista haluaa harrastaa yhdessä lasten kanssa, ei lastensa kavereiden kanssa.
Sinä taisit löytää sen pointin! Juu etsin kavereita mukaan lapsille, mutta ongelmana että lapset eivät osaa. Lapset eivät osaa koska taitoja ei ole. Taitoja ei ole koska vanhemmat eivät ole tehneet näitä asioita lasten kanssa ja koululiikunnan vähäisillä tunneilla ei hirveästi ehdi taitoja kartuttaa. Ja kun lapset eivät ole tottuneet näitä lajeja hirveästi harjoittelemaan, niin ei ole normaali yhdessäolon muoto. Meillä me tosiaan teemme perheenä, mutta lasten kasvaessa huomaa että olisi kiva ottaa lapsille kavereitakin mukaan. Tai ovat sen ikäisiä että voivat käydä keskenäänkin. Mutta tässä ajassa meillä lasten taidot karttuneet eri tahtia kuin kavereiden. Eli perheen lisäksi voisimme kasvattaa tuota yhdessätekemistä lasten kavereihinkin, jos olisi sellaisia kavereita.
entä jos panostaisitte vaihteeksi sellaisiin taitoihin kuin muiden huomioiminen, ystävällisyys, erilaisuuden hyväksyminen ja armollisuus muiden kykyjä kohtaan. Kurjaa, että lapsillasi on yksinäinen lapsuus sinun takiasi.
Meillä on lapset 6v. ja 4v. ja tarhassa ovat 5 päivää viikossa.
Iltaisin annamme heille kyllä huomioita, mutta emme mitään suunniteltua. Ulkoilemme, jos ulkoilemme (emme edes joka päivä),käydään kaupassa, kirjastossa kun tarvii, tai sitten olemme vaan. Toisinaan lapset leikkii pihalla toisten lasten kanssa jne..
Viikonloppuisin sitten hiihdämme, luistelemme jne. yhdessä.
Kuitenkin he ovat viikolla tarhassa /eskarissa, missä sitä ohjattua toimintaa piisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt, miksi lapsillasi ei ole urheiluharrastusten myötä tullut urheilevia kavereita vai olisiko vika tuossa "äitikeskeisessä" elämässänne, jossa sinä määräät, mitä tehdään. Haluat, että lapsesi ovat se harrastuksen loistavin kruunu, joten kehuskelet sillä, että muut eivät osaa. Ehkä sieltä sählyjoukkoeesta löytyisi joku, joka osaa - mutta muut lapset eivät halua olla sinun lastesi kanssa missään tekemisissä, koska olet armoton päällepäsmäri ja määrääjä. "Nyt leikitään hippaa" - voiei! Anna lastesi olla myös niiden lasten kanssa, joilla aivotoimintaa on enemmän kuin motoristen taitojen verran. Ehkä lapsesi oppisivat näiltä surkeilta luistelijoilta, että elämässä on muutakin.
On heillä kavereita. He leikkivät kuten muutkin ja kaverit haluavat olla heidän kanssaan tekemisissä. Ja ovat myös sellaisten lasten kanssa jotka eivät tosiaankaan ole liikunnallisia.
Mutta nyt oli kyse löytyykö kavereita näihin liikuntajuttuihin, joissa joissakin tarvitaan vanhempia vähintään kuskaamaan, sekä valvomaan. Tällöin me vanhemmat itsekin osallistumme, emmekä seiso tumput vieressä.
Juu ja kyllä meidän lapset osaavat sanoa jos eivät halua leikkiä sitä hippaa. Aika vaikea sitä on minusta lasta pakottaakaan leikkimään.
Ja nämä lajit joista puhun eivät ole lasteni harrastuksia, vaan yhteistä ajanviettoa. Eivät varmasti ole se loistavin kruunu näissä lajeissa, sillä harrastajat varmaan osaavat nämä lajit paremmin.
Erityisesti joukkuelajeissa (tuo salibandy) koemme että tärkeää on joukkueena pelaaminen, ei se loistavin kruunu. Joukkueessa pelaamisessa ei olisi iloa olla se parhain, mutta ei se huonoinkaan. Kehittymisen ja onnistumisen ilon kannalta olisi hyvä olla vähän se keskitason yläpuolella.
Lisäksi lapseni eivät kehuskele että muut eivät osaa. Se että muut eivät osaa on se surunaihe, ei ilonaihe.
Meillä on lapset 6v. ja 4v. ja tarhassa ovat 5 päivää viikossa. Iltaisin annamme heille kyllä huomioita, mutta emme mitään suunniteltua. Ulkoilemme, jos ulkoilemme (emme edes joka päivä),käydään kaupassa, kirjastossa kun tarvii, tai sitten olemme vaan. Toisinaan lapset leikkii pihalla toisten lasten kanssa jne.. Viikonloppuisin sitten hiihdämme, luistelemme jne. yhdessä. Kuitenkin he ovat viikolla tarhassa /eskarissa, missä sitä ohjattua toimintaa piisaa.
Ei sitä ohjattua yhteistä toimintaa olekaan aina. Mekin käymme kaupassa, tosin harvemmin lapset lähtevät mukaan, vaan ovat mielummin kavereitten kanssa. Kirjoja luetaan ja vaan oleillaankin. Lapset leikkivät pihalla toisten kanssa, tosin heille se voi olla sitä hiihtoakin, joka voi olla leikki (leikkivät että on hiihtomaa ja siellä hissiä, joku asuu tuolla jne).
Viikonloppuisin mekin sitten hiihdämme, luistelemme ja laskettelemme. Ei sitä viikolla niin usein ehdi. Tosin nuorinkin on meillä päiväkodissa lyhennetyn hoitoajan ja minä teen lyhyempää työpäivää, joten ehditään olla enemmän kotona kuin täysipäiväisesti hoidossa olevat.
Nyt aihe on vaan ajankohtainen kun meillä alkoi lapsilla talviloma ja aikaa on tavallista enemmän näihin talviaktiviteetteihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta teillä oikeesti on se tilanne, että lapsilla ei oo kavereita, jos oot koko ajan niitä heille etsimässä.
Jos kerran reenaavat jo muutenkin, niin sitten voitte vapaa- ajalla liikkua ihan perheen kesken tai olla liikkumatta.
Ihmeellistä suorittamista ja turhien paineiden ottamista !
ei silti tule huipputasoisia urheilijoita, mitäs sitten pitäisi tehdä? Liikkua lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muaki ihmetyttää miten suurinosa lapsista ja vanhemmista ei liiku ja sitten paheksutaan, jos näin tekee. Näinhän tässä ketjussa on huomattu.
Mä toivon että ne vanhemmat jotka vetelee herneitä nokkaan kun ei säännöllistä liikuntaa harrasteta, huomaavat ne fysikaaliset ongelmat mitä tenavilla tulee olemaan aikuisiällä.
Selkä, jalat, polvet, lonkat, kädet...näissä tulee ilmentymään kuormitus ongelmia ja kipuilua. Tämähän johtuu suoranaisesti siitä ettei niveliä ja lihaksia ole harjoitettu kestämään läpi elämän kulutuksia.
Kömpelyys ja muut motoriset haasteet on korjattavissa harjoittelulla, pointti ei ole tulla parhaaksi vaan liikunnasta osa elämää.
Loppujen lopuksi AP tulee vetämään elämässä pitemmän korren =D
Ap valitti, että hänen lapsilleen ei ole hiihto- ja luistelukaveria, kun muut lapset eivät ole näissä lajeissa niin taitavia. Ap:n mielestä oli tavatonta, että 6-vuotias ei uskaltanut mennä mäkiä ja kaatuili ja siksi kitisi. Minusta taas oli hienoa, että se 6-vuotias uskalsi yrittää, vaikka sai vain negatiivisia kokemuksia. Toivottavasti jaksaisi yrittää edelleen, vaikka ap:n ihmettely ei takuulla auttanut asiaa. Muistan itse ekaluokan hiihtoni. Tuli iso mäki ja yritin kiivetä sitä ja aina vaan liuin taaksepäin. Opettaja yritti jopa sauvasta vetää, mutta ei tullut mitään ei... Ja silti vanhempani olivat hiihtäneet kanssani ahkerasti 3-vuotiaasta lähtien, ja välineetkin löytyivät. Mutta kun me hiihdettiin meren jäällä, ja siellä oli tasaista... Eräs ystäväni ei osannut kunnolla hiihtää ala-asteella, koska vanhemmat eivät ostaneet kunnon välineitä. Nykyään hiihtelee päivittäin parinkymmenen kilometrin lenkkejä.
Luistelusta pidin enemmän kuin hiihdosta ja olin siinä ihan hyvä (keskinkertainen mutta pärjäsin). Vapaa-aikana luisteltiin paljon heikommin osaavien kanssa. Ei luisteltu hippaa vaan syöksyä lumihankeen. Ei ollut merkitystä nopeudella, kun jokainen syöksyi omaan kasaan omaa tahtiaan. Lisäksi luisteltiin käsikkäin - minä vedin kaveriani käsistä eteenpäin ja itse luistelin taaksepäin. En rehellisesti edes ymmärrä, miten sirklatessa tarvittaisiin kaveria. Oma kaverini väsyi nopeasti ja istui jäällä, ja siinä sitten sirklasin ympyrää ja juteltiin.
Oma lapseni on nyt 4-vuotias ja on luistellut koko talvena kahdesti (ei osaa luistella) ja hiihtänyt kerran. Syy siihen on 1-vuotias pikkuveli, joka on ollut paljon sairaana. Kovilla pakkasilla emme mene ulos, ja muuten ollaan sairasteltu. Harmi tietysti mutta ei millään tavalla vaikuta lapseni kuntoon tai niveliin. Lapseni harrastaa tanssia ja uimista. Lisäksi hän leikkii kavereiden kanssa fyysisiä lajeja ihan ilman suksia tai luistimia (esim. hippaa, pituushyppyä, kesäisin trampoliinilla pomppimista, polkupyöräilyä ja jalkapalloa).
En edes tajua, miten jotkut voivat päätellä, että jos lapsi ei osaa tietyn ikäisenä luistella ja hiihtää hyvin, hänen perheensä on laiska plösö, jossa nivelet surkastuvat ja hengästytään jo portaita kiivettäessä. Miten nämä kaksi lajia sulkevat pois KAIKKI muut lajit, mitä voi mahdollisesti harrastaa puhumattakaan lasten ihan luonnollisesta leikistä, joka usein on aika fyysistä?
Oma lapseni oli 3-vuotisneuvolassa motorisesti jäljessä ikäisiään. Nyt 4-vuotisneuvolassa oli jo 5-vuotiaan tasolla, mutta neuvolan testit eivät kerro koko totuutta. Tanssiharrastuksessa on huonoimmasta päästä koko ryhmässä. Uimaan ei ole vielä ahkerasta yrityksestä huolimatta oppinut. Ap kutsuisi häntä ehkä ikätasostaan jäljessä olevaksi. MInusta taas on ihanaa, että hän rakastaa vedessä polskimista ja kellukkeilla uimista ja sukeltelua. Minusta on mahtavaa, että hän jaksaa mennä mielellään tanssiharrastukseen eikä välitä, vaikka liikkeet eivät mene oikein. Lapseni liikkuu mielellään, juoksee ja hyppii ihan ilman kavereitakin. Niin kuin sen kuuluu mennäkin.
Meillä on kotipihassa 2 kivaa ja helppoo ponia.
tulkaa käymään ja tuokaa lapset ratsastaan. Ratsastus kehittää koordinatioo ja tasapainoo ja koska teidän lapsilla on hyvä tasapaino niin ne varmaan nauttii ratsastamisesta.
Mun lapsi tykkais kun saisi seuraa. Ponit on kilttejä, ei taatusti potki eikä pure. Helppoja käsitellä ja kohtuullisen hyvin sisään ratsastettuja. Nostaa ravin ja laukan avuista, mutta koulukiemurat ei onnistu. Toinen hyppää 50cm ja toinen 70, yksittäisenä tietty vähän enemmän.
Keitellään nuotiokahvit ja kahvin kanssa tarjoon purtavaa.
ei silti tule huipputasoisia urheilijoita, mitäs sitten pitäisi tehdä? Liikkua lisää?
Ymmärrän että lapsi ei opi, vaikka yrittäisi. Mutta tunnen nämä lasten kavereiden perheet ja tosiaan eivät vanhempia niin kiinnosta puuhailla liikunnallisia juttuja lasten kanssa. Ja tämä näkyy. Itse olen pitänyt hiihtoa ja luistelua ihan perusjuttuina joita opetetaan lapsille, kuuluvathan ne koulussa opetussuunnitelmaankin.
Meidänkään lapset eivät ole huippuja hiihdossa ja luistelussa ja edelleen varmasti löytyy niitä taitavampia lapsia. Minusta sellainen seura lapsille olisi joskus jopa piristävää:)
Pidin pientä taukoa palstailusta koska vietettiin iltaa, oli töissä ja käytiin jäähallissa luistelemassa niiden kahden nuoremman lapsen kanssa, kun vanhin pelasi lätkää kaverinsa kanssa ulkojäillä. Sen päälle vielä käytiin siellä koiralenkillä, niin että keskimmäinen hiihti kaverinsa kanssa ja nuorin oli pulkalla mukana.
Emme asu maalla, mutta voimme kävellä koiran kanssa ulkoilureittiä, kun lapset hiihtävät pellolla ladulla vieressä. Eli koira ei ole ladulla.
Ja tottakai lapset voivat myös käydä pulkkamäessä ja rakennella lumilinnoja jne. Mutta meillä se kolmasluokkalainen viihtyy siellä mäessä paremmin suksilla kuin pulkalla. Mutta käy kyllä kavereitten kanssa pulkallakin. Ja juu on käynyt myös niin että hiihtää ja kaveri laskee pulkalla. Mutta silti olisi kivempi tehdä yhteisiä juttuja kavereiden kanssa.
Viisivuotias hiihti sen kuusivuotiaan kanssa tasaisella pihallamme sen kaverin kanssa. Valitettavasti vain lumitöistä johtuen siinä tasaisellakin oli pieniä töppyröitä, joissa kaveri veti hirveän herneen nenäänsä. Täällä ei ole yhtään niin tasaista reittiä että kaveri pääsisi mukaan, jopa pelloille on pieni nousu niiltä teiltä. No kaveri tosin raivoaa aika usein asioista mitä ei osaa, joten ei tuo ihan tavatonta lapselle ollut.
Juu ja lapset meillä voivat todella sopeuttaa tekemisensä kaverien taitotasoon, osaavat sen kyllä. Mutta osa tekemisen ilosta menee siinä.
Lapsia on enemmän, joten voivat pitää toisilleen seuraa. Tässä se ongelma ilmeisesti onkin että olemme liian kaverilähtöisiä- tai lapset ovat, joten kaipaavat tekemistä kavereitten kanssa ja näissä sisarukset ikäeroista johtuen ovat myös taitotasoltaan erilaisia.
Teidän ratkaisujen mukaan tuntuisi parhaimmalta että perheemme tekisi "omassa erinomaisuudessamme" näitä lajeja vain perheen kesken, eikä palstailijat edes haluaisi antaa lapsia mukaamme ulkoilemaan. Tosin taidan olla niin luupäinen että silti yritämme saada niitä kavereita mukaan. Keskimmäisen kaveri oli luistelmassa ja hiihtolenkillä mukana. Hiihtolenkillä tosin mieheni antoi vinkkiä mihin niitä sauvoja kannattaa tökätä kun menee mäkeä (kun laittoi sauvoja aina suksien väliin), kun hetken katseli sitä touhua ja kehuttiin kun homma onnistui.
Juu ja ne isommat lapset ovat jo 12v ja 10v, joten kyllä sen ikäisten kaverien olettaisi jo osaavan luistella ja hiihtää!
että sun lapset on niitä, jotka kaivelee lumiluolia ihan ilman suunnitelmaa eikä ymmärrä, että sotastrategisesti pitäisi tehdä toisin, että voisi leikkiä niiden fiksumpien kanssa. Mahdatte olla ihmettelyn aihe koko lähitienoolla.