Oletko ollut koskaan niin köyhä ettei ole ollut varaa edes esim saippuaan?

Oli pakko muuttaa, sairastin enkä pystynyt käymään samalla töissä, sain opintorahaa ja satunnaisia avustuksia suvulta. Kyllä siitä selvisi, osaanpahan venyttää penniä.:)

opetti säästäväiseksi, kun joka penni piti laskea.Ja se jäi, vaikka nykyisin rahaa on käytettävissä ihan mukavasti, pärjään vähällä, enkä maksa turhasta.

niin vähissä varoissa että ei ole muutamaan viikkoon ollut varaa ostaa deodoranttia, shampoota tms. Ruokana tuollaisina aikoina ollut peruna suolalla, keitettynä, uunissa paistettuna. Eikä muuta.

Jämähdin suhteeseen huonon miehen kanssa, rahat meni juomiseen tai huumeisiin. Liian kilttinä tyttönä maksoin hänen riippuvuksistaan. En onneksi enää.

Se aika opetti elämään todella pienillä varoilla. Elän vieläkin melko nuukasti, vaikka siihen ei olisi tarvetta. Jääpähän enemmän rahaa mukaviin juttuihin. =)

Piti hakea toimeentulotukea, sillä selvisin. Tilanne oli se, että olin opiskelija ja sain työharjoittelusta just sen verran rahaa, etten ollut oikeutettu toimeentulotukeen - ja vuokran jälkeen jäi käteen joku satanen koko kuukaudeksi.

niin vähissä varoissa että ei ole muutamaan viikkoon ollut varaa ostaa deodoranttia, shampoota tms. Ruokana tuollaisina aikoina ollut peruna suolalla, keitettynä, uunissa paistettuna. Eikä muuta. Jämähdin suhteeseen huonon miehen kanssa, rahat meni juomiseen tai huumeisiin. Liian kilttinä tyttönä maksoin hänen riippuvuksistaan. En onneksi enää. Se aika opetti elämään todella pienillä varoilla. Elän vieläkin melko nuukasti, vaikka siihen ei olisi tarvetta. Jääpähän enemmän rahaa mukaviin juttuihin. =)

eikä suinkaan rahoita semmoisia! Hyvä kuitenkin että olet päässyt eroon moisesta tyypistä.

opiskelin ja asuin liian kalliissa asunnossa, lainat nostettu ja rahat tiukilla.



Selvisin menemällä töihin, Nokialle. Eka oikea työpaikka, ei ollut edes kesätöitä ollut aiemmin, kai se oli 4. opiskeluvuosi. Töitä sai kun kysyi. Mutta se olikin 2000, kun IT-kupla ei ihan vielä ollut puhjennut.

oltu, mies jäi työttömäksi ja itse opiskelin. Pieni lapsi ruokittavana, itketti välillä tilanne. Sossuun oli mentävä, sieltä lohdutettiin että mies voisi jättää lainansa maksamatta (isänsä ja veljensä takaajina) juu niin olis voinut, mutta ei haluttu heille vaikeuksia. Saatiin sossusta muutama sata markkaa kuukaudessa. Mies löysi uuden unelma työnsä ja minä valmistuin ihanaa elämä hymyilee nyt meille.

kaikkine laskuineen. Jos paskantaminen olis maksanut markan, niin mä olisin joutunut pidättelemään! Myin sitten antikkaan vanhoja kirjojani ja lehtiä, et sain puuroa ja makaroonia ostettua. Arvatkaa tursusko ne jo korvistakin ulos ennen seuraavaa opintotukipäivää?

saippuan suhteen kävi tuuri. Olin hankkinut sen ennen köyhää vuotta ja siitä riitti koko vuodeksi, kun käytin säästeliäästi. Vessapaperista luovuin ja käytin käsisuihkua.

Toivotaan että tästä joskus asiat paranee.

en saanut pariin vuoteen vanhempieni tulojen vuoksi laisinkaan opintotukea, asuin sukulaiseni yläkerrassa ilmaiseksi.. rahaa ei siis tullut yhtään mistään, yhtään mitään.



Töitä en saanut vaikka niitä hain.



Vanhemmat maksoivat kyllä kirjat, ja antoivat joskus vähän ruokarahaa, mutta sitä oli niin niukasti että muistan eräänkin päivän, kun menin kauppaan ja olisin ostanut omenan, että illalla olisin voinut syödä jotain koulun jälkeen ...ei ollut kaupassa niin pientä omenaa että rahani olisivat siihen riittäneet.. yritin punnita niitä vaa'alla, että mihinkä mun pennit piisais.



No, on siitä ollut hyötyäkin, musta on tullut tosi säästäväinen ja nuuka, ja se on itseasiassa ihan hauskaakin jo. Hoitovapaallakin olen aina ollut niin kauan kuin lapset ovat olleet 3-vuotiaita, koska olen pärjännyt ihan loistavasti hoitorahalla. Ja tietysti, kun mieskin on, joka tienaa, mehän ollaan miltei rikkaita :D

niin vähissä varoissa että ei ole muutamaan viikkoon ollut varaa ostaa deodoranttia, shampoota tms. Ruokana tuollaisina aikoina ollut peruna suolalla, keitettynä, uunissa paistettuna. Eikä muuta. Jämähdin suhteeseen huonon miehen kanssa, rahat meni juomiseen tai huumeisiin. Liian kilttinä tyttönä maksoin hänen riippuvuksistaan. En onneksi enää. Se aika opetti elämään todella pienillä varoilla. Elän vieläkin melko nuukasti, vaikka siihen ei olisi tarvetta. Jääpähän enemmän rahaa mukaviin juttuihin. =)

eikä suinkaan rahoita semmoisia! Hyvä kuitenkin että olet päässyt eroon moisesta tyypistä.

Ruoka linjaa kananmuna, peruna, sipuli. Netin kautta tilasin ilmaisia näytepakkauksia esim. kosmetiikkaa tai päivisin kun kävin esim. kirjastossa kävin vessassa ja otin matkakokoiseen pulloon saippuaa ja kiepautin pari kierrosta vessapaperia käden ympäri ja laukkuun vaan...



Pätkätöiden välissä myös olleet rahat vähissä, mutta ei sentään ihan noin vähissä. Tosin silloinkin on lounasruokavalio palannut peruna-sipuli-kananmuna-linjalle, illalla sitten muun perheen kanssa paremmin.

Aika lailla tuli kituutettua. Muistan sellaisen, kun tilillä oli 100 markkaa rahaa. Sairastuin ja sain antibiootti-kuurin. Ajattelin, että eihän tässä hätiä mitiä, lääkkeen ostamisen jälkeen jää hyvin rahaa ruokaan.



No, se antibiootti maksoi 95 markkaa. Ostin ranskanleivän ja maidon lopuilla rahoilla...

ex-avokin luota, niin kieltämättä siinä oli kaikki taloudellisen katastrofin ainekset kasassa. Meillä oli lapsen kanssa uudessa kämpässä tasan kolme huonekalua (lapsen sänky, yksi lipasto ja yöpöytä), kaikki muu irtaimisto piti hankkia mahdollisimman halvalla ja samalla tietty saada ruokaa ja vaatteita kasvavalle lapselle. Huonekalujen hankkimiseen meni jonkin aikaa, kun kävin läpi kaikki pk-seudun kirppikset ja markettien ilmoitustaulut. Ja kun ei ollut varaa maksaa seutulippua, kävelin Vantaalta Helsingin puolelle.



Jotenkin siitä tilanteesta selvittiin, kun kirjasin joka sentin ylös ja suunnittelin kaikki menot vs. tulot kuukausi kerrallaan eteenpäin. Opiskelin tuolloin yliopistossa ja tuloni olivat satunnaisia. Sossun puoleen en kääntynyt.