Kotihoidon vs. päivähoidon kustannuksista faktaa
Tämä keskustelunaihe käy nyt kuumana. Toiset sanovat, että kotona lusiminen maksaa yhteiskunnalle ja toiset, että päivähoito tulee joka tapauksessa kalliimmaksi kuin kotihoito.
Minulle tasa-arvo on niin tärkeä arvo, että haluan että siihen investoidaan rahaa. Tämän vuoksi päivähoitojärjestelmä on luotu. Jos kuitenkin unohdetaan tämä puoli ja ajatellaan pelkkää rahaa, niin tietääkö joku onko missään laskelmaa kotihoidon ja päivähoidon kustannuksista yhteiskunnalle KOKONAISTALOUDELLISESTI?
Eli jos ajatellaan, että päivähoitojärjestelmää ei olisi ollenkaan (tai sitä ei olisi alle 3-vuotiaille), vaan kaikkien lapsiperheiden toinen tai ainoa huoltaja olisi lapsensa kanssa kotona 3- tai 7-vuotiaaksi ja jos huomioidaan tästä koituva verotulojen menetys, kotihoidontuen kustannukset, toimeentulotuen menojen lisäykset, päivähoidon työpaikkojen menetykset, koulutuksen hukkainvestoinnit ja kaikki mahdolliset kulut. Pystyyköhän tällaista edes laskemaan?
On hyvä, että ihmisillä on valinnanvapaus, mutta jokaisen yksilön pitäisi kuitenkin tiedostaa, että kaikilla yksilöllisillä valinnoilla on aina yhteiskunnallinen merkitys ja vaikutus. Siksi ei voi argumentoida vain ja ainostaan oman elämäntilanteen ja ratkaisun kannalta.
Kommentit (29)
Mutta ne ovat silti olemassa. Niitä ei voi kiistää. Vaikka ne eivät sinun päätöksiisi vaikuttaisikaan.
ap
on tutkittu, että se kotihoito olis yhteiskunnalle halvempaa.
sit pitää ottaa sellainen asia huomioon kuin mielenterveys.
niin pitäisikö silloin huomioida jotain vaikeasti mitattavia asioita myös. Ja miten sen voisi laskelmissa huomioida... Ainakin jos kaikki lapset olisivat kotihoidossa, olisi kyllä varmasti töitä myös puistoille, kerhoille tai yksityisille lastenhoitajille, jotka muutaman tunnin silloin tällöin hoitaisivat lapsia. Ehkä lasten kanssa käytäisiin harrastuksissa enemmän kuin nyt, kuten uimassa, siitä taas ehkä vähän lisää taloudellista vaikutusta. No joo, moniulotteinen asia.
esim. mielenterveys ja koulutuksen hyötysuhdekustannukset on vaikeita laskea. Mutta jos tällaista on tutkittu, olisi siitä mielenkiintoista kuulla. En tarkoita mutu-tutkimuksia.
lapsia syntyisi nykyistä vähemmän. Millä olisi taas isoja kansantaloudellisia vaikutuksia.
Meidän yksityisen päiväkodin hoitomaksu yli 3 vuotiasta on n. 790 e, johon tietenkin saamme kelan ja kunnan tukea. Jos kyseessä on pienipalkkaisen työntekijän lapsi, niin ilman muuta kotona hoitaminen on halvempaa. Itse maksan veroja n. 2300 e kuussa ja enää on vain yksi päiväkoti-ikäinen lapsi. Joten omalla kohdallani yhteiskunta voittaa.
Mutta nuo yhteiskunnan kotihoidontuet sitoisin kyllä siihen, että perheen kaikki alle 5 v. lapset hoidetaan kotona. Vuotta ennen eskaria voisi jo olla osapäiväisessä hoidossa.
Lasten hankinta ei ole rahallinen sijoitus, ja yhteiskunnan on hyvä tukea erilaisia vaihtoehtoja. Voisi olla todella vaikea laskea todelliset säästöt kun henkisille asioille ei ole hintalappua. Kotiäitien on kyllä lisäksi mietittävä eläkettään, jos on 10-15 vuotta kotona, ja työllistyy pienipalkkaiselle alalle, niin joko miehestä on pidettä tiukasti kiinni tai sitten varauduttava aika matalaan elintasoon eläkkeellä.
koska naiset ansaitsevat ja maksavat veroja, muidenkin tukien kuin kotihoidontuen kustannukset laskevat (asumistuki, toimeentulotuki), naisten ostovoima kasvaa (työssäkäyvät kuluttavat enemmän mm. palveluita kuten kampaajia ja lisäävät näin työllisyyttä), päivähoito tuo kuntaan paljon työpaikkoja (hallinto, hoitajat, kiinteistöt, ylläpito jne.) ja taas verotuloja. Kotona olevat kuluttavat enemmän yhteiskunnalle kalliimpia palveluita kuten terveydenhuoltoa (vs. työterveyshuolto) ja koulutus- ja työllistämisjaksoja pitkän kotonaolon jälkeen töihin palatessaan.
Toisin sanoen ap:n hypoteettiseen vastaukseen ei voi oikeastaan vastata, koska edut ja haitat liittyvät myös työvoiman saatavuuteen, ei pelkästään kustannuksiin.
Jos iso osa naisista olisi kotona, osaavasta työvoimasta voisi olla jo aikalainen pula.
MUTTA koska kukaan ei ole poistamassa koko päivähoitoa, NYT on kotihoito kuitenkin edullisempi.
Seuraavassa perustelut:
- olennaisinta on muistaa, että kotona olevan vanhemman TYÖPAIKKA EI KATOA MIHINKÄÄN, VAAN SIIHEN PALKATAAN SIJAINEN. Näinollen on typerää tuubaa väittää, että yhteiskunnan verotulot romahtavat hoitovapaalla olemisesta. Se tuuraaja maksaa veroa siitä palkastaan ihan siinä missä vakituinen työntekijä. Jos hänellä on vakkaria vähemmän työkokemusta (kuten yleensä on), palkka on hieman pienempi, samoin yhteiskunnan saamat verotulot. Mutta samalla yhteiskunta myös säästää, kun se tuuraaja saa työtä eikä nosta työttömyyskorvauksia. Lisäksi tuuraaja saa arvokasta työkokemusta ja pääsee uran alkuun.
- Kunnat maksavat päivähoidosta hiukan kunnasta riippuen 700-900 euroa per lapsi kuukaudessa. Siitä saadaan parhaimmillaankin vain noin kolmasosa takaisin (korkein hoitomaksu), monasti ei sitäkään. Toisin sanoen päivähoito on kallista.
- Kotihoidontuki plus mahdollinen kuntalisä jää aina pienemmäksi kuin tuo edellä mainittu päivähoidon nettokustannus. Juurikin sen vuoksi osa kunnista on intoutunut maksamaan kuntalisää, että kunnat senkin jälkeen säästävät fyffeä, kun osa lapsista siirtyy kotihoitoon.
Tuossa siis olivat puhtaasti taloudelliset tekijät.
Perheen kannalta kotihoito on yleensä todella kallis valinta. Persnettoa kärsii keskituloinen nainenkin toista tuhatta euroa kuukaudessa välittömästi ja eläkkeessään lisää sitten aikanaan eläkeiässä (mikäli ei eläkesäästä). Tuo on kuitenkin kunkin oma valinta, itse valitsin hoitovapaalle jäämisen silti.
koska naiset ansaitsevat ja maksavat veroja, muidenkin tukien kuin kotihoidontuen kustannukset laskevat (asumistuki, toimeentulotuki), naisten ostovoima kasvaa (työssäkäyvät kuluttavat enemmän mm. palveluita kuten kampaajia ja lisäävät näin työllisyyttä), päivähoito tuo kuntaan paljon työpaikkoja (hallinto, hoitajat, kiinteistöt, ylläpito jne.) ja taas verotuloja. Kotona olevat kuluttavat enemmän yhteiskunnalle kalliimpia palveluita kuten terveydenhuoltoa (vs. työterveyshuolto) ja koulutus- ja työllistämisjaksoja pitkän kotonaolon jälkeen töihin palatessaan.
Joten sijaisten työllistämisellä ei kovin suurta merkitystä ole.
Ja jos kunta maksaa kuntalisää, on kotona yhtä lasta hoitavan äidin tuet usein suurempi menoerä kuin yhden lapsen hoitokulut.
315 + 200 (keskimääräinen kuntalisä)
vs. n. 700-200
Ja tietenkin kunta menettää äidin verotulot myös.
koska joka tapauksessa kotona olevat ovat kotona sen sijaan että tienaisivat. Jos sekä kotonaolevat että sijaiset olisivat työelämässä (tai sijaiset opiskelemassa, jos ovat vielä opiskelijoita), olisi kokonaistyöllisyys suurempi. Se, että työpaikalle tulee sijainen, ei ratkaise kokonaiskuviota siitä, että kotonaolevat eivät tienaa. Tietysti työllisyystilanne vaikuttaa tähän suuresti, mutta jos vaikka ajatellaan aikaa, jolloin työttömyys on minimissään.
Alle puolella kotihoidontukea saavista on tuuraaja
Lisäksi juuri omasta laskelmastasihan näki, että jopa kuntalisän kanssa se kotihoito on halvempaa kuin päivähoito! Ei se kuntalisän maksaminen muuten kannattaisikaan.
http://aikalainen.uta.fi/2010/04/09/tutkija-kyseenalaistaa-kotihoidon-t…
"Keskeinen ongelma työelämään palaamisessa on, että vain vajaalla puolella äideistä on työsuhde, joka jatkuu myös tuen käytön jälkeen. Varsinkin jos äiti on heikosti kiinnittynyt työmarkkinoille ennen lapsen syntymää ja hankkii useita lapsia, syntyy monien vuosien äitiys- ja vanhempainrahan sekä kotihoidon tuen ketju, jonka aikana äiti syrjäytyy työmarkkinoilta.
– Syrjäytymiseen ajaudutaan pikku hiljaa, usein siihen päädytään tiedostamatta riskejä.
Rissanen ehdottaa, että äideille voitaisiin antaa urakonsultointia jo raskauden alkuvaiheessa.
– Kun suunnitellaan perhettä, niin suunniteltaisiin myös äidin tulevaisuutta. Tämä saattaa kuulostaa siltä, että sosiaalivaltio tulee ja kaappaa nämä ihmiset tai että ihmiset jaotellaan A- ja B-kansalaisiin. Ei siitä ole kyse.
Nykyoloissa työvoimaviranomaiset eivät ole kiinnostuneet kotona olevista äideistä. Kiinnostus syntyy vasta, kun äiti ilmestyy työvoiman luukulle. Silloin voi olla jo myöhäistä."
koska joka tapauksessa kotona olevat ovat kotona sen sijaan että tienaisivat. Jos sekä kotonaolevat että sijaiset olisivat työelämässä (tai sijaiset opiskelemassa, jos ovat vielä opiskelijoita), olisi kokonaistyöllisyys suurempi. Se, että työpaikalle tulee sijainen, ei ratkaise kokonaiskuviota siitä, että kotonaolevat eivät tienaa. Tietysti työllisyystilanne vaikuttaa tähän suuresti, mutta jos vaikka ajatellaan aikaa, jolloin työttömyys on minimissään.
Mistä luulet, että ne sijaiset tulevat? Hehän olisivat tietenkin muuten työttömiä tai vajaatyöllistettyjä! Eli vaihtoehtona tuo on epärealistinen, että sekä se kotiäiti että sijainen olisivat töissä.
Toisin sanoen: kun duunista A lähtee tekijä hoitovapaalle, tilalle palkataan työtön/vastavalmistunut sijainen a. Palkkaa maksetaan ehkä vähän vähemmän a:lle kuin mitä maksettiin A:lle, mutta a ei toisaalta tarvitse tukia (työttömyyskorvausta, toimeentulotukea yms.)
Ja veroja a maksaa tietysti.
Yhteiskunta saa siten edelleen siitä työpaikka A/a:sta verot. A sekä a kuluttavat - A vähemmän kun töissä ollessaan, a enemmän kuin työttömänä ollessaan.
Alle puolella kotihoidontukea saavista on tuuraaja
Mistä olet moisen tiedon löytänyt, en usko ennen kuin näen. Lisäksi juuri omasta laskelmastasihan näki, että jopa kuntalisän kanssa se kotihoito on halvempaa kuin päivähoito! Ei se kuntalisän maksaminen muuten kannattaisikaan.
Jos vajaalla puolella on työpaikka, niin ei kai niitä sijaisiakaan voi olla sen enempää, eikö?
Alle puolella kotihoidontukea saavista on tuuraaja
Lisäksi juuri omasta laskelmastasihan näki, että jopa kuntalisän kanssa se kotihoito on halvempaa kuin päivähoito! Ei se kuntalisän maksaminen muuten kannattaisikaan.
työpaikan olemassaoloon mitenkään! Jos työntekijä jää määräaikaisuudelta kotiin hoitovapaalle, sen työpaikan saa joko sen vakinainen haltija töihin palatessaan tai siihen otetaan toinen määräaikainen. Kyse ei nyt ole siis työsuhteen jatkumisesta - vaan siitä, menettääkö yhteiskunta verotuloja.
EIKÄ menetä, koska siihen työhön palkataan sijainen tai ei palkata (jos työpaikka kokonaan loppuu) riippumatta kotiäidistä.
Kun minä teen itseäni ja pehettäni koskevia ratkaisuja on yhteiskunnalinen merkitys yhtä arvokas kuin koiranpaska. Minun päätöksiini ei yhteiskunnaliset merkitykset vaikuta.