Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuslääkkeistä olla apua kun tukea ei saa läheisiltä
15.02.2011 |
Mies on aivan kypsä tähän itkeskelyyni ja saamattomuuteni.
Lapsella on monia sairauksia, jotka vaativat lääkkeiden säännöllistä muistamista (minulta siis)
lisäksi lapsi on autisti, joten hän ei siis kykene vuorovaikutukseen ja on usein aggressiivinen ja lyö minua.
Eihän lapsi voi sairaudelleen mitään, mutta olen aivan lopussa kun päivät kuluvat yksin, ainoa ystävällinen sana voi tulla lähikaupan kassarouvalta.
Mies on iltaisin vihainen ja menee tietokoneelle.
Kun saan lapsen nukkumaan olen totaalisen yksin.
Ystävät eivät enää jaksaneet katsella saamattomuuttani. Ennen tykkäsin leipoa ja kutsua ystäviä kotiimme syömään.
Minua ei ole vuosiin kutsuttu minnekään.
Lapsen saatua kuntoutuksellisen hoitopaikan olen tehnyt pätkätöitä ja usein työttömänä.
Tänään sain vihdoin aikaiseksi varata itselleni lääkäriajan. Ehkä saan joitain masennuslääkkeitä.
Vähän vain pelottaa, etten lääkkeiden takia muuttuisi vieläkin flegmaattisemmaksi, siihen minulla ei olisi varaa.
Lapsen osastojakso lastenlinnassa olisi pian ja sitten on tehtävä taas vammaistuki. ja terapiahakemukset.
Voisiko jokin lääke antaa sen verran potkua, että saisin velvollisuudet tehtyä?
Kommentit (13)
mene edes johonkin vertaistukiryhmään. EI sitä yksin jaksa ja johan yksin höperöityisi vain siitä yksinolostakin. Vartaistukiryhmässä muut tietävät, ette voi jaksaa, eivätkä odota sen enempää kuin mihin pystyt.
t erityisen äiti minäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olisit varmaan oikeutettu terapiaankin, jos kävisit psykiatrilla hankkimassa lausunnon.
Piristäviäkin masennuslääkkeitä on, esim Efexor.
Onko sinulle sairaalasta tarjottu mitään keskusteluapua tai kerrottu edes mistä sitä voisit saada? Jos et ole saanut mitään tukea sieltä, niin pyydä/ vaadi sitä! Perheneuvolakin voisi olla sinulle ja miehellesi hyvä paikka. Ilmeisesti miehesi ei kauheasti toimi lapsen kanssa eikä hoida häntä? Jos näin on, niin tästä olisi hyvä käydä keskustelu ammattilaisen avulla.
Toivottavasti saat pian apua, jotta jaksat raskaassa arjessa elämistä!
Sinun on pakko saada etäisyyttä asioihin muuten sinun käy hullusti. Mielessäsi on jo käynyt ajatus "kumpa vain voisi kadota johonkin missä ei vaadita jatkuvasti"
Sinulla ei ole energiaa enää mihinkään, vain oleelliseen. Olet täysin tyhjä ja tyjenetty. Olet antanut itsestäsi kaiken ja enemmänkin. Sinun ei tarvitse enää. Kukaan ei pysty mahdottomuuksiin.
Lääkkeille olen kriittinen. Sinun on hoidettava saatava hoivaa itsellesi muulla tavoin. Olet keskellä surutyötä jota työstät. Sinun on päästävä huutamaan tuskasi ulos. Heitä taakasta yksi kivi kerrallaan huomaat että olosi helpottuu. Siellä kuormassa näyttää olevan asioita joita sinun ei tarvitse enää kantaa.
lähimmäsiiin ei kannata tukeutua, aikuisenodotetaan kantavan itse itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihmisiä lähellesi. Saattaa lääkkeistäkin apua olla, mutta niitä aloitettaessa saattaa ensimmäisen viikon-parin aikana olo huonontua. Silloin saatat tarvita tukea ja apua.
Onko paikkakunnallanne mitään vertaistukiryhmää, jossa voisit vaihtaa ajatuksia?
Itsekin vähän epäröin tuotä lääkitystä, googlailin juuri tietoja erilaisista maseenuslääkkeistä, ja eihän ne mitään yksinkertaisia aineita ole..
Mutta tosiaan tämä yksinäisyys on se, joka eniten satuttaa.
Kun lapsi oli ihan pieni, eikä vammaisuus vielä ollut niin näkyvää, minuklla oli muutama äitiystävä ja pari, jotka tunsin jo lapsuusajoilta.
Siis se, mitä olin ennen: sosiaalinen iloinen, ulospäinsuuntautunut, ei minua nyt enää voisi yhdistää siihen, mitä silloin olin.
En oikeastaan ihmettele, miksei kukaan enää halua tällaisen olottoman zombien seuraa.
Ystävilläni on vain terveitä normaaleja lapsia, ja he pelkäävät ja vieroksuvat minun lastani.
Älkää ymmärtäkö väärin, en ole missään tapauksessa katkera tai vihainen lapselleni.
Hän on elämäni tarkoitus ja rakkainta mitä minulla on. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parhaat ystäväni olen saanut vertaisperheistä.
Olet nyt väsynyt ja teet vielä surutyötä, se menee aikanaan ohi. Suosittelen länpimästi lääkitystä ja psykoterapiaa. On kaikkien muidenkin etu, että äiti paranee ja voi hyvin.
t. kahden autistisen lapsen äiti
Ja kaikilla muilla on kuitenkin joitain perheystäviä ja sukulaisia, en oikein osaa siihen tuppautua.
Olisin kyllä ikionnellinen jos saisin ystävän, joka haluaisi tavata muulloinkin kuin noissa vertaistapaamisissa.
Ehkä olen tullut niin araksi, kun entiset ystävät eivät enää pidä yhteyttä.
Olisiko minulla edes mitään annettavaa kenellekään? Tarvitsisiko joku todellakin juuri minun ystävyyttäni? ap.
parhaat ystäväni olen saanut vertaisperheistä.
Olet nyt väsynyt ja teet vielä surutyötä, se menee aikanaan ohi. Suosittelen länpimästi lääkitystä ja psykoterapiaa. On kaikkien muidenkin etu, että äiti paranee ja voi hyvin.
t. kahden autistisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minuutta vahvistavaa keskutelua ja terapiaa. Et ole kadonnut minnekään tai menettänyt mitään, masennus aiheuttaa tuon kavalan ajattelumallin, ettei omalla elämällä tai persoonalla ole enää mitään merkitystä.
Itse en pääse oikein ikinä minnekään, mutta kirjoittelen paljon vertaisperheriden vanhempien kanssa, facebook on kovassa käytössä, samoin kirjoittelen palstoille, se pitää ajatusta liikkeellä.
On hyvä, että kaipaat seuraa ja usein, mutta sitä tapaamistakin odottaa joku muu kuin kuuta nousevaa, kyse on siitä, miten asiaan suhtautuu.
ne auttavat suoriutumaan elämästä, josta sun äitinä on melkeinpä pakko suoriutua. On pitempi ja tuskallisempi tie etsiä pelkästään terapian ja muun henkisen tuen kautta apua. Lääke on niinkuin kipsi murtuneen jalan ympärillä. Ilman sitä on vaikea liikkua ja se tuottaa tuskaa. Lääkekriittiset harvoin ovat itse kokeneet syvää masennusta ja kokeilleet uusia masennuslääkkeitä.
Kannattaa tietenkin hakeutua myös psykiatrian poliklinikalle ja pyytää keskusteluapua lääkityksen rinnalle. Yhdessä niistä tulee parhaat tulokset.
Itse olen käyttänyt Cipralexia joka on ns. SSRI-lääke. Se nostaa/tasoittaa mielialoja ja auttaa suoriutumaan arjesta, kun ei lamaannu masennuksesta. Eikä se turruta niin, ettei voisi löytää masennuksensa syitä ja käsitellä niitä terapiassa, päinvastoin jatkuva tuska voi sekoittaa päätä niin ettei oikein tajua mistään mitään.
Jos avioliittokin on teillä huonossa jamassa, tarvitsisi siihenkin varmaan jotain apua. Me olemme käyneet Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksessa. Myös kunnan perheneuvolasta voi saada parisuhdeapua.
Mene rohkeasti sinne lääkäriin, ja kokeile masennuslääkkeitä, sittenpähän tiedät, onko niistä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on haittavaikutuksia toisilla vähemmän toisille enemmän. Ei ole keksitty vielä lääkettä joka ei olisi täysin haitaton. Vaikutukset ovat yksilöllisiä.
Kerroit että et saa tukea läheisiltä ja se on täysin ymmärettävää. Nimittäin usein on niin, että itse joutuu lohduttajan ja tukian osaan. Läheiset tuntevat ahdistusta, surua, pelkoa ja syyllisyyttä. Läheiset ei aina ole se paras tuki josta saa lohdutusta, koska ollaan liian läheisiä ja tunnetaan samaa ahdistusta. Se vie ihmisestä valtavasti energiaa. Ei ole myöskään tavatonta että läheiset alkavat syyllistämään toisiaan. Ollaan suossa jossa rämpiminen on raskasta. Etäisyyden ottaminen on yksi vaihtoehto.
Kysymys on siis voimakkaista tunteista joita on vaikea käsitellä ja ymmärtää. Hyväksymällä tunteet ne ahdistavatkin ymmärtää ja oppii käsittelemään ja tuntemaan eikä pakenemaan.
Ymmärsin kirjoituksestasi ettei sinulla ole ollut aikaisemmin mielenterveydellisiä ongelmia ja siksi lääkitys ei ole se ensimmäinen vaihtoehto. Lääkettä löytyy joka lähtöön, mutta sinuna harkitsisin hyvin tarkkaan. Reseptin saa liian helposti käteensä.
Ei, et sinä ole yksin meitä on tuhansia jotka ovat käyneet läpi saman kuin sinä.
Tulipa surkea mieli, annan sinulle (hyödyttömän mutta ehkä lohduttavan) virtuaalihalin! *luja hali*
Pelkät lääkkeet eivät auta, vaikka saattavatkin turruttaa oloa ja parantaa jossain tapauksissa keskittymistäkin. Jos kaikki "paska" pyörii sisällä eikä pääse ulos, seuraukset näkyvät kyllä jo lähivuosina...hae apua!! Vaadi päästä paikallisen mielenterveystoimiston tms. asiakkaaksi (terveyskeskuksen kautta lähete), yritä saada lastasi vielä enemmän hoitoon jne. Miehesi olettaa sinulta liikoja, puhu hänelle tai pyydä mukaan lääkärikäynnille, jossa hänelle kerrotaan pari tosiasiaa erityislapsen arjesta ja sen vaativuudesta.
Kaikkea hyvää sinulle!
t. e-lapsen äiti