Säilytätkö vanhoja syntymäpäivä- ja joulukortteja?

Tytär pakotti minut viemään roskiin muovikassillisen 70-luvulta lähtien joulukortteja. Nyt mulla on piilossa viime vuosien kortit 😜 tosin niitä ei nykyään paljon tule, 4-5, saman verran laitan itse. Tämmösten ikäihmisten pinttynyt tapa.

Säilytän tunnesidollisia kortteja: ne ovat tärkeiltä ihmisiltä, ne ovat itse tehtyjä tai niissä lukee jotain kaunista. Äidilläni on muistaakseni johonkin 10-vuoteen asti kaikki syntymäpäiväkorttini tallessa. 

Kaikki menee lähes suoraan roskiin

Joitakin. Sanotaanko, että olen joiltain elämäni joskus kuuluneilta minulle tärkeiltä henkilöiltä säilyttänyt yhden tai kaksi. Ne on ajalta yli 20 vuotta sitten, ja ovat pienessä rasiassa. En ole niitä vuosiin ottanut esiin, mutta ehkä vielä joskus tekee mieli kurkistaa menneisyyteen vähän tarkemmin ja lukea isovanhemman lähettämä kortti tai kirje. Samoin joitain harvoja lahjaesineitä olen säilyttänyt.

Kummitädiltä saadut kortit olen säilyttänyt.Ikää 49v.

Tärkeät säilytän iäti, tehkööt muut sitten tahtonsa mukaan.

Joskus luen nuoren minän saamia kirjeitä, -80 luvulta. Kyllä silloin on kirjeet ja kortit liikkunu, laskin joskus vuoden lopussa, että olin saanut yli 50 korttia... yli kortti/viikko. No, silloin ei mulla puhelinta ollut, korteilla sovittiin menemiset ja tapaamiset.. niin, 40v sitten (välillä tuntuu, että siitä on satoja vuosia🤔)

Vierailija kirjoitti:

Tärkeät säilytän iäti, tehkööt muut sitten tahtonsa mukaan.

Joskus luen nuoren minän saamia kirjeitä, -80 luvulta. Kyllä silloin on kirjeet ja kortit liikkunu, laskin joskus vuoden lopussa, että olin saanut yli 50 korttia... yli kortti/viikko. No, silloin ei mulla puhelinta ollut, korteilla sovittiin menemiset ja tapaamiset.. niin, 40v sitten (välillä tuntuu, että siitä on satoja vuosia🤔)

Niin, ja joulukortteja laitan edelleen, kymmenisen

Ennen säilytin . Nyt kun kuolema nuuskii nurkkia , niin olen hävittänyt melkein kaikki kortit , vain lapsiltani saadut säästin , jospa ne tuo heille kivoja muistoja kun minusta aika jättää . Jääpähän jälkipolvelle vähemmän raivattavaa kun luopuu kaikesta turhasta .

mulla ollut aina ns pahvinen ja sittemmin kaunis muistojen iiso laatikko, jo 50 vuotta kortteja. ihan niiden kuvien vuoksikin. sitten grafologian kannalta tutkin. kaunes edellä. muuten ääri funkkis koti. pelkistettyä maskuliinisuutta. tuon loodan pidänkin kaapissa, jooskus käyn läpi. joissakin kivoja toivotuksia.

itse panosta muille korttievn valinnassa tarkoin, hakemalla haen satukirjamaisen kauniita tai 1800-1900 luvun tyyppistä. koristelen kirjekuoret ja kynän värillä merkitys, jouluna tummanpunainen, kesällä tms synttärit pinkkiä, ruohonvihreää,liilaa talvella ja jäänsinistä kylmyyteen jne. tuntuu kurjalle jos joku heittää samoin tein roskiin, arvostaa tekstaria ennemmin.

kirjeetkin kivoja samoin periaattein. no onhan mun kiva nähdä mitä mulle on laitettu esim 3v. ja noi pääsiäiskortit, niihin erityinen rakkaus.

sitten otan talteen lahjapaperista  palan jos super kaunis tai  wanhan ajan jouluinen. jokunen nauha,rusetti. muista niistä minkä lahjan sain

Säilytän kyllä. Nykyäänhän niitä ei paljon tule, kun niin moni toivottelee hyvää joulua ja onnea sähköisesti. Tapa on peräisin lapsuudestani. Silloin ja erityisesti vanhempieni nuoruudessa tavaraa ei ylipäätään ollut niin paljon kuin nyt. Kauniit joulu- ja onnittelukortit olivat osa kodin koristelua juhlapäivinä. Ne olivat myös pieni lahja ja side lähettäjän ja saajan välillä. Sellaista asiaa ei olisi voinut enkö voi tai halua panna roskiin. Nämä muistot eivät myöskään kulu.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki menee lähes suoraan roskiin

Tunnen tämmöisiä ihmisiä, heille en todellakaan laita kortteja. Itse säästän kaikki, joskus siivoan vanhoja pois, jos eivät ole kauniita tai en tunnista lähettäjääkään enää. Mulla on tallessa 1925 syntyneen tätini jäämistöstä muutamia kortteja: Rudolf Koivu, Martta Wendelin yms, suunnittelen niistä taulua... joku päivä...