Lue keskustelun säännöt.
Vauva-lehden juttu äidin töihinmenosta avasi silmäni.
15.02.2011 |
Viimeisimmässä vauva-lehdessä ollut 24h-juttu äidistä, jonka mies jäi hoitamaan kotiin vauvaa äidin mennessä töihin, avasi silmäni kaiken sen paskan suhteen, mitä kotiäidit saavat niskaansa. Ja kotiäidillähän siis tarkoitetaan nykymaailmassa ilmeisesti kaikkia niitä äitejä, jotka sillä hetkellä sattuvat olemaan kotona hoitamassa lapsiaan. Vaikka menisivät töihin parin viikon, kuukauden tai vuoden päästä ja muuttuisivat tuolloin *simsalabim* uraäideiksi.
Jutussa äiti itki silmät päästään työpäivää edeltävinä iltoina, ja purskahti heti itkuun nähdessään poikansa töistä tullessaan.
Olen toistaiseksi ollut kotona esikoiseni äitiyslomasta alkaen, joten en ole itse saanut käsitystä siitä, millaista helvetillistä ja murheellista aikaa tunne-elämälle voi töihinmeno lapsen syntymän jälkeen olla. Äiti joutuu karaisemaan itseään, ja mitä ilmeisimmin - tämän palstan jutuista päätellen - moni joutuu turvautumaan erilaisiin psykologisiin keinoihin, joilla selittää asian itselleen ja toisaalta, joilla selviää omista tunteistaan.
Voin kuvitella, että moni äiti, joka on juuri vienyt pienen lapsensa hoitoon, tuntee suunnatonta vitutusta nähdessään noita ällöttäviä työnvieroksujahippejä kärräämässä pentujaan puistoon. Juuri mikään ei voi ärsyttää enempää, ellei ole toimintansa kanssa ihan sinut. Paitsi ehkä se, kun naapurista leijailee pullantuoksu kun uramamma tulee itku kurkussa kotiin töistä. Siis voi *******!
Että kyllä sen ymmärtää. Ja meidän rikkaiden ja laiskojen kotiäitien osaksi jää toimia jätevesiviemäreinä, ainakin näillä anonyymeillä nettipalstoilla.
Kommentit (30)
tullu kertaakaan itku työpäivän päätteeksi, kun tulen lasten kanssa kotiin, mutta silloin itkin monet itkut, kun olin lasten kanssa päivät pitkät kotona.
Mitä itkemistä siinä on??? Mulla on molemmat mennyt hoitoon 1v2kk ikäisinä ja ovat hyvin viihtyneet hoidossa. Eivät ole tarhassa, eikä perhepäivähoitajalla, vaan yksityisellä hoitajalla.
Ei ehkä kannata uskoa ihan kaikkea mitä lehdistä lukee:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se sopii osaan ihmisistä.
Onneksi olen saanut tehdä sellaisia valintoja ja päätöksiä yhdessä mieheni kanssa, etten ole joutunut katumaan.
kotiäidit niitä jotka on itku kurkussa, nehän niitten lasten kanssa on.
mua vaan itkettäny. Ei sitten tippaakaan.
Olin helpottunut, kun joku muu hoiti lasta välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iltaisin, kun tultiin päiväkodilta kotiin. Ja kumpikin väsymyksestä ja ikävästä ainakin.Lapsi oli juuri täyttänyt 3 vuotta ja isoveljensä 4. Mietin muutaman päivän ja todettiin miehen kanssa, ettei olla lapsia siksi haluttu, että itkettäis sitten illat uupumustamme. Jäin kotiin, karenssin jälkeen sain 12 mk päivässä työkkärirahaa alkuun, lopulta jäin kokonaan kotiin. Mutta rahasta viis, kun perheemme voi sitten paljon paremmin. Isoveli jatkoi osa-aikaisessa hoidossa lääkärien suosituksesta ja kyllähän sen avun ilolla otinkin vastaan, koska lapsi on vaikeavammainen.
Kuka itkee, kuka ei. Olin helpottunut, kun joku muu hoiti lasta välillä.
on täysin absurdeja ja erikoisia. Puhutaan koko ajan vain molemmista ääripäistä. Lapsista huonoissa hoitopaikoissa 10-12h päivässä, äideistä, jotka välittävät vain työstään tai äideistä jotka ovat kotona 20 vuotta. Unohdetaan kokonaan se ryhmä, jossa lapsilla on inhimillisen pituiset hoitopäivät ja hyvät hoitopaikat. Ja äiti käy töissä siksi, että saa rahaa perheen elatukseen.
Saattaapa löytyä näistä ihmisistä jopa onnellisia ja tasapainoisia ihmisiäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän niitä voikaan verrata toisten kokemuksiin. Minunkin lapsillani oli aivan ihanat hoitopaikat mutta silti uuvutti tuo kuvio. Vieläkin muistavat tuolla hoitopaikassa tyttöni ja hän on siellä itsekin käynyt tuttuja hoitajia tapaamassa 16 vuotta vanhempana :-) Me selvisimme ilman minunkin palkkaani, hoitomaksuihin meni niin iso osa mun rahoista. Meillä tietenkin vaikutti myös vammaisen lapsen aiheuttama työtaakka ja rasitus. t. 9
on täysin absurdeja ja erikoisia. Puhutaan koko ajan vain molemmista ääripäistä. Lapsista huonoissa hoitopaikoissa 10-12h päivässä, äideistä, jotka välittävät vain työstään tai äideistä jotka ovat kotona 20 vuotta. Unohdetaan kokonaan se ryhmä, jossa lapsilla on inhimillisen pituiset hoitopäivät ja hyvät hoitopaikat. Ja äiti käy töissä siksi, että saa rahaa perheen elatukseen.
Saattaapa löytyä näistä ihmisistä jopa onnellisia ja tasapainoisia ihmisiäkin..
Rahatilanteen takia oli pakko lähteä töihin. Tai työt aloitin jo lapsen ollessa 9kk, mutta alkuun hoito järjestyi miehen ja äitini avulla.
Nyt on ensi vuoden vaihteessa taas sama edessä, kakkonen menee päiväkotiin ollessaan hieman vajaa 1v4kk.
Velkaa on ja ruokaa täytyy saada. Vaikka mies työssä käykin, niin omat laskut on maksettava myös. Mieluusti olisin ollut ja olisin nyt pidempään kotona, mutta en aio syyllisyyttäkään tuntea. Esikoinen on nyt 3,5-vuotias ihana ja älykäs neiti. Mielestäni jokainen perhe tekee kuten parhaaksi näkee, ja tämä äitien tapa kiillottaa omaa kruunua ja mollata toisten ratkaisuja on järjetön. Ja tätä tekevät työssäkäyvät äidit ja kotiäidit.
Eikö äitiyteen kuulu jo ihan tarpeeksi paineita ilman että me äidit itse vielä kasaamme sitä toistemme päälle? Kun olisi helpompaa vaan hyväksyä, että olemma erilaisia, tilanteet on erilaisia ja lapset on erilaisia. Jokainen silti varmasti parhaansa tekee.
Menipäs "tunteelliseksi", mutta toivottavasti joku edes heräisi miettimään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapseni saivat olla kotona siihen, kun nuorin oli neljän. Sen jälkeen lyhyillä hoitopäivillä, aina lasten jaksamisen mukaan.
Nyt siirsin työpaikkani lasten eskarin ja koulun viereen ja edelleen lapset saavat itse päättää, ovatko päivähoidossa ja ip-kerhossa iltapäivällä
vai tulevatko tänne.
Eli voin toimia aina lasten ehdoilla, mutta tehdä silti töitäkin. Varsinkin esikoiselleni on nyt tärkeää, että hänen äitinsä tekee työtä ja on esikuvana.
Minä valitettavasti tunnen monta kotiäitiä, joille näyttää lisää lapsia pukkaavan juurikin siitä syystä ettei äidin tarvitse mennä töihin. Pullantuoksusta ei kuule ole tietoakaan ja einesruuat lämpenee mukavasti mikrossa, lapset painaa yksinään pitkin pihoja (omiaan ja toisten), jotta äiti saa rauhassa makoilla viltillä ottamassa aurinkoa. Yksi on suoraan sanonutkin ettei taida töihin lähteä nuorimman täyttäessä kolme koska häntä ei työnteko kiinnosta. Aivan, juuri siksihän valtaosa töissä käykin... Noillekin lapsille olisi lottovoitto päästä edes joskus hoitoon! Aika harvassa ovat ne kotiäidit jotka oikeasti lasten kanssa touhuavat, lukevat, pelaavat, enemmän se näyttää oelvan sitä että lapset pois jaloist apihalle ja äidille omaa aikaa. Samoin tuo ainainen ääripäät pullantuoksuinen kotiäiti vs 10 h päiviä tekevä uraäiti. Avatkaa nyt jo ne silmänne, maailmassa on paljon vaihtoehtoja sille välillekin! Terveisin tyytyväinen 2 v:n "uraäiti", jonka lapsi on 10 päivää alle 6 h hoidossa/kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitettavasti tunnen monta kotiäitiä, joille näyttää lisää lapsia pukkaavan juurikin siitä syystä ettei äidin tarvitse mennä töihin. Pullantuoksusta ei kuule ole tietoakaan ja einesruuat lämpenee mukavasti mikrossa, lapset painaa yksinään pitkin pihoja (omiaan ja toisten), jotta äiti saa rauhassa makoilla viltillä ottamassa aurinkoa. Yksi on suoraan sanonutkin ettei taida töihin lähteä nuorimman täyttäessä kolme koska häntä ei työnteko kiinnosta. Aivan, juuri siksihän valtaosa töissä käykin... Noillekin lapsille olisi lottovoitto päästä edes joskus hoitoon! Aika harvassa ovat ne kotiäidit jotka oikeasti lasten kanssa touhuavat, lukevat, pelaavat, enemmän se näyttää oelvan sitä että lapset pois jaloist apihalle ja äidille omaa aikaa. Samoin tuo ainainen ääripäät pullantuoksuinen kotiäiti vs 10 h päiviä tekevä uraäiti. Avatkaa nyt jo ne silmänne, maailmassa on paljon vaihtoehtoja sille välillekin! Terveisin tyytyväinen 2 v:n "uraäiti", jonka lapsi on 10 päivää alle 6 h hoidossa/kuukausi.
kyllä jokainen äiti joka vie alle 3-vuotiaan päiväkotihoitoon (ja näitä on paljon, huolimatta siitä että valtaosa alle 3-vuotiaista edelleen hoidetaan kotona / perhepäivähoidossa / sukulaisissa) joutuu kovettamaan itseään jonkin verran.
Ihan selvähän on että päiväkoti ei ole yhtä hyvä hoitopaikka näin pienelle kuin oma koti / mummola olisi. Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta ja hoitoon meno on pikku pakkokin, joten ei auta kuin nenä menosuuntaan, yleensähän lapsi pärjää kuitekin ihan mukavasti ja vanhemmatkin alkushokista toivuttuaan =)
Ei hyvän elämän edellytys ole TÄYDELLINEN lapsuus, riittävän hyvä kuitenkin. Ja se on tosi tärkeää ettei vanhempi töistä palattuaan ole täysin uuvuksissa, tätähän nykyään näkee paljon. Se ei voi olla lapselle hyväksi. Mutta ihmisiä ja töitä on monenlaisia, joltakin onnistuu vallan hyvin 8 h työssä, 10 h päiväkodissa ja illat yhdessä tarmokkaana puuhaillen - menetelmä. Kaikilta ei, ja omat rajat pitää löytää ja toimia niiden mukaan, jotta jää annettavaa myös lapsille ja perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitse virikesirkukseksi revetä.
Lapselle riittää ihan laiska ja leppoisa elämä kotona tuossa vaiheessa.
Viimeisimmässä vauva-lehdessä ollut 24h-juttu äidistä, jonka mies jäi hoitamaan kotiin vauvaa äidin mennessä töihin, avasi silmäni kaiken sen paskan suhteen, mitä kotiäidit saavat niskaansa. Ja kotiäidillähän siis tarkoitetaan nykymaailmassa ilmeisesti kaikkia niitä äitejä, jotka sillä hetkellä sattuvat olemaan kotona hoitamassa lapsiaan. Vaikka menisivät töihin parin viikon, kuukauden tai vuoden päästä ja muuttuisivat tuolloin *simsalabim* uraäideiksi. Jutussa äiti itki silmät päästään työpäivää edeltävinä iltoina, ja purskahti heti itkuun nähdessään poikansa töistä tullessaan. Olen toistaiseksi ollut kotona esikoiseni äitiyslomasta alkaen, joten en ole itse saanut käsitystä siitä, millaista helvetillistä ja murheellista aikaa tunne-elämälle voi töihinmeno lapsen syntymän jälkeen olla. Äiti joutuu karaisemaan itseään, ja mitä ilmeisimmin - tämän palstan jutuista päätellen - moni joutuu turvautumaan erilaisiin psykologisiin keinoihin, joilla selittää asian itselleen ja toisaalta, joilla selviää omista tunteistaan. Voin kuvitella, että moni äiti, joka on juuri vienyt pienen lapsensa hoitoon, tuntee suunnatonta vitutusta nähdessään noita ällöttäviä työnvieroksujahippejä kärräämässä pentujaan puistoon. Juuri mikään ei voi ärsyttää enempää, ellei ole toimintansa kanssa ihan sinut. Paitsi ehkä se, kun naapurista leijailee pullantuoksu kun uramamma tulee itku kurkussa kotiin töistä. Siis voi *******! Että kyllä sen ymmärtää. Ja meidän rikkaiden ja laiskojen kotiäitien osaksi jää toimia jätevesiviemäreinä, ainakin näillä anonyymeillä nettipalstoilla.
Eiköhän se ole lähinnä toisinpäin. Joten pyyhipäs krokotiilinkyyneleet.
Kun puhutaan että ääripäitä syyllistetään ja kotiäidin vs. ura-äidit. No kotiäitejä syyllistetään muka siitä että elävät yhteiskunnan varoilla, mutta kotiäidit yrittävät syyllistää töissäkäyviä siitä, että nämä pilaavat lapsensa lapsuuden. Oman sädekehän kiillotus verhotaan siis kokonaisvaltaiseen huoleen kaikkien lapsien elämästä ja lapsuudesta. Miten uskomatonta puppua.
Tuskinpa ketään kotiäitiä on kiinnostanut muitten lapset ennenkuin jäivät kotiin ja aika riittää nyt kaiken maailman asioiden jauhamiseen ja krokotiilinkyyneliin.
Antakaa nyt vihdoinkin kaikkien elää parhaaksi katsomallaan tavalla ja ymmärtäkää että lähtökohtaisesti KAIKKI äidit haluavat tarjota lapsilleen HYVÄN ELÄMÄN.
että koulutettujen ja työssä menestyvien vanhempien lapset opiskelvat tilastollisesti huomattaavsti pidemmälle ja sijoittuvat parempiin työpaikkoihin kuin vähemmän koulutetut ja työssään ei menestyneet.
ja aloin stressata tota hoitoon viemistä monta kuukautta ennen. Ekana päivänä aloin itkeä jo siinä perhepäivähoitajan eteisessä, hoitaja pisti minut oikeaoppisesti äkkiä vaan pihalle :)
Eka kuukausi oli vaikeaa sekä minulle, että lapselle. Onneksi päivät oli lyhyitä.
Nyt tyttö on 1v6kk ja hoidossa menee jo kivasti, tykkää hoitajasta ja leikkii mielellään muiden lasten kanssa. Toki mieluummin on kotona ja vapaapäiviä vuorotyön vuoksi tuleekin usein.
Virikkeiden takia meillä ei lasta laitettu hoitoon, niitä löytyy tuon ikäiselle kotontakin. Mutta rahaa on pakko saada :/
Esikoisen kanssa oli 2,5v kotona. Se oli helppoa, koska olin jättänyt opinnot kesken, eikä mulla ollut mitään minne palata. Pieniin tuloihin oli tottunut, eikä ollut asuntolainaa eikä autovelkaa, asumistukeakin saatiin. Se oli leppoisaa aikaa miettiä mitä sitä haluaa tehdä.
Itse arvostan suuresti sellaisia kotiäitejä, jotka on kotona juuri siksi, että ajattelee lapsen parasta. En voi käsittää miten jonkun mielestä voisi olla hyvä asia laittaa pienet hoitoon ja äidit töihin, siinä kärsivät kaikki.
Me oltiin mieheni kanssani hoitovapaat puoliksi kotona, lapset kotona siihen, kun nuorin neljä. Sen jälkeen lyhyet hoitopäivät.
Ollaan molemmat korkeastikoulutettuja ja työssä menestyviä.
Eli mitä?
Me oltiin mieheni kanssani hoitovapaat puoliksi kotona, lapset kotona siihen, kun nuorin neljä. Sen jälkeen lyhyet hoitopäivät.
Ollaan molemmat korkeastikoulutettuja ja työssä menestyviä.
Eli mitä?
Sinä olet tärkeä.
t. toinen likaviemäri