Onko normaalia ikävöidä lasta jos pari tuntia erossa?
Esikoinen on 2,5v ja mulla on vieläkin niin, että jo parin tunnin hoitoaika mummolassa saa aikaan sen että mietin lastani, hänen suloisuutta ja ikävöin. Mies oli välillä kotona ja työpäivien aikana mietin lasta paljon ja kysyin ruokatunnilla monesti kuulumisia.
Melkein päivittäin myös pelkään että lapselle sattuu jotain (lähinnä ilmenee huolina ja ajatuksina, en nyt mitenkään ylivarjele lasta muuten).. esim. kun luen lasten syöpätaudeista niin tulee kamala olo, kun kuvittelen omalle kohdalle.
Onko normaalia?
Kommentit (2)
tosin yleensä vain iltaisin kun olen mennyt nukkumaan. Siis tulee mieleen kaikkea mitä voisi sattua. Esim. jos oltaisiin laivalla ja lapsi tippuisi mereen, mitä jos lapsi olisi mulla sylissä ja liukastuisin ja kaatuisin lapsen päälle, mitä jos olen lapsen kanssa lenkillä ja auto törmää rattaisiin jne. Päivisin mulla ei tuollaisia tule mieleen, vain illalla kun olen mennyt nukkumaan.
Ja kyllä minäkin ikävöin lasta vaikka olisi vain vähänkin aikaa hoidossa. Silti olen kuitenkin samalla iloinen ja tyytyväinen siitä omasta ajasta minkä saan kun lapsi on hoidossa. Eli en kuitenkaan ihan koko aikaa ikävöi niin että en pysty keskittymään mihinkään muuhun. Joskus illalla kun lapsi jo nukkuu niin saatan sanoa miehelle että mulla on lasta ikävä.:)
etköhän jo itsekin tiedä, ettei ole täysin 'normaalia' kuvitella kauhuskenaarioita yms. Mikäli et osaa erota lapsesta hetkeksikään ilman showta, tämä tarttuu myös lapseen ja saa hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi.
Kyllä sun pitää olla se aikuinen ja kasaa itsensä ja näyttää lapselle, että maailma on turvallinen paikka. Tuskinpa sulla nyt mitään kauheeta ongelmaakaan on, eli mitäs jos vaikka vain juttelet neuvolantädin kanssa noista, joka sitten oikeasti arvioi onko ongelmaa vai ei.