Kyllä meistä kotona "loisivista" naisista

monikin menisi töihin, mutta kun töitä ei vaan ole! Tai jos on, ne ovat sellaisia joihin ollaan ylikoulutettuja tai joista maksetaan niin pientä palkkaa, että työttömyyskorvauksestakin jää enemmän rahaa käteen. Olen hakenut töitä paikoista jotka ovat 100 km säteellä asuinpaikastani mutta siellä työnantaja on torpannut haun sanomalla että "otettiin nyt sitten tästä lähempää ihminen, vaikka sulla olis ollu passeli koulutus mutta et sä varmaan sieltä asti jaksa käydä."



Yrittäkää nyt ymmärtää, että jos työtä ei ole, niin sitä ei ole. Kovin heppoisin perustein ei viitsisi uudelleenkoulutukseenkaan mennä, mutta kaipa sitäkin on ruvettava kohta harkitsemaan. Mut sit menee taas koulutukseen 2-3 vuotta, eikä sittenkään ole varmuutta, onko töitä tarjolla.



Suomen valtiokaan ei voi muuttua työpaikoiksi eikä pörssiyhtiöillä ole velvollisuutta eikä mahiksiakaan työllistää ihmisiä työllistämisen vuoksi.



Yrittäjäksi voisi tietysti ryhtyä, mutta sitä varten pitää olla joku tuote tai palvelu, jota kaupata ja ennenkaikkea pitää olla kysyntää tuotteelle tai palvelulle. On turha koittaa elättää itsensä yrittäjänä jos markkinoita ei ole. Sen voisi joku kertoa Mauri Pekkarisellekin että tuotetta on turha valmistaa jos sitä ei kukaan osta, tietävät sen Nokiallakin.



Itse olen kokeillut töitä oman alani ulkopuolelta, mutta ne ovat pätkätöitä tai keikkatöitä ja saattavat loppua ihan ykskaks. Että ihan turha mussuttaa loisimisesta, työhaluja on mutta työpaikat puuttuvat!