Älykäs lapsi ei juokse vieraan syliin vaan luottaa omaan vanhempaan.
Kommentit (25)
Onko se lapsi silloin tyhmä vai älykäs?
Entäs epäluotettava vanhempi, mikä on äo?
Sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, vaan kiintymyssuhteen. Turvattomasti kiintynyt lapsi ei uskalla luottaa vanhempiinsa vaan hakee hoivaa sieltä mistä sitä olettaa saavansa.
tyhmiä ja turvattomsti kiintyneitä lapsia...
kun halailevat ihan estoitta. Itse olen aina pitänyt tätä kivana asiana, mutta kiitos av:n nyt täytyy alkaa miettiä pitäisikö kaikista halailijoista tehdä ls-ilmoitus.
joka silloin tällöin keksii jonkin mukaälykkään väittämän jotta sais paljon lukijoita ja pitkiä ketjuja aikaiseksi
joka silloin tällöin keksii jonkin mukaälykkään väittämän jotta sais paljon lukijoita ja pitkiä ketjuja aikaiseksi
Mitä edes muka-älykästä tässä aloituksessa oli?
Ihan skeidaa, mutta hauskasti esitetty. Jäin itse kyllä odottamaan vähän syvempää analyysiä lapsen tyhmyyden ja omaa vanhempaa kohtaa osoitetun luottamuspulan välillä.
Luottamus vanhempaan riippunee kuitenkin lähinnä vanhemman käytöksestä, eli jos vanhempi ei luottamusta ansaitse, olisi aika tyhmää luottaa häneen.
mutta Kaksplussassa oli joskus lehtijuttu lastenkodista. Ohjaaja kertoi, että koska lapsille ei kiintymyssuhde rakentunut normaalisti, niin eivät osaa ujostella, vaan menevät heti aikuisen syliin ja juttelevat kaikesta.
Päiväkodissa varmasti lapset halaavat tarhan tätiä, mutta sen jälkeen, kun ovat huomanneet hänet turvalliseksi aikuiseksi(normaalilla lapsella)
Jos taas epävakaissa oloissa kasvanut lapsi, niin hän voi heti syöksyä tuntemattoman tarhatädin syliin.
perusluottamus kunnossa, saattaa juosta helposti vieraankin syliin koska on tottunut luottamaan aikuisiin.
Aikuisten oikeasti, tähän vaikuttaa moni seikka tekeekö lapsi tuollaista vai ei, esim synnynnäiset temperamenttipiirteet kuten välittömyys/varautuneisuus, halu ottaa kontaktia jne.
kanssa ole oikein mitään tekemistä, vaan luottamuksen ja kiintymyssuhteen kehittymisestä.
mutta Kaksplussassa oli joskus lehtijuttu lastenkodista. Ohjaaja kertoi, että koska lapsille ei kiintymyssuhde rakentunut normaalisti, niin eivät osaa ujostella, vaan menevät heti aikuisen syliin ja juttelevat kaikesta.
Päiväkodissa varmasti lapset halaavat tarhan tätiä, mutta sen jälkeen, kun ovat huomanneet hänet turvalliseksi aikuiseksi(normaalilla lapsella)
Jos taas epävakaissa oloissa kasvanut lapsi, niin hän voi heti syöksyä tuntemattoman tarhatädin syliin.
että älykkään vauvan/taaperon tunnistaa että osaa vierastaa.Itkee nähdessään tuntemattoman sylin ja kasvot.
vaan lapsi, jolla on turvalliset kasvuolosuhteet elämässään.
pitää sen verran paikkansa et lapsi jolla on perusturvallisuus rikottu hakee huomiota keneltä vain ja keinolla millä hyvänsä mut älykkyydellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.Lapsi tarvitsee lauman jonka avulla minäkuva kehittyy.Lapsi joka ei saa tarvitsemaansa vuorovaikutusta kotoa( esim.telkkarin edessä kasvatetut lapset kiehnää aikuisten jaloissa) ottaa sen mistä saa.Kaikessa on tietty poikkeudet.Itse huomasin tän ilmiön kun miehen 6v.roikkui minussa ensi tapaamisella ja hämmästyin kun olin varautunut siihen et se inhoo mua.Myöhemmin on selvinnyt et lapsi menee hoitoon seitsemäksi,haetaan kolmen neljän aikaan ja omien sanojensa mukaan katsoo junioria iltapalaan asti omassa huoneessa.Joka päivä samanlainen paitsi v.loput jolloin kotona ollessaan katsoo telkkaa koko päivän.Tarha tädit sanoo et se tyttö ei millään halua ees leikkiä kenenkään kans vaan pyörii kuin koira aikuisten ympärillä.
Voi tätä av-logiikkaa. Joku älykäs lapsi saattaa tietenkin myös itkeä, mutta se että lapsi vierastaa ei tosiaankaan ole älykkyyden merkki.
Tai sitten myös vastakkainen on totta, ja kummallakin tavalla reagoivat ovat älykkäitä.
tekemistä asian kanssa, vaan perusturvallisuudella, niinkuin osassa vastauksissa on jo kommentoitukin.
tuolla ei ole mitään tekemistä alykkyyden kanssa. Eikä lapsen tarvitse itkeä vierastaessaan. Lapset vierastavat eri tavoin, toiset enemmän, toiset vähemmän. Jonkin asteinen vierastus kuuluu kyllä normaalit vuorovaikutuksen kehitykseen.
t. toinen neuvolan th
Minulla taitaa olla sitten harvinaisen tyhmiä lapsia, koska yksikään ei ole juuri vierastanut koskaan. Eivät nyt vieraiden syliin juokse, mutta tutuille hoitoon, päivähoitoon ja jopa lapsiparkkeihin jättäminen aina ollut helppoa.
Varsinkin tuosta esikoisesta pitää vissiin olla kamalan huolissaan: hän kyllä puhui jo pitkiä lauseita 1,5-vuotiaan ja on nyt kymmenenvuotiaana varsin hyvä koulussa, mutta pienenä ei vierastanut ketään, vaan hymyili ja jutteli mielellään tuntemattomillekin. Nykyään osaa kyllä varsin hyvin arvioida, keneen kannattaa luottaa ja keneen ei.
Vierastaminen ole vain vaihe, joka ei ole päällä sentään koko lapsuutta. Erästä äitiä syytettiin huonoksi vanhemmaksi, kun olivat lapsen kanssa ensikodilla, ja lapsi oli jotain vuoden ikäinen, olivat olleet siellä varmaan jo puoli vuotta. Kun lapsi ei vierastanut yhtään näitä hoitajia, joiden kanssa oli siis miltei elämänsä elänyt, niin se oli yksi "todiste että jotain on pielessä"
On aika vaarallista, että alan ammattilaisissa on näitä hihhuleita, jotka lukevat näitä "totuuksia" kuin piru raamattua, ja vetelevät yksittäisten asioiden perusteella johtopäätöksiään vanhemmuudesta.
Mikäs vanhemman älykkyys on näissä skenaarioissa?