Lasta kiusataan paljon, tänään oli
luokkakaverit (tytöt) haukkuneet läskiksi ja itkupilliksi=(... Että kun pojat lopettaa kiusaamisen, niin sitten tytöt aloittaa... Miten saisin lapseni itsetunnon kohenemaan niin,että uskaltaisi olla rohkeampi kiusaajien edessä?
Kommentit (27)
Totta kai kiusaaminen käy itsetunnon päälle.
Ja aiheuttaa paljon muutakin pahaa kehittyvälle persoonalle. Minä olen ollut koulukiusattu lähes koko peruskouluajan, ja se on jälkensä jättänyt, kärsin mm kroonisesta masennuksesta ja itsetuntoni on olematon.
Avainasia on se, että kiusaamiseen PUUTUTAAN ja SIITÄ TEHDÄÄN LOPPU!
Ota välittömästi yhteys opettajaan ja rehtoriin, he ottavat kiusaajat puhutteluun.
Myös kiusaajien vanhemmille on ilmoitettava, mitä heidän lapsensa tekevät.
Älä ap anna kiusaamisen pilata lapsesi elämää. Hän ei ole syyllinen, eikä häntä tarvitse muuttaa, syy on kiusaajien eikä kiusatun!
... jatkuu ja jatkuu tuo homma. Olivat tytöt tökkineet tyttöäni ympäri vartaloa ilmeisesti sen takia, että halusivat saada tyttöni itkemään ja niin oli käynyt.
kaikki keinot kayttoon nyt. soitat kiusaajien kotiin, pidat huolen etta koulu tekee kaikkensa asian lopettamiseksi. on sinun vastuu suojella lastasi. otat yhteytta vaikka poliisiin jos ei muu auta.
Eiköhän olisi syytä puuttua kiusaamiseen, eikä itsetunnon kohottamiseen!
Kiusaaminen on saatava loppumaan. Sinä vanhempana näytät esimerkkiä siitä, että hoidat asian etkä pistä lasta yksin kohtaamaan kiusaajiaan.
Eiköhän olisi syytä puuttua kiusaamiseen, eikä itsetunnon kohottamiseen!
Kiusaaminen on saatava loppumaan. Sinä vanhempana näytät esimerkkiä siitä, että hoidat asian etkä pistä lasta yksin kohtaamaan kiusaajiaan.
vaadit palaveria yhdessä kiusaajien ja heidän vanhempiensa kanssa. Asia on loputtava HETI!
T: ope
Ei ole mitään konkreettisia neuvoja antaa, muuta kuin yllä on jo sanottu, mutta roppakaupalla sympatiaa. :( Itsellä vasta eskari-ikäinen lapsi eikä siinä maailmassa vielä kiusaamista esiinny, mutta äitinä osaan kuvitella miten riistävää tuo voi äidille olla. Oma lapseni on suosittu ja porukan kingi, ja voit olla varma, että olen iskostanut, itse koulukiusattuna, NIIN lujasti päähän että yhtäkään koulukaveria ei sitten kiusata kun kouluun mennään. Paine voi olla kova siinä maailmassa, mutta ainakin tietää että siihen tulen puuttumaan.
Tsemppiä, tyttäresi on varmasti ihana pikkuinen, meitä on varmasti täällä iso lauma aikanamme koulukiusattuja naisia, ketkä toivovat sun tytöllesi niiiiin paljon hyvää... ?
ja silloin selvisi, että hän on ollut yhteydessä erään pojan vanhempiin (kyseinen poika haukkui lastani huoraksi). Mutta nyt siis entinen hyvä kaveri oli haukkunut läskiksi ja itkupilliksi. Loma alkoi tänään, mutta kai tästä olisi ihan hyvä opettajallekin kertoa, että tietää missä mennään. Ja samainen tyttö oli sanonut lapselleni, että "jos et jää odottamaan mun mummoa, niin mä revin ton sun repussa olevan heijastimen pois".... sanoin kyllä lapselle, että tuo ei ole kaveruutta vaan kiristystä ja että paras pysyä kyseisestä henkilöstä kaukana.
on kaksi tosi hyvää ystävää luokalla. Kiusaaminen oli tänään tapahtunut matkalla koulusta kotiin. ap
Muistan niin hyvin, kun kerroin opelle ja vanhemmille, että minua kiusataan koulussa. Vastaus oli suunnilleen: "No tietysti sinua kiusataan, kun olet niin tosikko etkä osaa puolustaa itseäsi. Älä välitä kiusaamisesta ja opettele ymmärtämään huumoria." ja välillä "No niin, sopikaahan nyt riitanne ja pyytäkää anteeksi." WTF, pitääkö minun pyytää anteeksi sitä, että olen ollut kiusattavana?
Olen vieläkin katkera vanhemmilleni siitä, etteivät puuttuneet kiusaamiseen. Se romutti koko nuoruuteni ja mielenterveyteni.
Kiusaaminen ei ole koskaan, KOSKAAN kiusatun vika. Tietysti voi olla hyvä jutella lapsen kanssa esimerkiksi siitä, miten kannattaa suhtautua kiusausyrityksiin ja korostaa, että ihmiset eivät aina tarkoita pahaa, vaikka sanoisivatkin vähän tökerösti. Mutta aikuisten tehtävä on tehdä kaikille osapuolille selväksi, että kiusaamista ei hyväksytä.
Jos on itkupilli, niin sellaista kiusataan oli se sitten laiha tai lihava.
Miten sä itse suhtaudut ihmisiin? Oletko altavastaaja? Oletko opettanut saman, alistuneen tyylin lapsellesi?
Sisareni poikaa on kiusattu jo pari vuotta. Poika alkoi oireilla änkyttämällä ja huonolla ryhdillä ja pikkuhiljaa selvisi, että ei ainoastaan luokkakaverit vaan myös yksi opettajista kiusasi poikaa mitä julmimmalla tavalla. Opettaja jopa alkoi matkia lapsen änkyttämistä. Ja luokka nauroi.
Nyt poika ei suostu menemään tähän kouluun enää. Ja vanhemmat ovat käyneet keskusteluja muutaman muun koulun rehtorin kanssa. Yhteen näistä poika tulee siirtymään.
kaiken tämän jälkeen pahimpien kiusaajien vanhemmat ovat alkaneet soittaa sisarelleni ja olleet "hyvinkin empaattisia". Pelkona kun on, että he ja lapsensa joutuvat syytteeseen kiusaamisesta.
Ennakkotapauksia on.
Niinpä suosittelen kaikille, jotka saavat tarpeeksi aikaisin kuulla lapsensa joutuneen kiusatuksi, ottamaan yhteyttä kouluun ja kiusaajien vanhempiin ja mainitsemaan vaikkapa vain sivulauseen omaisesti, että olisi parempi käyttäytyä asiallisesti, jotta asiasta ei synny oikeusjuttua.
Jos on itkupilli, niin sellaista kiusataan oli se sitten laiha tai lihava.
Miten sä itse suhtaudut ihmisiin? Oletko altavastaaja? Oletko opettanut saman, alistuneen tyylin lapsellesi?
Itsetunto saadaan nousemaan vasta, kun kiusaaminen loppuu. Sulla on vähän syyt ja seuraukset sekaisin.
olet sitä mieltä, että herkkää saa kiusata? Minusta on paljon miehekkäämpää suojella herkkää.
Jos on itkupilli, niin sellaista kiusataan oli se sitten laiha tai lihava. Miten sä itse suhtaudut ihmisiin? Oletko altavastaaja? Oletko opettanut saman, alistuneen tyylin lapsellesi?
oikeasti, että onko lapsessani vika.... että onko hän sen luontoinen jota on helppo kiusata... laitoin tapahtuneesta opettajalle viestiä. Tästälähtien aioin puuttua jokaikiseen tapahtumaan mikä lapsestani tuntuu kiusaukselta, silläkin uhalla, että minä äitinä saan kielikellon maineen ja lapseni itkupillin maineen.
ap
Nimenomaan kiusaaminen pitää saada ensin loppumaan, itsetunto ei parane kun kiusataan.
Tietysti voit opettaa lastasi puolustautumaan. Minun ongelmani oli se, että olin liian kiltti: en halunnut pahoittaa edes kiusaajieni mieltä sanomalla takaisin. Olin oppinut vähän liian hyvin sen "käännä toinenkin poski" -opetuksen.
Voisit siis opettaa lapsellesi, että hän saa ja hänen pitää puolustaa itseään. Pitää kertoa opelle ja vanhemmille JOKA KERTA kun kiusataan. Tee selväksi, että kiusaaminen on absoluuttisen VÄÄRIN. Minä ainakin opin nopeasti, että kiusaaminen on ihan ok, kun se ei kerran vanhempia ja opea kiinnosta. Enkä sitten enää viitsinyt kertoa siitä, kun sain vaan itse haukut.
Valitettavasti monet lapset eivät tajua kiusaavansa, vaan ajattelevat, että se on harmitonta hauskanpitoa.
en osaa neuvoa, mutta toivotan sinulle ja ihanalle tytöllesi kovasti tsemppiä! Toivottavasti hän saa vielä elämässään tuntea itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi ystävienkin kautta.
Jos mitään ei ala tapahtua koulun puolelta niin seuraava askel on rikosilmoitus.
Siis voin auttaa sähköpostin välityksellä, nimettömänä. Jos haluat, laitan sähköpostiosoitteen.
t. 13
toiset lopettamaan tuo kiusaaminen?
Ei kai itsetunto mihinkään kohene, jos luokkakaverit koko ajan kiusaa.