Mieheni peri äitinsä ja tuntuu niin oudolta

ole perintö eikä mikään.



Kun puhutaan 1-2 miljoonan euron perinnöistä, voi alkaa puhumaan tuohon sävyyn :=)



Meillä tulee tuo eteen jossain vaiheessa. Mutta sinnepäs sekin menee meidän nykyisen omaisuuden jatkoksi. Lapsille jätettäväksi.

otan osaa miehesi äidin poismenon johdosta.



Tero

Sen takiahan niitä avioeroja niin paljon tuleekin, kun oikeasti ei uskota liiton kestävän kuolemaan asti. Myönnän olevani sinisilmäinen ja luottavainen (samoin puolisoni), mutta me emme tuommoisia vaihtoehtoja miettineet avioituessamme - emmekä vieläkään. Omaisuus ja velat on yhteisiä (lain mukaan tai käytännössä) riippumatta siitä kuka ne on ansainnut, perinyt tai hankkinut. Yksinkertaista ja onnellista elämää :)

vaan normaalia luottamusta ja uskoa, joka kuuluu olennaisena osana parisuhteeseen. Ymmärrän hyvin aiemman kirjoittajan pointin suvun kesäpaikasta, jolla on suuren rahallisen arvon lisäksi myös tunnearvoa, koska siinä ei ensinnäkään ole kyseessä pelkästään hänen perintö, vaan monen muunkin ihmisen.

On kuitenkin käsittämätöntä, että ihmiset rajaa perintöä, jotta mies ei ota eroa ja osta uudelle vqaimolle tekotissejä tai vaikka sun mitä! Siis ihan oikeastiko teillä on tuommonen pelko ja varaudutte siihen jo nyt?

Minä toivon, että vaikka ero joskus tulisikin (johon en aio valmistua tipan tippaa), voin silti katsoa taakse päin ja sanoa, että yhtä kaikki minä olin sentään onnellinen silloin ja elin elämääni täysillä, enkä murehtien mahdollisesta erosta.

Ei huomisen murehtiminen poista tämän päivän murheita, vaan pelkästään ilot.

mun vanhemmat laittoivat testamenttiinsa lasten puolisot poisrajaavan lausekkeen. Mielestäni on ihan fiksua huolehtia siitä, että perintö pysyy suvussa. Eihän se mitään huonon onnen manaamista tai eron petaamista ole, vaan viisasta varautumista tulevaisuuden varalle.