Lue keskustelun säännöt.
Lasten kavereista harvoin iloa (talvi)liikunta-aktiviteeteissa
20.02.2011 |
Nyt varsinkin kun on talvi ja mahdollisuus luistella ja hiihdellä, niin huomaa kuinka huonoissa kantimissa joillakin/usealla lapsella nämä taidot ovat. Huoh.
Lapsemme voisivat luistella ja hiihdellä kavereitten kanssa ja mielellään otettaisiin näitä kavereita mukaan esim. jäähalliin yleisöluisteluvuorolle, mutta ongelmana on kavereiden taidot. Ovat sen verran heikohkoja, että kaikista lapsista ei ole seuraa näihin touhuihin.
Kolmasluokkalainen on käynyt suksilla laskemassa pulkkamäestä ja toinen kaveri ei pääse suksilla mäkeä ylös ja toinen ei uskalla laskea mäkeä alas kun kaatui yrittäessään. Kumpikin on lähes vuoden vanhempi kuin lapsemme. Samoin luistelussa ei ole löytynyt vielä kaveria joka pärjäisi lapsellemme hipassa luistimilla ja joka voisi edes harjoitella sirklausta lapsen kanssa.
Viisivuotiaan vuotta vanhempi kaveri tuli hiihtämään pihallemme seuraksi ja vain raivosi kun ei pääse pienintäkään nyppylää ylös. Luistelussa me vanhemmat olemme paras seura, tosin on yksi vuotta vanhempi kaveri joka käy taitoluistelussa ja hänellä on sitten taitoa.
Viidesluokkalaisellemme ei löydy seuraa laskettelurinteisiin, kun harvempi kaveri laskettelee ja ne muutamatkin ovat vasta aloitelleet. Jääkiekossa sitten on yksi samantasoinen kaveri (lätkäjoukkueesta) ja muuten viihtyy lähinnä vanhempien poikien kanssa pelaten ulkojäillä.
Kurjaa kun ei ole oikein löytynyt kovin montaa aktiivisen perheen lasta seuraksi. Aika nopeasti kun omalla asuma-alueella, josta lasten koulukaveritkin pääsääntöisesti ovat, liikkuu on nähnyt ne muutaman muun hassun aktiivisesti liikkuvan perheen, mutta ihmeen harvassa ne perheet ovat.
Kommentit (57)
Kohta teillä oikeesti on se tilanne, että lapsilla ei oo kavereita, jos oot koko ajan niitä heille etsimässä. Jos kerran reenaavat jo muutenkin, niin sitten voitte vapaa- ajalla liikkua ihan perheen kesken tai olla liikkumatta. Ihmeellistä suorittamista ja turhien paineiden ottamista !
Niitä kavereita ei vain löydy niihin talvilajeihin. Eikö ennen ollut normaalia että lapset kävivät pelaamassa jääkiekkoa ja luistelemassa ja hiihtämässä? Nykyään tämä on kai epänormaalia lapsille...
Talvella on kiva möyriä lumikinoksissa ja olla pulkkamäessä. Mutta kun ikää tulee lisää niin olisi kiva jos lapset viihtyisivät edelleen ulkona liikkuen, eivätkä vain hengailisi ostarilla tai pelaisi tietokonepelejä. Mielummin veisin lapsen kavereineen laskettelurinteeseen kuin ostarille. Tästä syystä kai meillä harrastetaan näitä talviliikuntajuttuja, sekä sen vuoksi että me aikuisetkin tykkäämme näistä.
Olen ehkä pitänyt normaalina että hiihtoa ja luistelua opetetaan lapsille Suomessa, mutta vastausten perusteella se taitaakin olla epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on vain kun nuo kaverit eivät osaa talviliikuntalajeja ja eivät siten yhdessä hiihdä, luistele ja laskettele. Tekevät kavereitten kanssa yhdessä muuta.
Haluavat vain telmiä ulkona, laskea mäkeä ja leikkiä kaikenlaista simppeliä hippaa sen sijaan että osaisivat käyttää aivojaan filosofiseen mietiskelyyn tai vaikka avaruustutkimuksen pohtimiseen. Kamalan hankala löytää sellaista 11v ikäistä, joka olisi meidän pojan tapaan perehtynyt sotastrategioihin ja Sokrateen ajatteluun. Perheenä me usein yhdessä kehittelemme suhteellisuusteoriaa edelleen tai mietimme atomien rakennemalleja.
Haluamme lapsillemme kunnollista ajanvietettä, ei notkumista ostarilla tai juopottelua jääkiekkojoukkoeen kanssa pelien jälkeen. ON vain niin hankala löytää lapsia, joilla on oikeanlaiset arvot.
Meillä uidaan ja pelataan korista, joten esim. hiihto ja laskettelu ovat jääneet huomattavasti vähemmälle harjoittelulle.
Mutta joo. Mua harmittaa, kun mun lapset osaavat uida hyvin ja ne voi päästää aikuisten altaaseen vapaasti. Kavereita pitää vahtia, kun ne vaan räpiköi muutaman metrin.
Riippuu kyllä missä asuu. Kun olin lapsi, hiihdin "kesät talvet" yksin, ei siihen ketään kaveriksi tarvinnut. Omat lapseni ovat käyneet yhden kauden luistelukoulua, joten pysyvät pystyssä, mutta eivät osaa kovin kummoisia temppuja. Hiihtoa harrastetaan kerran vuodessa hiihtolomalla isovanhemmilla, missä on myös välineet. Lasketteluun ei ole ollut mahdollisuuksia. En osaa itsekään, koska lapsuudessani sitä ei harrastettu. (Olen aika vanha.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laskettelemaan, luistelemaan ja vaikka seinäkiipeilemään.
Pojan kaveri vaan pelaavat Pleikalla.
Porukalla kaikki on mukavampaa :)
Vaikka me vanhemmat osallistumme niin kyllä poika kaipaa omaa kaveria mukaan.
Eivät kaikki lapset kehity urheilulajeissa, vaikka vanhemmilla halua ja aikaa siihen olisikin. Se tietty taso, joka oletettavasti teidän lapsilla on, ei kaikilla vain onnistu. Ehkä urheilua on hyvä opettaa lapsille niin, että jos tosiaan haluatte kaverin lapselle mukaan, on hyväksyttävä se, että aina löytyy heikompia ja taitavampia ja niillä lahjoilla jokainen menee, jotka on annettu. Yksin voi sitten rikkoa omia ennätyksiä ja rajoja.
Meilläsaa heikommatkin kaverit tulla mukaan, jokainen liikkuu tasollaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset käyvät laskettelemassa isän ja äidin kanssa, ilman kavereita. Samoin hiihtämässä käydään koko perheenä, joten ehkä vika onkin siinä, että osa vanhemmista haluaa harrastaa yhdessä lasten kanssa, ei lastensa kavereiden kanssa.
Sinä taisit löytää sen pointin! Juu etsin kavereita mukaan lapsille, mutta ongelmana että lapset eivät osaa. Lapset eivät osaa koska taitoja ei ole. Taitoja ei ole koska vanhemmat eivät ole tehneet näitä asioita lasten kanssa ja koululiikunnan vähäisillä tunneilla ei hirveästi ehdi taitoja kartuttaa. Ja kun lapset eivät ole tottuneet näitä lajeja hirveästi harjoittelemaan, niin ei ole normaali yhdessäolon muoto. Meillä me tosiaan teemme perheenä, mutta lasten kasvaessa huomaa että olisi kiva ottaa lapsille kavereitakin mukaan. Tai ovat sen ikäisiä että voivat käydä keskenäänkin. Mutta tässä ajassa meillä lasten taidot karttuneet eri tahtia kuin kavereiden. Eli perheen lisäksi voisimme kasvattaa tuota yhdessätekemistä lasten kavereihinkin, jos olisi sellaisia kavereita.
entä jos panostaisitte vaihteeksi sellaisiin taitoihin kuin muiden huomioiminen, ystävällisyys, erilaisuuden hyväksyminen ja armollisuus muiden kykyjä kohtaan. Kurjaa, että lapsillasi on yksinäinen lapsuus sinun takiasi.
Juu ja kyllä niitä kavereita löytyy sählyyn ja telinevoimisteluun ja vanhimmalla seurakaveri lähtee aina ilomielin jääkiekkoa pelaamaan, mutta kaksin on vaikea saada peliä kasaan...
Me panostamme erityisen paljon muiden huomioon ottamiseen, ystävällisyyteen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Ei kai liikuntaan panostaminen sulje pois että voisi panostaa juuri noihinkin taitoihin?
Kavereita on, mutta näistä kavereista ei vain valitettavasti ole kovinkaan paljoa seuraa näihin talviurheilulajeihin.
Viimeksi perjantaina oli kummallakin vanhemmalla lapsella kaveri yökylässä ja vanhinta lasta pyydetiin toiseenkin paikkaan yökylään ja sekä pyydettiin viime yöksikin. Koko perjantain leikkivät kavereiden kanssa ja tänään kävivät kavereiden kanssa ulkona juuri hiihtämässä (tosin siitä tuo juttuni osittain lähtikin) ja vanhin jäällä joukkuekavereiden kanssa pelaamassa sählyä. Nyt keskimmäinen on menossa tänään yökylään kaverille. Vanhimmalla on vielä treenit. Lisäksi sukulaisia on tulossa kylään.
Eli lapsillamme on kyllä muutakin elämää, sitä ei tarvitse pelätä.
Ei meillä ainakaan raahata tallille kavereita, joita ei hevoset kiinnosta tai pelkäävät niitä. Vai pitäisikö muka?
Mutta he ei pyydä koskaan mukaan samassa pihapiirissä asuvan perheen lapsia koska heidän vanhempansa on kuten ap. Ne ei päästä lapsia keskenään, vaan tunkevat mukaan ehdottamaan että pitäisi tehdä piruettia tai muuta typerää, ja lapset tahtoo mennä keskenään. Lisäksi ne ei jaksa kuunnella sitä hehkutusta mitä sen perheen lapset harrastaa, kun kuvittelevat olevansa ylivertaisen hyviä joka asiassa.
Outoa on jos noin isoilla lapsilla kuin ap:n lapset ei ole harrastuskavereita. Meidän lapsilla ainakin on. 9 v on tosi hyvä jalkapallossa ja käy välillä pelaamassa joukkuekavereiden kanssa, mutta osaa pelata myös ei yhtä hyvien kanssa ja huomioida muut, kesällä pelaili pihan 3-5 v pikkuisten kanssa ja sekin meni hienosti, hänellä ei ole tarvetta kikkailla taidoillaan heidän seurassaan. 7 v taas on joukkuevoimistelussa jo kolmatta vuotta, ja osaa voltit, kärrynpyörät, spagaatit, pallolla ja narulla vaikka mitä, mutta pystyy heittämään pihassa kärrynpyörää myös sellaisten lasten kanssa jotka ei ole ihan yhtä akrobaatteja kuin hän. Jumppakaverin kanssa sitten tekevät niitä vaativampia temppuja.
Olen varmaan onnistunut kasvattamaan kivemmat lapset kuin ap. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset on keskinkertaisia talvilajeissa, mutta harrastavat niitä mielellään. Ei heilläkään kamalasti seuraa ole hiihtämään tai luistelemaan, mutta onhan heillä seuraa toisistaan! Ap:n viesteistä ymmärsin, ettei teilläkään ole kyseessä ainoa lapsi. Eivätkö sisarukset viihdy keskenään?
Lapset ovat erilaisia ja eri tasoisia monissa asioissa. Opeta niille lapsillesi joustavuutta! Jos kaverit ovat huonompia hiihtämään, niin eikös niiden sinun lastesi parempina tulisi sopeutua kaveriensa taitotasoon? Keksiä sellaista yhdessä liikkumista, jossa kaverit voivat olla mukana? Jos kaverit ei uskalla mäkeen, niin mennä tasaisella? Kuulostaa siltä, että lapsesi eivät osaa sopeutua.
Meillä poika oppi lukemaan 3-vuotiaana ja oli ensimmäiset vuodet kavereiden kanssa tietyissä asioissa paljon edellä. Se kuitenkin pikemminkin helpotti kaverisuhteita! Poikamme esim. pelasi kavereiden kanssa lautapelejä, joita eivät normaalisti ilman aikuista pystyneet pelaamaan, koska peleihin liittyi jotain lukemista. Tai luki kavereilleen sarjiksia.
Tyttömme taas on tosi taitava leipomaan, vaikka on vasta 5. Hänellä on 7-vuotias kaveri, josta on tosi hauska tulla meille ja tehdä jotain muffinsseja, kun meidän tyttö opastaa.
Ei se parempi osaaminen ole ongelma, jos lapsesi osaavat ottaa kavereidensa osaamistason huomioon.
Jos teillä on enemmän lapsia niin mihin helvettiin ap tarvii kavereita lapsilleen? Eikö lapset osaa keskenään olla?
Me otettiin mun kavereita Lappiin mukaan, vaikka osa ei osannu ollenkaan lasketella ja mut opetettiin lasketteleen jo neljävuotiaana. Kyllä mulla oli silti paljonkin seuraa ihan sielä rinteessäkin niistä kavereista jotka ei osanneet laskea.
En mä koskaan ajattele että voi harmi kun meidän lapsi ei saa kaveria ratsastukseen vaikka olisi kotona vapaana hevonen ja 2 ponia.
Ihanaa kun AP:n mukulat on noin taitavia. Ihanaa kun AP tuo sen julki kuinka paljon parempia hänen lapsensa on. On meitä moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä saat kertoa ja ylistää kuinka hyviä sun lapset on eikä muista ole lähellekään samaa.
Voit nostattaa loputtomiin ton avulla lasten (ja omaa, hihih) itsetuntoa.
Voitte koko perhe tutnea olevanne niin alljon muita parempia, aina niitäkin (kai) tarvitaan. Ehheh
Jos olis edes alkeelliset sosiaaliset taidot, niin sen paremmuuden vois kääntää vaan voitoksi, jos siis oikeasti tahtoisi kavereita mukaan. Mutta sellaiset taidot taitaa puuttua ap:n perheeltä vallan.
Meillä tykättäisiin liikkua, mutta koska sensorisen integraation häiriöstä kärsivä lapsi ei ole neljän talven opettelun jälkeen oppinut luistelemaan ja hiihtämään yhtään, ja jokainen urheilemaan lähtö on hänelle painajainen, niin yritämme jättää välillä aikaa muuhunkin - sellaiseen, mistä hän nauttii. Hänen taitojaan ei mikään harjoittelun määrä tunnu lisäävän ja monet itkut on niillä reissuilla itketty. Sinnikkäästi silti yrittää eskarissakin aina.
Valitettavasti tämä esikoisesta näkyvä vastenmielisyys alkaa tarttua pienempiinkin, vaikka nämä ovat oppineet tosi hyvin.
Onneksi tiedän, ettei ap ole meidän lähipiiristämme, eikä voisi meidän lähipiiriimme koskaan tullakaan - varsinkin kun meidän lapsemme ovat näin onnettomia.
Toivon, että ap:n perhe on opetellut samalle tasolle kaikissa niissä asioissa, joissa heidän kaveriperheissään ollaan hyviä. Eikös tämän pitäisi olla tasapuolista molempiin suuntiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi muiden lasten pitäisi haluta tehdä juuri ap:n perheen tavalla. Miksi lapset eivät voi luistellessa leikkiä jotain muuta kuin hippaa? Jotain sellaista, missä erilainen taitotaso ei haittaa. Ja peleissäkään ei ole pakko pelata "tosissaan", voi pelata niin, että "huonommillakin" on hauskaa. Ja pakkoko 5-vuotiaan on hiihtää niitä nyppylöitä, eikö tasainen reitti olisi alkuun riittänyt? Eivätkö lapset itse pysty sopimaan mitä tehdään? Siis jotain sellaista, mikä on kivaa kaikille. Jos tämä on se perimmäinen ongelma, niin ap:n kannattaa varmaan miettiä minkälaista esimerkkiä on antanut lapsilleen. Liikunnan lisäksi kannattaa opetella myös empaattisuutta ja toisten huomioimista. Minusta ainakin on aika ilkeää ehdottaa luisteluhippaa huonosti luistelevalle kaverille...
Ja kuten joku tuossa sanoi, niin ollenkaan kaikki lapset eivät välitä siitä jatkuvasta "treenaamisesta". Tapahtui se sitten miten leikin varjolla tahansa. Osa lapsista keksii mieluummin omat leikkinsä, kuin leikkii kaverin vanhempien ideoimaa taitojen treenausta varten suunniteltua kapteeni käskee -leikkiä. Ehkä kannattaisi vähän höllätä pipoa ja antaa niiden lasten vain leikkiä treenaamisen sijaan.
Ei olisi huippupianisteja eikä tiedemiehiä, jos ei harrastettaisi tarpeeksi liikuntaa...
Tärkeintä lasten liikunnassa on ilo ja se, että lapsi voi itsekin päättää haluaako pulkkailla vai treenata esim. luistelua. Liikunnan ilo lähtee siitä monilla, että se on omaehtoista ja vailla suorituspaineita ja kilpailua!
On lapsia, jotka rakastavat kilpailua ja treenaamista, mutta on myös paljon lapsia, jotka eivät fyysisten rajoitteiden, oman motivaation puutteen tms. syyn jaksa ohjelmoitua pakkopullatreeniä, vaikka se miten leikiksi naamioitaisiin.
Nauti ap urheilullisista lapsista, mutta muista, ettei toisten lasten ensisijainen tehtävä ole olla tuomassa iloa teidän lapsille treenarin muodossa. Sellaisia urheilullisia lapsia kyllä löytyy urheiluseuroista, kannattaa varmaan yrittää tutustua siellä.
ettei kukaan huomaa sun ääliömäisyyttä ja sitä ylemmyyttä mitä tunnet lasten "kavereita" kohtaan.
anna rauha lapsillesi. Mitä jos joskus voisivat luistella ilman hippaa tms.? Mietipä asiaa.
Juu ja kyllä niitä kavereita löytyy sählyyn ja telinevoimisteluun ja vanhimmalla seurakaveri lähtee aina ilomielin jääkiekkoa pelaamaan, mutta kaksin on vaikea saada peliä kasaan...
Me panostamme erityisen paljon muiden huomioon ottamiseen, ystävällisyyteen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Ei kai liikuntaan panostaminen sulje pois että voisi panostaa juuri noihinkin taitoihin?
Kavereita on, mutta näistä kavereista ei vain valitettavasti ole kovinkaan paljoa seuraa näihin talviurheilulajeihin.
Viimeksi perjantaina oli kummallakin vanhemmalla lapsella kaveri yökylässä ja vanhinta lasta pyydetiin toiseenkin paikkaan yökylään ja sekä pyydettiin viime yöksikin. Koko perjantain leikkivät kavereiden kanssa ja tänään kävivät kavereiden kanssa ulkona juuri hiihtämässä (tosin siitä tuo juttuni osittain lähtikin) ja vanhin jäällä joukkuekavereiden kanssa pelaamassa sählyä. Nyt keskimmäinen on menossa tänään yökylään kaverille. Vanhimmalla on vielä treenit. Lisäksi sukulaisia on tulossa kylään.
Eli lapsillamme on kyllä muutakin elämää, sitä ei tarvitse pelätä.