Lue keskustelun säännöt.
Onko tyytymättömyys pieniin rintoihin kiinni itsetunnosta?
17.02.2011 |
Näin tuolla yhdessä ketjussa väitettiin. Että jos on itsetunto-ongelmia, niin haluaa toppausta pieniin tisseihinsää.
Mitä mieltä?
Kommentit (6)
Todellisuudessa rintojen koolla ei ole niin väliä. Vain ne vähä-älyisimmät kuolaa jotain pameloita. Ja monet miehet tykkää erityisesti pienistä rinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rintavarustusta.
hoikka urheilijainen lihaksikas kroppa,pitkä jalat on se vetonaula ja pieni peppu.
Todellisuudessa rintojen koolla ei ole niin väliä. Vain ne vähä-älyisimmät kuolaa jotain pameloita. Ja monet miehet tykkää erityisesti pienistä rinnoista.
Ja komppaan myös tätä. Mediassa ei pahemmin näe pienirintaisia, joten se antaa tietynlaisen kuvan siitä, millainen naisen kuuluisi olla.
Itse olen pienirintainen (nipin napin A-kuppi) ja kyllä voin myöntää, että koen aina välillä kriisejä siitä, ettei etumuksessa ole paljoa mitään ja siksi katselen kateellisena niitä, joilla on isot tai edes keskikokoiset rinnat (minullekin riittäisi hyvin B-kuppi). Olen kuitenkin jo oppinut, että eivät ne rinnat loppujen lopuksi merkkaa mitään. Olen saanut ruokittua niillä kaksi lasta ja huomiota olen saanut miehiltä. Oma mieheni melkeinpä suuttui kun joskus heitin vitsillä (noh, puolitosissani) että haluan rintojen suurennukseen.
Elämä on loppujen lopuksi liian lyhyt siihen, että miettisi rintojen kokoa.
Ennen tissit tuntuivat pieniltä, nyt täydellisiltä.
rintoeni takki.. ennen raskautta ne oli jo isot, nyt synnytyksen jälkee ne suurentui, hyi!
Ja myös sitä mieltä, että minun on opittava kantamaan omat isot rintani, eikä mennä pienennysleikkaukseen. Onnellisimmillaan ihminen olisi, jos oikeasti osaisi olla onnellinen siitä, mitä on.