Lastensuojelu ja -psykiatria tehtailevat huostaanottoja omiin tarkoituksiinsa
"Nykyvanhempien kelvottomuutta perustellaan lasten mielenterveydellisten ongelmien ja huostaanottojen lisääntymisellä. Tähän on helppo esittää kaksi vastaväitettä:
-Lisääntyneet mielenterveydelliset diagnoosit eivät välttämättä johdu mielenterveydellisten ongelmien todellisesta lisääntymisestä. Ne voivat johtua myös lääkärikunnan ja etenkin lastenpsykiatrien muuttuneesta toimintatavasta: mielenterveydellisiä ongelmia nähdään nyt siellä, missä niitä ei aiemmin nähty. Sama argumentti pätee vanhemmiltaan huostaan otettujen lasten määrän kasvamiseen: syynä voi olla lastensuojeluviranomaisten muuttunut toimintatapa.
-Vaikka lasten mielenterveydellisten ongelmien lisääntyminen olisikin tosiasia, mitä ei mielestäni ole vielä toteennäytetty, asia voi johtua myös muiden tahojen kuin vanhempien toiminnasta: päivähoidosta, koulusta, ikätoverien toiminnasta.
Vanhempien yleisellä mollaamisella on haitallisia yhteiskunnallisia seurauksia. On syntynyt ilmapiiri, jossa viranomaisten ja vanhempien ollessa keskenään erimielisiä perheen tilanteesta, vanhemmat ovat automaattisesti vähemmän uskottavia. Tämä on osaltaan syynä lisääntyneisiin huostaanottoihin.
Toisin kuin luullaan, suurin osa lasten huostaanotoista ei johdu vanhempien juoppoudesta, heidän harjoittamastaan väkivallasta tai lapsen hoidon laiminlyönnistä. Helsingissä 1990-2005 tehtyihin lasten sijoituksiin kodin ulkopuolelle esitettiin useimmiten seuraavia perusteluja (suluissa ensisijaisena perusteena esiintyminen):
Lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelma 52% (17%)
Kouluvaikeudet 37% (8%)
Sosiaalisen vuorov. ongelma perheessä 31% (10%)
Kasvattamisen ongelmat 30% (10%)
Ongelma lapsen fyysisessä tai psyykkisessä hyvinvoinnissa 27% (7%)
Lapsen oma päihteiden käyttö 26% (11%)
Kuljeskelu 21% (9%)
Vanhemman tai perheen päihteiden käyttö 15% (10%)
Muut perheen elinoloihin liittyvät vaikeudet 14% (5%)
Lapsen omat rikolliset teot 14% (3%)
Vanhemman fyysinen tai psyykkinen terveysongelma 10% (4%)
Väkivalta kotona 7% (2%)
Lapsen hoidon laiminlyönti 7% (2%)
(Savolainen-Hinkkanen-Pekkarinen, Lasten rikolliset teot ja niihin puuttuminen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 76, 2007, s. 8-9. )
En suinkaan tyystin vastusta lasten huostaan ottamista tai sijoittamista pois vanhemmilta kodin ulkopuolelle. Vakavan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden lasten kohdalla se on hyvin perusteltua. Selkeä ja ymmärrettävä peruste on myös lapsen hoidon laiminlyöminen. Näiden syiden perusteella on kuitenkin tehty vain suhteellisen pieni osa sijoituksista. Huomattavasti yleisempiä ovat enemmän tulkinnanvaraisuutta sisältävät perusteet, kuten sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelma. Kuka voi varmuudella sanoa, ettei hänellä ole sellaista?
Huostaanottojen määrä Helsingissä on noussut voimakkaasti: vuonna 1995 1,3% helsinkiläisistä alle 17-vuotiaista oli huostaan otettuna, 2006 huostaan otettujen osuus oli 2,0%. Pääkaupunkiseudun kuntien välillä on merkittäviä eroja: kun helsinkiläisistä lapsista 2,3% oli sijoitettu kodin ulkopuolelle vuonna 2006, vastaava osuus Vantaalla oli 1,5% ja Espoossa 1,1%. Luvut osoittavat, ettei vanhemmiltaan pois otettujen lasten määrä voi johtua ainakaan pelkästään perheiden ongelmien määrästä, vaan siihen vaikuttaa myös viranomaisten toimintalinja.
2008 voimaan tullut uusi lastensuojelulaki on poistanut lasten huostaanotot kunnallisen demokratian vaikutusmahdollisuuksien piiristä: vastedes päätöksen niistä voi tehdä niistä vastaava sosiaalityöntekijä. Vanhempien vastustaessa huostaanottoa se käsitellään hallinto-oikeudessa. Kunnalliset luottamushenkilöt eivät vastaisuudessa voi vaikuttaa huostaan ottoihin ainakaan yksittäistapauksissa, joita ne kaikki ovat. Pidän uudistusta erittäin valitettavana, sillä lasten kohtalot ovat liian vakava asia ilman valvontaa jätettäväksi.
Jotain on silti vielä tehtävissä. Kunnalliset luottamushenkilöt voivat vaikuttaa lastensuojeluviranomaisille annettaviin yleisiin toimintaohjeisiin. Myös huostaan otettujen lasten olojen ja heidän saamansa hoidon asianmukaisuuden valvonta kuuluvat kaupungin tehtäviin. Meistä jokainen, oli poliitikko tai ei, voi kyseenalaistaa matalaotsaiset yksinkertaistukset, joissa vastakkain ovat järjestään pahat vanhemmat ja hyvät viranomaiset. Todellisuus kun on huomattavasti monimutkaisempi."
Johannes Remy-blogista
Kommentit (31)
noin ylipäänsähän kehitys on viime vuosikymmeninä ollut niin päin, että siellä missä ennen nähtiin lasten mielenterveyden ongelmia, nykyään nähdään neurologisia ja muista fyysisiä ongelmia, jotka siis eivät johdu ongmista perheessä (mutta voivat toki aiheuttaa sellaisia).
Omassa tapauksessamme lastenprykiatrian poliklinikan henkilökunta kyllä tutki perheolomme, mutta jo tutkimusten alkuvaiheessa syyllistämisen sijasta pikemminkin keskittyi vakuuttelemaan sekä vanhemmille että koululle, että perheessä tai vanhemmuudessa ei ole vikaa, päinvastoin. Minä itkin siellä ja ne taputtivat päähän, että "sitä sinun ei ainkaan tarvitse huolehtia, että tämä olisi sinun syysi".
TOisaalta, mulle lapsen ongelmat ja niiden ratkaiseminen olikin tärkeämpiä kuin se, kenen syy ne olivat. Oisin mielihyvin ollut syyllinen, jos se olisi tuonut ratkaisun...
psykomamma meillä jo on..
Ja sinulle, jatkuvalle häirikölle ja haukkujalle onkin varmaan jo keksitty oma lempinimi.
Ei sen puolen, tuommoisiin pälliäisiin pitää vain suhtautua niinkuin niihin pitää.
olen koulutukseltani lääkäri, mutta aivan muulla alalla kuin lastenpsykiatrialla töissä. Opiskeluaikana lastenpsykiatrian kurssilla tuli huomattua, että suurimmalla osalla hoitoon päätyneistä lapsista oli aivan karseat kotiolot. Jos vanhemmat eivät omien ongelmiensa takia pysty huolehtimaan lapsistaan, niin sitten yhteiskunnan on tultava apuun. Säälitti kyllä, että ne lapset olisivat ansainneet rakastavat, huolehtivat vanhemmat!
olen koulutukseltani lääkäri, mutta aivan muulla alalla kuin lastenpsykiatrialla töissä. Opiskeluaikana lastenpsykiatrian kurssilla tuli huomattua, että suurimmalla osalla hoitoon päätyneistä lapsista oli aivan karseat kotiolot. Jos vanhemmat eivät omien ongelmiensa takia pysty huolehtimaan lapsistaan, niin sitten yhteiskunnan on tultava apuun. Säälitti kyllä, että ne lapset olisivat ansainneet rakastavat, huolehtivat vanhemmat!
Niinhän se on, Suomessa tapahtuu sekä aiheellisia että aiheettomia huostaanottoja, moni huostaanotto on ihan perusteltu, mutta esim. vanhempien yleisellä mollaamisella on haitallisia yhteiskunnallisia seurauksia. On syntynyt ilmapiiri, jossa viranomaisten ja vanhempien ollessa keskenään erimielisiä perheen tilanteesta, vanhemmat ovat automaattisesti vähemmän uskottavia. Tämä on osaltaan syynä lisääntyneisiin huostaanottoihin.
Toisin kuin luullaan, suurin osa lasten huostaanotoista ei johdu vanhempien juoppoudesta, heidän harjoittamastaan väkivallasta tai lapsen hoidon laiminlyönnistä.
Lisäksi suurin osa lastenpsykiatreista käyttää ammattiinsa liittyvää valtaa vastuullisella ja eettisesti kestävällä tavalla. Valitettavasti eivät kuitenkaan kaikki. Kaltoin kohdellun lapsen ja heitä suojelevien vanhempien koettelemukset valitettavan usein jatkuvat heidän asioidessaan lastenpsykiatrien kanssa.
??Valitettavasti maassamme toimii myös lastenpsykiatreja jotka kirjoittavat lausuntoja ns. "tilaustyönä". Hämäriä puuhia myös näissä piireissä esiintyy, eikä ihmekkään, kyse on suurista summista rahaa.
Alkuperäinen vieisti entiseltä hallinto-oikeuden tuomarilta:
Voin sanoa, että Leeni
Voin sanoa, että Leeni Ikonenhan se vasta pätevä tällä alalla onkin. Hän onnistui kokemukseni mukaan enemmän sotkemaan asioita kun ajamaan päämiestensä etua. Räksytti paljon, mutta ilman oikeaa asiaa.
järjestelmän tai minun virheeni vuoksi edellinen viesti jäi torsoksi. Jatkan sitä uudelleen:
Huostaanottokeskustseluissa usein - ei tässä keskustelussa - puhutaan "laittomista huostaanotoista. Jos hallinto-oikeus tai KHO on vahvistanut huostaanoton, se on lainvoimainen. Mutta mitä jos huostaanottopäätös perustuu virheelliseen perusteluun? Hallinto-oikeudet eivät pysty tai halua tutkia perusteiden oikeellisuutta. Miten hallinto-oikeus varmistaa, että lasta on kuultu oikein ja riittävästi? YK:n lapsen oikeuksien sopimusta valvova Lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen huomiota tähän asiaan.
Mitä mieltä on entinen hallinto-oikeuden tuomari?
Olisi kyllä melko arvokasta, että perustettaisiin aidosti toimiva tukiorganisaatio ja toimivaa vertaistukea, joka ei ole millään tavalla mielenterveys- ja sosiaalityön alaisuudessa. Näissä asioissa Suomessa ei useinkaan ole toimivaa lakia tai kohtuutta ja heikkojen yli poljetaan syystä jos toisestakin pahassa tapauksessa vuosikymmeniä. Eli lihasta tapella mielettömiä tulkintoja ja toimia vastaan ja huonot toimijat ammatista pois. Saataisiin sitten ne mädät omenat pois koko alaa pilaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Esim. perhehoitoliiton jäsenille ei kelpaa vanhukset, vammaiset eikä ongelmaiset lapset, liiton jäsenet haluavat ennenkaikkea kilttejä ja helppohoitoisia, hyvistä perheistä olevia lapsia, vammaiset kelpaavat kunhan heille on ensin lyöty lastensuojelun status että saa rahaa enemmän.
Vanhuksia on perhehoidossa alle 100, vaikka vanhusten määrä luonnollisesti kasvaa koko ajan ja vanhukset nauttisivat perhehoidosta.
Vaikeaongelmaiset lapset, kuten päihdeongelmaisten lapset ovat enemmän laitosten hoidokkeja, laitospaikat ovat kokajan täynnä ja hinnat pysyy korkealla. Vaikeahoitosia/ongelmaisia lapsia ei yksinkertaisesti huoli kukaan ja he jäävät heitteille.
Mitä ihmettä valitat. Perhehoitoon otetaan semmoisia ,jotka sinne soveltuvat. Muut menee sitten muualle.
Kaikenlaiset työläät sitten semmoisiin paikkoihin, missä infra tukee ja hekilökuntaa tämmöiseen hoitoon riittää. Tottakai heidän hoidostaan halutaan enemmän rahaa, kun hoitokin on kalliimpaa.
On sekä hyviä että huonoja sijareita ja ne huonot sijarit pilaavat hyvien sijareiden maineet.