Lasta kiusataan paljon, tänään oli

teet selväksi, että kiusaaminen on loputtava.

On totta että tietyt piirteet tai ominaisuudet tekevöt kiusaamisesta todennäköisemmän mutta ei silta saa kiusata.



Pidä lapsesi puolta. Minun vanhempani tekivät aikanaan sen virheen etteivät puuttuneet asiaan ja olettivat että koulu hoitaa homman. Kiusaaminen jatkui vuosia ja itsetunto palasi lopulta hiljaa mutta siihen meni monta vuotta.

Olen omalta osaltani omasta mielestäni puuttunut näihin tilanteisiin. Rehtori sanoi lapselleni, että jotkut lapsista ovat sellaisia kenelle pitää monta kertaa sanoa ei, ei, ei , näin ei saa tehdä. Ja jokaisesta kiusauksesta pitää kertoa opettajalle.



Itse koen jotenkin äitinä epäonnistuneen, enkö ole kasvattanut lapsesta tarpeeksi vahvaa? Onko itsetunnossa vikaa? Olen vain opettanut että poistu tilanteesta äläkä jatka sitä mitä toiset aloittivat. Eli tosiaan tyttöni on niin kiltti, että ei sano kiusaajilleenkaan pahaa sanaa. Tuntuu omasta puolesta tosi pahalta. Kohta ne varmaan kiusaa lasta sen takia kun äiti on ylipainoinen - tämä on kuulema nykytrendi heidän luokassaan, kun mikään ei enää riitä niin haukutaan äidit, isät, siskot , mummit jne.

Sillä oli r-vika. Yhä edelleen sen huomaa, vaikka puheterapiat on käyty kaikkinensa.



Isosiskona mun mitta tuli täyteen, kun yhtenä kertana veljeni oli tönitty mustelmille ja reppu tungettu täyteen mutavelliä, kirjat tietysti sisällä.



Kiusaajien puolustus oli, että hehän on lapsia ja plaa plaa plaa. Uuden repun jonkun kiusaajan vanhempi suostui maksamaan, muiden vanhemmat kiisti oman lapsensa osallistumisen.



Ja seuraavalla viikolla veljeni tuli nenä verta vuotaen kotiin. Naps, minähän olen lapsi, joka oi voi voin joskus kiusata muita, eikä siitä mitään tule: vedin harpilla pahinta kiusaajaan käteen ja sihisin sen korvaan, että seuraavan kerran isken harpin sen päähän!



Sen koommin ei se poika koskenut veljeeni, eikä kukaan muukaan, kun ne seurasai tätä kingiä. Ottivat tietysti jonkun muun kiusattavakseen :(.



Eikä se voinut mennä kielimäänkään. Kuka poika rollisi, että joku 2 v pienempi tyttö on rökittänyt...



Koita saada aikuisten kesken sovittua asia!!!!

kannattaa yrittää hoitaa nykyinen tilanne kuntoon. Sen jälkeen vasta miettiä itsetuntojuttuja ja erilaisia käytösmalleja, jolla kiusaustilanteisiin kannattaa reagoida, jos niitä jatkossa tulee. Ja tämäkin sanomatta, että "sinua kiusataan, koska sinulla on huono itsetunto" tai ylipäätään tuollaisilla tavoilla, jotka johtavat kiusaamisen syyn lapseen itseensä.



Ja lapsellasi ei välttämättä ole huono itsetunto kunhan tilanne saadaan ohi, mutta se oma luokka on todella vahva ryhmä, jossa on oma hierarkiansa. Sen puitteissa on lapsen vaikea sanoa vastaan, koska se vaatii sellaista vahvuutta, jota tuskin näillä kiusaajillakaan olisi, mikäli roolit olisivat toisinpäin. Yksi yhtä vastaan-tilanteissa vain voi näkyä, että osaako toinen pitää puolensa toista vastaan. Nyt kuvailet ylivoimatilanteita.



Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka toki paikalta pitää yrittää poistua, niin ennemmin yrittää edes välttää menemästä tilanteeseen. Jos toiset huomaavat, että lapsi lähtee aina pois, niin he saattavat yrittää estää sitä fyysisin keinoin, ja siitä tilanne on todella vaarassa eskaloitua.



Ja suosittelisin, että mietit tuota itsetuntoasiaa: onko sinun mielestäsi todella lapsellasi huono itsetunto ja kiusaajilla hyvä? Samoin voit miettiä, että jos lapsesi vaihtaisi koulua (siis hypoteettinen tilanne, en ehdota sitä ratkaisuksi), niin löytyisikö ryhmästä joku toinen kiusatun paikalle?

kannattaa yrittää hoitaa nykyinen tilanne kuntoon. Sen jälkeen vasta miettiä itsetuntojuttuja ja erilaisia käytösmalleja, jolla kiusaustilanteisiin kannattaa reagoida, jos niitä jatkossa tulee. Ja tämäkin sanomatta, että "sinua kiusataan, koska sinulla on huono itsetunto" tai ylipäätään tuollaisilla tavoilla, jotka johtavat kiusaamisen syyn lapseen itseensä.

Ja lapsellasi ei välttämättä ole huono itsetunto kunhan tilanne saadaan ohi, mutta se oma luokka on todella vahva ryhmä, jossa on oma hierarkiansa. Sen puitteissa on lapsen vaikea sanoa vastaan, koska se vaatii sellaista vahvuutta, jota tuskin näillä kiusaajillakaan olisi, mikäli roolit olisivat toisinpäin. Yksi yhtä vastaan-tilanteissa vain voi näkyä, että osaako toinen pitää puolensa toista vastaan. Nyt kuvailet ylivoimatilanteita.

Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka toki paikalta pitää yrittää poistua, niin ennemmin yrittää edes välttää menemästä tilanteeseen. Jos toiset huomaavat, että lapsi lähtee aina pois, niin he saattavat yrittää estää sitä fyysisin keinoin, ja siitä tilanne on todella vaarassa eskaloitua.

Ja suosittelisin, että mietit tuota itsetuntoasiaa: onko sinun mielestäsi todella lapsellasi huono itsetunto ja kiusaajilla hyvä? Samoin voit miettiä, että jos lapsesi vaihtaisi koulua (siis hypoteettinen tilanne, en ehdota sitä ratkaisuksi), niin löytyisikö ryhmästä joku toinen kiusatun paikalle?

Kuinka monella on niin hyvä itsetunto, että pärjää yksin isoa porukkaa vastaan?

Ja vaikka tytölläsi olisi huono itsetunto, niin se ei oikeuta ketään kiusaamaan häntä. Asiaan pitää puuttua ihan yhtä lailla, eikä kiusaamista saa laittaa tyttösi syyksi.

ap