Oletko hankkinut koiraa siksi, että sinusta tulisi aktiivisempi ihminen?

Elämässä oli isoja suruja useampi peräkkäin ja viimeisestä toipuminen oli hankalaa. Kesällä otin pienehkön koiran, jonka kanssa ei tarvitse kymmeniä kilometrejä lenkkeillä, mutta päivittäin tulee huomaamatta liikuttua extraa kuitenkin. Laihduin 3-4kg kolmessa kuukaudessa. Nyt on pari kiloa tullut takaisin, kun kovilla pakkasilla ei matalajalkaista koiraa voi lenkittää kuin pieniä pyrähdyksiä kerrallaan. Ja näin kylmillä keleillä maistuu itselle suklaa...

Koirahan otetaan vaan ja ainoastaan siitä syystä että haluaa koiran ja on eläinrakas. Säälittävää tollanen että ottaa koiran sen takia että saisi itsensä ylös sohvalta..OIKEESTI! Ihmiset jotka ottaa eläimiä muista syistä kun halusta todella ottaa eläimen, on just niitä pahoinpitelijöitä ja laiminlyöjiä!!!! Itsellä koira josta todella välitän ja pidän huolta. Niin ja jos koira vaikka sairastuu niin kuin meidän, tassu leikattu tms. ei sen kanssa voi lenkkeillä enää ku muutaman minuutin kerralla, että miten kävisi jos sinun koirasi sairastuisi eikä täyttäisi enää aktiviteetti vaatimuksia? Minäkin lenkkeilen nyt yksin. Silti koira yhtä rakas kuin ennenkin!

voi käydä niin, että makaat edelleen sohvalla ja koirakin kärsii

otettiin koira osittain juuri siksi, että saatais lisää arkiliikuntaa ja mielellään vielä luonnossa. (kumpikaan ei miehen kanssa ole sellaista tyyppiä, että lähtisi illalla vielä salille ym.) Koirana cockerspanieli, joka maineestaan huolimatta ei ole mikään sohvaperuna, vaan aktiivinen rotu.

Painoon ym. ei ollut muutosta, koska ihan hyvässä kunnossa olin jo ennen koiraakin. Meillä oli ekat kolme vuotta koiralle varattu päivittäin aikaa n. kymmenen kilometrin lenkkiin josta se juoksi osan vapaana, joten oli sillä yleiseen aktiviteettiin aika iso vaikutus kuitenkin. Koiran kanssa harrastettiin lisäksi tokoa ja mejää, joten sitä kautta sai uusia kavereita + koirapuistokaverit. He olivat minulle tärkeitä kun olin jonkin aikaa työttömänä - koira piti rytmin selkeänä ja liikunta piti mielialan hyvänä.



Nyt koira on jo niin iäkäs, ettei se jaksa enää liikkua kovin ripeästi. Se tössyttelee mielellään pitkiä lenkkejä laiskanlaisesti, mut mulle tämä sopii koska kahden pienen lapsen kanssa on vaan kiva että lapsetkin ehtii kävellä mukana.

Toki muitakin syitä oli pitkä lista, minulla on ollut koiria jo ennenkin.



Valitsimme parsonrussellinterrierin, joka on aivan oiva rotu! Lapsirakas, leikkisä, iloinen - ja jaksaa juosta kanssani lähes 10 km lenkkejä ongelmitta!



Haasteena on sitten se, että koiran on aktiivisena rotuna saatava paljon liikuntaa, eli vaikka väsyttäisi tai olisi kiire, ei ainakaan montaa iltaa voi jättää väliin. Välillä on haasteita saada tarpeeksi pitkä lenkki mahtumaan illan ohjelmaan.



Mutta kaikesta vaivasta (ja aiheuttamistaa tuhoista) huolimatta koira on tuonut NIIN paljon iloa ja onnea meidän elämäämme, että tekisin heti saman päätöksen uudestaan!

En pelkästään sen takia että saisin itseni sohvalta ylös, vain yhtenä positiivisena puolena lisää koiran hankintaan.

Eniten vaakakupissa vaikuttaa kyllä se, että _haluan_ koiran rakastettavaksi ja rapsutettavaksi. Siihen sohvalle viereen...

juurikin siksi... otin pienikokoisen rauhallisen seurakoiran, sekin tarvitsee liikuntaa satoi tai paistoi.

Meillä on aina ollut koira. Kyllä joka talossa pitää koira olla... :D



Kyllästyin pyytelemään kavereita lenkille, eikä 1 kerta viikossa riitä mihinkään! Joka päivä pitää liikkua jos mielii pysyä kunnossa/hoikkana.



Koira on aina innolla lähdössä lenkille, noh, ei tietenkään kovilla pakkasilla. Yksin olen huono lähtemään. Rakastan tuota otusta, se on suloinen ja tekee minustakin iloisemman ja virkeämmän! :)

Jos ei lenkkeile / liiku ilman koiraa ei ole kauhean todennäköistä että senkään kanssa liikkuisi kauheasti. Tottakai koiraa täytyy lenkittää päivittäin mutta senkin voi tehdä reippaasti niin että syke nousee tai sitten ihan tavallisesti tallustellen. Etenkään jälkimmäinen tuskin laihduttaa yhtään jos elintavat muuten on mitä on. Vaikka tottakai kaikki aktiivisuus on hyvästä mutta ei kannata liikaa laittaa sen koiran varaan.

Meillä on ollut aina koira kotona. Ja koska vanhempieni koira teki penikat niin miksi en olisi siitä yhtä itselleni ottanut. Tämä pentu oli vielä semmonen josta olisi ehkä vääränlaisessa perheessä voinut saada vihaisen. Ensimmäisen puolen vuoden aikana paino putosi 8 kg ja paikat kiinteyty, koska toki lenkkeilyä tuli koiran myötä enemmän.



Koiraa ei todelakaan kannata ottaa sen takia, että se liikuttaa. Se myös sitoo aika paljon. Olen ollut kova kulkemaan ja, jos vanhempani eivät aina ottaisi koiraa avosylin heille hoitoon, olisi reissaamiset jääny paljon vähemmälle. Ja kyllä osasta menoista on joutunut sen vuoksi karsimaan että koiraa ei ole voinut ottaa mukaan eikä ole hoitajaa saanut. Mutta puolin ja toisin ollaan sitten vanhempieni kanssa koiravahteina toisillemme.

Tosiaan, liikunta oli vain yksi syy. Perheessämme on ennestään muita lemmikkejä, joista huolehditaan ja joita rakastetaan. Minulla on ennenkin ollut koira, joten tiedän, mitä koiran pitäminen tarkoittaa. Paitsi fyysiselle kunnolle, myös mielenterveydelle koira on tehnyt hyvää. Se on aina ikionnellinen minut nähdessään, sen kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja se napittaa kuin ymmärtääisi. Ja ei, sohvan pohjalle en enää aio jäädä. Kesälomalla ollaan viisi viikkoa maalla ja tehdään hommia ja lenkkeillään yhdessä. Mutta kyllä, sysäys koiran hankkimiseen tuli omasta huonosta olosta.

Jos ei lenkkeile / liiku ilman koiraa ei ole kauhean todennäköistä että senkään kanssa liikkuisi kauheasti. Tottakai koiraa täytyy lenkittää päivittäin mutta senkin voi tehdä reippaasti niin että syke nousee tai sitten ihan tavallisesti tallustellen. Etenkään jälkimmäinen tuskin laihduttaa yhtään jos elintavat muuten on mitä on. Vaikka tottakai kaikki aktiivisuus on hyvästä mutta ei kannata liikaa laittaa sen koiran varaan.

vain sinun mielipide. Mulla on koiria ollut aikaisemmin, ja niiden kanssa tuli liikuttua 3krt/pv, kun kerrostalossa asuin. Kun koirat kuoli, lenkille lähteminen oli todella nihkeää. Kyllä koiran kans liikkuminen on paljon mielekkäämpää kuin yksin juosta pitkin poikin...

Vielä kun ottaa pentukoiran, oma kunto kasvaa pikkuhiljaa, kunnes koira on siinä iässä, että voi aloittaa kunnon lenkkeilyn. Itse olin rapakunnossa, kun pentu tuli, nyt vedetään jo hyvän pituisia lenkkejä, koira vasta puolivuotias. Eikä pelkästään se liikunta, vaan myös ulkoilmassa olo... :)

Ei sovi patalaiskalle tietenkään tämä elämäntapa, ja omatunto pitää soimata, ettei sit vaan jätä koiraa hoitamatta ilman tunnontuskia...

Alkoi harmittaa, kun lapset kasvoivat ja elämässä ei ollut enää mitään sisältöä. MIes makaa sohvalla ja minä pyöritän taloutta, käyn töissä ja olen väsynyt. Ajattelin, että koira toisi uutta sisältöä ja auttaisi lähtemään ulos talosta.



MIten kävi: en vielä tiedä. KOira ollut meillä kolme viikkoa.