Huoh, ei tämä meidänkään elämä etene sitten yhtään mihinkään...
Kohta jo keski-ikä häämöttää ja onko valmista, no ei ole eikä tule. Koti huutaa remonttia ja huonekalut iänvanhoja, jo käytettyinä hankittuja. Piha rempsottaa jne. En jaksa tätä enää! Mies on sellainen, että ei vaan kiinnosta. Aina on "aikapula" tai muuta vastaavaa tekosyytä vuodet hokenut, ettei ole sitten rempattu tai mitään. Vituttaa suomeksi sanottuna! Itse haluaisin kodistamme oman näköisen, mutta miehelle riittää että se on sellainen, kuin on ostettu. Miehen koti on siis kyseessä.
Onko muilla mies sellainen, että eipä vaan kiinnosta mikään kotiin liittyvä laittelu? Aikaa on kyllä harrastuksiin ja kaiken maailman muuhun OMAAN puuhailuun.
Välillä saan innostuksen, kuten nyt kun kevät tulee ja valostuu ja yritän sitten itse aloittaa suunnittelun, ostan tarvikkeita ja muuta, mutta kun ei sitä yksin saa laitettua sitten kun on pienet lapsetkin. Mittailen ja puuhailen ja sitten ne asiat vain jää, kun alkaa niin vituttaa tuo mies, kun se ei saa mitään aikaan. Ääh... Pitäisi saada siis toinen aikuinen kaveriksi. Joskus olen sisaruksiani pyytänyt, mutta ei ne halua, sanoo yleensä että miks ukkos ei ala. No ei se ala. Anoppi kyllä alkais, mutta kun sillä on peukalo keskellä kämmentä ja maalaus yms. jälki aivan hirveää..
No joo, on se hyvä että edes johonkin saa purkaa tuntojaan...
Kommentit (10)
paitsi jos tv:n katselu lasketaan.. Varmaan menee päivässä minimi 6-8 tuntia telkkua toljottaessa, olisimme rempanneet kotimme jo miljoonaan kertaan, mutta kun toista ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Ja niin järkky on esim. kylpyhuone ja sauna.. ja keittiö ja oikeastaan kaikki muukin.
Yksinkin voisi aloittaa, mutta ei se ole sama asia.
paitsi jos tv:n katselu lasketaan.. Varmaan menee päivässä minimi 6-8 tuntia telkkua toljottaessa, olisimme rempanneet kotimme jo miljoonaan kertaan, mutta kun toista ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Ja niin järkky on esim. kylpyhuone ja sauna.. ja keittiö ja oikeastaan kaikki muukin. Yksinkin voisi aloittaa, mutta ei se ole sama asia.
ja palkkaa ammattimies tekemään! Maksaa, mutta saatpahan sen mitä haluat. Meillä ihan sama ongelma...
ja munkin sit pitää rempata ja tehdä silloinkin kun ei niin huvittais. Siinä on hyvät puolensa, mutta on huonotkit. Mikä kellekin sopii.
TEidän täytyis muuttaa sellaiseen asuntoon, jossa ei ole remontintarvetta. Jos kerran perheessä ei ole remonttiresursseja.
Mitään kylppäriä ei kyllä kannata alkaakaan remontoimaan, jos kyvyt ja halut on tota tasoa. Meinaan vaan on aika todennäköistä, että taidotkin on sit vähän vajavaiset ja jälki sen mukaista verieristeineen kaikkineen. Ne kun eivät ole taitoja, joiden kanssa käteväkään mies syntyy, ne on harjoiteltava ja opeteltava.
Yks kaunis päivä marssin kauppaan, ostin maalit ja muut tykötarpeet ja aloin hommiin. Hieno tuli ja ihan ilman ukkoa. Sai homehtua sohvallaan ja mulle tuli hyvä olo kun osasin. Ja vieraille sain ylpeenä korjattua että MINÄ maalasin kun sanoivat että olette näköjään maalanneet.
ennen tähän muuttoa, en ois muuten suostunut, kun ne oli aivan kauheassa kunnossa. Olisi pitänyt silloin vaatia koko talon remontti, mutta kun mies sitten sanoi, että kyllähän sitä sitten voidaan huone kerrallaan tehdä. No, ei ole tehty. Ja ei minulla kyllä ole varaa mitään remppareiskaa palkata. Hyvä jos on varaa ostaa remonttitarpeet. Kyllä sitä itse osaisi, kun vain olisi toinen kaverina..
Ja turha luulla, että mies tästä mihinkään enää muuttaa. Täällä aikoo eläkeikänsäkin viettää, se on tullut selväksi.
ennen tähän muuttoa, en ois muuten suostunut, kun ne oli aivan kauheassa kunnossa. Olisi pitänyt silloin vaatia koko talon remontti, mutta kun mies sitten sanoi, että kyllähän sitä sitten voidaan huone kerrallaan tehdä. No, ei ole tehty. Ja ei minulla kyllä ole varaa mitään remppareiskaa palkata. Hyvä jos on varaa ostaa remonttitarpeet. Kyllä sitä itse osaisi, kun vain olisi toinen kaverina.. Ja turha luulla, että mies tästä mihinkään enää muuttaa. Täällä aikoo eläkeikänsäkin viettää, se on tullut selväksi.
ja nyt kyllä harmittaa. Sovittiin, että myöhemmin. No, mielestäni myöhemmin meni jo, kun muutosta on kohta 11 vuotta. Jeps.
t. 2 ja 3
mies oli pitkään sitä mieltä, että kodin tuunaus on vain intohimoisten sisustajien (jotka kaikki ovat rikkaita ja joutilaita) hommaa.
Ihmetteli mm. muuttaessamme uuteen asuntoon, miksei tauluja voi ripustaa niihin kohtiin joissa edellinenkin asukas oli taulujaan pitänyt ja joissa oli siis valmiina naulat. Miehen mielestä oli sulaa hulluutta alkaa irroittelemaan nauloja ja lyömään niitä uudelleen seinään vain siksi että taulut muka näyttäisivät paremmilta jossain toisessa kohdassa...
Yhdessä alkuaikojen vuokrakämpässä oli todella vähän tilaa. Miehen mielestä säilytysongelma olisi ollut järkevintä ratkaista lattialla (siis keskellä lattiaa) säilytettävillä laatikoilla. Ehdotukseni seinälle laitettavista kaapeista ja muista säilytystilaa lisäävistä pienistä ratkaisuista saivat varsin nuivan vastaanoton.
Nyttemmin mies on alkanut vihdoin uskoa, että aika monissa perheissä (ei siis vain niissä rikkaissa ja joutilaissa) kiinnitetään jonkin verran huomiota kodin ulkonäköön ja jopa naulataan, ruuvataan ja maalataan ihan vain estetiikan vuoksi. Ja että tavaroita ei yleensä säilytetä laatikoissa lattialla... ;)
kun seinät on sellaiset että niihin pitää tapetti vetää päälle. Mutta olen pari pientä tilaa maalannutkin..
Yks kaunis päivä marssin kauppaan, ostin maalit ja muut tykötarpeet ja aloin hommiin. Hieno tuli ja ihan ilman ukkoa. Sai homehtua sohvallaan ja mulle tuli hyvä olo kun osasin. Ja vieraille sain ylpeenä korjattua että MINÄ maalasin kun sanoivat että olette näköjään maalanneet.
Riitantui taas miehen kanssa. Miestä alkoi suututtaa, kun minä haluan että kotimme olisi sellainen että itsellä olis hyvä olla. Miehen mielestä olen teeskentelijä ja kumma, kun minulle ei sitten sovi mikään, mikä on toisten tekemää. Kyse on siitä, että olemme saaneet lahjaksi kaikkea krääsää, tauluista lamppuihin, siis miehen perheeltä. Ja suurin osa niistä ei ole minun makuuni. Minkäs minä teen, että pidän jostain asiasta ja jostain en. En ole mitenkään kalliin tavaran perään, mutta makunsa kullakin. Ja tässä sitä on vuosikauden tuijotettu tuollaista tavaraa, joka ei ole itse valitsemaamme.
Mihin sitä laittaa sellaiset sisustustuotteet, joita ei halua, mutta lahjaksi on saatu?