Kun perheneuvolan psykologin lausunnossa lukee:

että ilman ap:n halua lytätä miehensä exää (=lapsen äitiä) mies olisi lapsen äidin kanssa jo päässyt sopuun lapsen asioissa. Ei se ole lapsen etu, että uusi äitipuoli yllyttää miestä exää vastaan ja _taistelemaan_ lapsesta.

että monet äidit saattaa katkaista lapsen välit lapsen isään. Mutta pelkäämpä, että usein kyse on juurikin keskenjääneistä eroista. Erot ei ikinä ole lapsen etu ja harvemmin kovin lyhyellä tähtäimellä vanhempien itsensäkään etuja, sikäli kun ne toteutuvat lapsen ehdoin. Voi mennä vuosia, että vanhemmat ovat sinut eron kanssa ja luottavat eron jälkeen toistensa ratkaisuihin. Uudet kumppanit ovat ongelmallisia tilanteissa, joissa erot ovat vielä kesken. Siitä voi herkästikin tulla valtataistelu äidin ja äitipuolen välille. Luulisin, en tiedä. En ole ammatiltani mikään eroasiantuntija, enkä myöskään lakimies, enkä eronnut. Mutta näin ihan maalaisjärjellä mietittynä onnistuneet erot voivat viedä paljon aikaa varsinkin lapsiperheissä.

äitiin ja keskustellut hänen kanssaan; tuloksetta.



Montako vuotta miehen tai naisen tulee odottaa, että exä pääsee eron yli ennen kuin uskaltaa aloittaa uuden suhteen? Ja kauanko tuon uuden suhteen tulee kestää, että exä tajuaa olevansa exä? Pitääkö exältä kysyä lupa uuteen suhteeseen?



En voi millään olla samalla puolella äidin kanssa kun tämä vahingoittaa lapsen psyykettä; ei onnistu.



Kyllä tytön vanhemmat ovat keskustelleet lapsen asemasta ihan kahdestaan; lastenvalvoja, lastensuojeluviranomaiset ja perheneuvola; en ole ollut läsnä!



ap

äitiin ja keskustellut hänen kanssaan; tuloksetta.

Montako vuotta miehen tai naisen tulee odottaa, että exä pääsee eron yli ennen kuin uskaltaa aloittaa uuden suhteen? Ja kauanko tuon uuden suhteen tulee kestää, että exä tajuaa olevansa exä? Pitääkö exältä kysyä lupa uuteen suhteeseen?

En voi millään olla samalla puolella äidin kanssa kun tämä vahingoittaa lapsen psyykettä; ei onnistu.

Kyllä tytön vanhemmat ovat keskustelleet lapsen asemasta ihan kahdestaan; lastenvalvoja, lastensuojeluviranomaiset ja perheneuvola; en ole ollut läsnä!

ap

Niin miten suhteesi mieheen voi ikinä olla lapsen etu. Vaikka syypää olisi äiti, niin muuttuisiko tilanne, jos et olisi miehen kanssa. Muuttaisiko äiti toimiaan, jos tietäisi, että ette ole enää yhdessä? Voiko olla, että jos sinä hetkeksi poistuisit kuvioista, niin lapsi saisikin tavata isäänsä. Jos vaikka koe-eroaisitte väliaikaisesti, niin luuletko, että miehesi saisi tavata lastaan. Luuletko, että äiti tajuaisi oman touhunsa älyttömyyden? Luuletko, että hän alkaisi tuntemaan syyllisyyttä siitä painolastista, jonka on teidän suhteeseen laittanut?

Niin miten suhteesi mieheen voi ikinä olla lapsen etu. Vaikka syypää olisi äiti, niin muuttuisiko tilanne, jos et olisi miehen kanssa. Muuttaisiko äiti toimiaan, jos tietäisi, että ette ole enää yhdessä? Voiko olla, että jos sinä hetkeksi poistuisit kuvioista, niin lapsi saisikin tavata isäänsä. Jos vaikka koe-eroaisitte väliaikaisesti, niin luuletko, että miehesi saisi tavata lastaan. Luuletko, että äiti tajuaisi oman touhunsa älyttömyyden? Luuletko, että hän alkaisi tuntemaan syyllisyyttä siitä painolastista, jonka on teidän suhteeseen laittanut?

Neljän vuoden jälkeen exän eli tuon äidin on kyllä aika kasvaa aikuiseksi eikä odottaa että ex-miehensä pitää vaimonsa kanssa jotain paussia että ex-vaimon pää selviäisi. Haloo, kohtuuton ja älytön ehdotus. Ja lisäksi saisi exän todennäköisesti vaan kuvittelemaan kaikenlaista ja siitähän sitten riemu repeäisi kun ap ja miehensä taas palais yhteen. Pikkusen nyt realismia kehiin.

ja vaikka monet sanovat pistävänsä lapsen asioiden edelle, niin silti pitävät kynsin hampain kiinni oikeuksistaan.



Vaikka sinä olisit oikea miehelle ja te ette olisi tehneet mitään väärin ja äiti olisi se hölmö ja itsekäs ja väärässä, niin ettekö voisi silti itse tehdä asialle yhtään mitään? Onko teidän vallassanne mitään, jolla äiti saataisiin toimimaan vähemmän vahingollisesti lastaan kohtaan?





Toki lapselle on varmasti huonoa mallia sekin, että sinä ja mies eroaisitte, mutta entä jos isäsi selittäisi, että tapaatte toisianne edelleen, mutta että näin hän saa nähdä sinua useammin ja pitää vielä rakkaansakin itsellään.

äitiin ja keskustellut hänen kanssaan; tuloksetta. Montako vuotta miehen tai naisen tulee odottaa, että exä pääsee eron yli ennen kuin uskaltaa aloittaa uuden suhteen? Ja kauanko tuon uuden suhteen tulee kestää, että exä tajuaa olevansa exä? Pitääkö exältä kysyä lupa uuteen suhteeseen? En voi millään olla samalla puolella äidin kanssa kun tämä vahingoittaa lapsen psyykettä; ei onnistu. Kyllä tytön vanhemmat ovat keskustelleet lapsen asemasta ihan kahdestaan; lastenvalvoja, lastensuojeluviranomaiset ja perheneuvola; en ole ollut läsnä! ap

Niin miten suhteesi mieheen voi ikinä olla lapsen etu. Vaikka syypää olisi äiti, niin muuttuisiko tilanne, jos et olisi miehen kanssa. Muuttaisiko äiti toimiaan, jos tietäisi, että ette ole enää yhdessä? Voiko olla, että jos sinä hetkeksi poistuisit kuvioista, niin lapsi saisikin tavata isäänsä. Jos vaikka koe-eroaisitte väliaikaisesti, niin luuletko, että miehesi saisi tavata lastaan. Luuletko, että äiti tajuaisi oman touhunsa älyttömyyden? Luuletko, että hän alkaisi tuntemaan syyllisyyttä siitä painolastista, jonka on teidän suhteeseen laittanut?

Hänelle kyse on valtataistelusta. Perheneuvolan johtaja puuttuu nyt tilanteeseen; äidin käytöksen on muututtava.

ap

ja vaikka monet sanovat pistävänsä lapsen asioiden edelle, niin silti pitävät kynsin hampain kiinni oikeuksistaan.

Vaikka sinä olisit oikea miehelle ja te ette olisi tehneet mitään väärin ja äiti olisi se hölmö ja itsekäs ja väärässä, niin ettekö voisi silti itse tehdä asialle yhtään mitään? Onko teidän vallassanne mitään, jolla äiti saataisiin toimimaan vähemmän vahingollisesti lastaan kohtaan?

Toki lapselle on varmasti huonoa mallia sekin, että sinä ja mies eroaisitte, mutta entä jos isäsi selittäisi, että tapaatte toisianne edelleen, mutta että näin hän saa nähdä sinua useammin ja pitää vielä rakkaansakin itsellään.

saa nähdä lasta useammin ja pitää sinut eli rakkaansa.

äitiin ja keskustellut hänen kanssaan; tuloksetta. Montako vuotta miehen tai naisen tulee odottaa, että exä pääsee eron yli ennen kuin uskaltaa aloittaa uuden suhteen? Ja kauanko tuon uuden suhteen tulee kestää, että exä tajuaa olevansa exä? Pitääkö exältä kysyä lupa uuteen suhteeseen? En voi millään olla samalla puolella äidin kanssa kun tämä vahingoittaa lapsen psyykettä; ei onnistu. Kyllä tytön vanhemmat ovat keskustelleet lapsen asemasta ihan kahdestaan; lastenvalvoja, lastensuojeluviranomaiset ja perheneuvola; en ole ollut läsnä! ap

Niin miten suhteesi mieheen voi ikinä olla lapsen etu. Vaikka syypää olisi äiti, niin muuttuisiko tilanne, jos et olisi miehen kanssa. Muuttaisiko äiti toimiaan, jos tietäisi, että ette ole enää yhdessä? Voiko olla, että jos sinä hetkeksi poistuisit kuvioista, niin lapsi saisikin tavata isäänsä. Jos vaikka koe-eroaisitte väliaikaisesti, niin luuletko, että miehesi saisi tavata lastaan. Luuletko, että äiti tajuaisi oman touhunsa älyttömyyden? Luuletko, että hän alkaisi tuntemaan syyllisyyttä siitä painolastista, jonka on teidän suhteeseen laittanut?

Hänelle kyse on valtataistelusta. Perheneuvolan johtaja puuttuu nyt tilanteeseen; äidin käytöksen on muututtava.

ap

eroaisitte, niin äiti ei edelleenkään päästäisi lasta isälleen. Valtataistelu ei siis liity sinuun mitenkään?

Niin miten suhteesi mieheen voi ikinä olla lapsen etu. Vaikka syypää olisi äiti, niin muuttuisiko tilanne, jos et olisi miehen kanssa. Muuttaisiko äiti toimiaan, jos tietäisi, että ette ole enää yhdessä? Voiko olla, että jos sinä hetkeksi poistuisit kuvioista, niin lapsi saisikin tavata isäänsä. Jos vaikka koe-eroaisitte väliaikaisesti, niin luuletko, että miehesi saisi tavata lastaan. Luuletko, että äiti tajuaisi oman touhunsa älyttömyyden? Luuletko, että hän alkaisi tuntemaan syyllisyyttä siitä painolastista, jonka on teidän suhteeseen laittanut?

Neljän vuoden jälkeen exän eli tuon äidin on kyllä aika kasvaa aikuiseksi eikä odottaa että ex-miehensä pitää vaimonsa kanssa jotain paussia että ex-vaimon pää selviäisi. Haloo, kohtuuton ja älytön ehdotus. Ja lisäksi saisi exän todennäköisesti vaan kuvittelemaan kaikenlaista ja siitähän sitten riemu repeäisi kun ap ja miehensä taas palais yhteen. Pikkusen nyt realismia kehiin.

Minä todennäköisesti itse tekisin juuri näin jos olisin miehen uusi puoliso, ainakin kokeeksi. Minulta ei ole pois, jos mies näkisi lastaan useammin. Koska minulle lapset tulevat ennen parisuhteita, en suostuisi lapsen kärsivän takiani. En todennäköisesti tämän takia edes ryhtyisi vakavissani sellaiseen suhteeseen, missä isän ja lasten välit voivat rikkoutua takiani. Jos suhteeseen ryhtyisin, niin haluaisin kyllä tulla lasten äidin kanssa juttuun. Rakastan itseäni myös niin paljon, että en suostuisi kuluttamaan aikaani perhesuhteissa, missä kärsisin toisen naisen "valtataisteluiden" takia. Ja sitten kärsisi vielä lapsikin.

Äiti ollut aina sairaalloisen riippuva lapsesta; ei omaa elämää.



ap

äitiin ja keskustellut hänen kanssaan; tuloksetta. Montako vuotta miehen tai naisen tulee odottaa, että exä pääsee eron yli ennen kuin uskaltaa aloittaa uuden suhteen? Ja kauanko tuon uuden suhteen tulee kestää, että exä tajuaa olevansa exä? Pitääkö exältä kysyä lupa uuteen suhteeseen? En voi millään olla samalla puolella äidin kanssa kun tämä vahingoittaa lapsen psyykettä; ei onnistu. Kyllä tytön vanhemmat ovat keskustelleet lapsen asemasta ihan kahdestaan; lastenvalvoja, lastensuojeluviranomaiset ja perheneuvola; en ole ollut läsnä! ap

Niin miten suhteesi mieheen voi ikinä olla lapsen etu. Vaikka syypää olisi äiti, niin muuttuisiko tilanne, jos et olisi miehen kanssa. Muuttaisiko äiti toimiaan, jos tietäisi, että ette ole enää yhdessä? Voiko olla, että jos sinä hetkeksi poistuisit kuvioista, niin lapsi saisikin tavata isäänsä. Jos vaikka koe-eroaisitte väliaikaisesti, niin luuletko, että miehesi saisi tavata lastaan. Luuletko, että äiti tajuaisi oman touhunsa älyttömyyden? Luuletko, että hän alkaisi tuntemaan syyllisyyttä siitä painolastista, jonka on teidän suhteeseen laittanut?

Hänelle kyse on valtataistelusta. Perheneuvolan johtaja puuttuu nyt tilanteeseen; äidin käytöksen on muututtava.

ap

että yrität lasten parasta ja epätoivossasi jopa haet apua netistä, mutta kohdallanne luultavasti aika on ainut asia, joka oikeasti auttaa, ellette sitten vie asioita läpi oikeuden tai muiden virallisten tahojen kautta. Kaunista se ei tule varmasti olemaan. Sinuna kyllä myös oikeasti kävisin juttelemassa terapeutin kanssa. Ei voi olla kovin helppoa tilanteesi. Toivottavasti saatte asiat kuntoon ja toivottavasti tämä äiti tajuaisi, että lapsen etu olisi vaan antaa periksi ja luottaa lapsen isän ja sinun hyviin aikeisiin. Lasten ei pitäisi joutua kärsimään aikuisten erojen ja rakkauskiemuroiden takia.

Minä todennäköisesti itse tekisin juuri näin jos olisin miehen uusi puoliso, ainakin kokeeksi.

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että sun mielestä ap:n pitäisi erota miehensä kanssa, koska miehen mt-ongelmainen ex ei pysty jatkamaan elämäänsä? Vaikka tähän tilanteeseen olisi päädytty mitä kautta ja vaikka ap olisi miehensä kanssa tehnyt exälle miten paskan tempun, minusta on kyllä selvää että ei ole enää normaalia exän toiminta näin pitkän ajan kuluessa. Ja vastuu fiksata ongelma on exällä, vaikka sitten terapiaan hakeutumalla. Näin minä tekisin, jos en pystyisi kestämään elämän realiteettaja. Ja sanon tämän mt-ongelmaisena itsekin. Ikinä en ole omia ongelmiani toisten ratkaistavaksi delegoinut.

äitiin ja keskustellut hänen kanssaan; tuloksetta. Montako vuotta miehen tai naisen tulee odottaa, että exä pääsee eron yli ennen kuin uskaltaa aloittaa uuden suhteen? Ja kauanko tuon uuden suhteen tulee kestää, että exä tajuaa olevansa exä? Pitääkö exältä kysyä lupa uuteen suhteeseen? En voi millään olla samalla puolella äidin kanssa kun tämä vahingoittaa lapsen psyykettä; ei onnistu. Kyllä tytön vanhemmat ovat keskustelleet lapsen asemasta ihan kahdestaan; lastenvalvoja, lastensuojeluviranomaiset ja perheneuvola; en ole ollut läsnä! ap

Niin miten suhteesi mieheen voi ikinä olla lapsen etu. Vaikka syypää olisi äiti, niin muuttuisiko tilanne, jos et olisi miehen kanssa. Muuttaisiko äiti toimiaan, jos tietäisi, että ette ole enää yhdessä? Voiko olla, että jos sinä hetkeksi poistuisit kuvioista, niin lapsi saisikin tavata isäänsä. Jos vaikka koe-eroaisitte väliaikaisesti, niin luuletko, että miehesi saisi tavata lastaan. Luuletko, että äiti tajuaisi oman touhunsa älyttömyyden? Luuletko, että hän alkaisi tuntemaan syyllisyyttä siitä painolastista, jonka on teidän suhteeseen laittanut?

Hänelle kyse on valtataistelusta. Perheneuvolan johtaja puuttuu nyt tilanteeseen; äidin käytöksen on muututtava. ap

että yrität lasten parasta ja epätoivossasi jopa haet apua netistä, mutta kohdallanne luultavasti aika on ainut asia, joka oikeasti auttaa, ellette sitten vie asioita läpi oikeuden tai muiden virallisten tahojen kautta. Kaunista se ei tule varmasti olemaan. Sinuna kyllä myös oikeasti kävisin juttelemassa terapeutin kanssa. Ei voi olla kovin helppoa tilanteesi. Toivottavasti saatte asiat kuntoon ja toivottavasti tämä äiti tajuaisi, että lapsen etu olisi vaan antaa periksi ja luottaa lapsen isän ja sinun hyviin aikeisiin. Lasten ei pitäisi joutua kärsimään aikuisten erojen ja rakkauskiemuroiden takia.

vertaistukea; ehkä jollakulla kokemuksia ja neuvoja siitä, mitä tehdä.

Se, joka ei ole joutunut tällaisen keskelle ei tajua; tällaista toimintaa ja käytöstä ei voi tajuta ellei sitä joudu kokemaan.

ap

Äiti ollut aina sairaalloisen riippuva lapsesta; ei omaa elämää.

ap

Kyllä sinäkin nyt tunnut aika lailla kärjistävän. Toki äidin mielentilaan on vaikuttanut ero ja uusi ihminen, joka kilpailee lapsen huomiosta. Ja sinä todella kilpailet, koska näytät todella itsekin taistelevan siitä, kuka on oikeassa.

En sinuna lähtisi arvostelemaan ja tekemään riippuvuusanalyysejä, jätetään ne ammattilaisille. Jos sinulla on lapsia ja olet rakastava vanhempi, niin ymmärrät, että äidit kyllä antavat kaikkensa lapsilleen ja ovat heistä riippuvaisia myös. Äidit myös taistelevat lastensa vuoksi jopa epäilyttävinkin keinoin ja tekevät kaikkensa, että tätä sidettä ei viedä heiltä. Omalla toimillasi taidat vaan vahvistaa tätä kärjistynyttä tilannetta. Ja kyllä ihminen voi kriiseissä sairastua vaikka mihin mielisairauteen. Jos siitä on kyse, niin silloin äitiä pitäisi entisestään tukea ja saada hänet hakemaan apua. Mollaaminen tuskin auttaa.

mitä ap:n pitäisi tehdä. Itse vaan sanon, että tuollaiseen vyyhteen en itseäni mielelläni edes sotkisi. Vaikea sanoa mitä siis oikeasti tekisin, jos tilanteeseen joutuisin. Todennäköisesti en kestäisi lapsen pahoinvointia, ainakaan jos tietäisin sen johtuvan suhteesta mieheen. Enkä tarkoita eroa, vaan esimerkiksi asumuseroa, jos se mahdollistaa lapsen tapaamiset. Puhuin siis siitä mitä ehkä itse tekisin. Mutta kuten sanottu, en varmaan edes muuttaisi yhteen miehen kanssa, jos tietäisin siitä aiheutuvan ongelmia hänen ja lapsiensa välille. Miehen asiahan se lopulta olisi hoitaa ero ja huoltajuusasiat kuntoon. Ulkopuolisina en voisi niihin puuttuakaan ja aika varovasti niihin puuttuisin vuosien päästäkään, jos saman katon alle joutuisin. Ihmiset eivät todellakaan mieti, mitä huonoja puolia eroista seuraa ja miten esimerkiksi lapset kärsii ja huoltajuusasiat vaikeuttaa parisuhteita. Moni varmaan ei olisi eroon lähtenyt, jos olisi ennen eroa tiennyt mitä vaikeuksia seuraa.

äitiin ja keskustellut hänen kanssaan; tuloksetta. Montako vuotta miehen tai naisen tulee odottaa, että exä pääsee eron yli ennen kuin uskaltaa aloittaa uuden suhteen? Ja kauanko tuon uuden suhteen tulee kestää, että exä tajuaa olevansa exä? Pitääkö exältä kysyä lupa uuteen suhteeseen? En voi millään olla samalla puolella äidin kanssa kun tämä vahingoittaa lapsen psyykettä; ei onnistu. Kyllä tytön vanhemmat ovat keskustelleet lapsen asemasta ihan kahdestaan; lastenvalvoja, lastensuojeluviranomaiset ja perheneuvola; en ole ollut läsnä! ap

Niin miten suhteesi mieheen voi ikinä olla lapsen etu. Vaikka syypää olisi äiti, niin muuttuisiko tilanne, jos et olisi miehen kanssa. Muuttaisiko äiti toimiaan, jos tietäisi, että ette ole enää yhdessä? Voiko olla, että jos sinä hetkeksi poistuisit kuvioista, niin lapsi saisikin tavata isäänsä. Jos vaikka koe-eroaisitte väliaikaisesti, niin luuletko, että miehesi saisi tavata lastaan. Luuletko, että äiti tajuaisi oman touhunsa älyttömyyden? Luuletko, että hän alkaisi tuntemaan syyllisyyttä siitä painolastista, jonka on teidän suhteeseen laittanut?

Hänelle kyse on valtataistelusta. Perheneuvolan johtaja puuttuu nyt tilanteeseen; äidin käytöksen on muututtava. ap

että yrität lasten parasta ja epätoivossasi jopa haet apua netistä, mutta kohdallanne luultavasti aika on ainut asia, joka oikeasti auttaa, ellette sitten vie asioita läpi oikeuden tai muiden virallisten tahojen kautta. Kaunista se ei tule varmasti olemaan. Sinuna kyllä myös oikeasti kävisin juttelemassa terapeutin kanssa. Ei voi olla kovin helppoa tilanteesi. Toivottavasti saatte asiat kuntoon ja toivottavasti tämä äiti tajuaisi, että lapsen etu olisi vaan antaa periksi ja luottaa lapsen isän ja sinun hyviin aikeisiin. Lasten ei pitäisi joutua kärsimään aikuisten erojen ja rakkauskiemuroiden takia.

vertaistukea; ehkä jollakulla kokemuksia ja neuvoja siitä, mitä tehdä.

Se, joka ei ole joutunut tällaisen keskelle ei tajua; tällaista toimintaa ja käytöstä ei voi tajuta ellei sitä joudu kokemaan.

ap

että se joka ei ole johonkin joutunut, ei voi käsittää tai ymmärtää tai tajuta. Ihminen onneksi pystyy samaistumaan ja tuntee empatiaa ja meillä on psykologejakin, jotka suinkaan eivät itse ole kaikissa ongelmissa maanneet, mihin tietävät mahdollisia toimivia ratkaisuja.

Aika varmaan teidän tapauksessa auttaa. Se voi viedä kauankin. Ehkä voisit yrittää lähestyä äitiä kirjeitse. Kysy vaikka suoraan, että saisiko isä tavata tytärtä, jos te eroatte? Kerro miten neuvoton olet ja kysy voisitteko tulla yhdessä sovintoon, jos vaikka menisitte perheneuvolaan. Harmi, että mies ei itse ole onnistunut tekemään asioita selväksi ja saanut keskusteluyhteyttä äitiin toimivaksi.

meitä mutta nyt ei olekaan kyse meistä aikuisista vaan lapsen hyvinvoinnista!



Miehen lapsi on osa meidän perhettä kuten minäkin, joten siinä suhteessa en ole ulkopuolinen.



Miten voi sopia mitään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua sopia mitään? Lastenvalvoja suositteli oikeudenkäyntiä, koska näki tilanteen juuri sellaisena kuin se on.



Nyt perheneuvolan johtaja puuttuu asiaan ja nimenomaan siksi, että äidin käytös on mitä on.



ap

meitä mutta nyt ei olekaan kyse meistä aikuisista vaan lapsen hyvinvoinnista!

Miehen lapsi on osa meidän perhettä kuten minäkin, joten siinä suhteessa en ole ulkopuolinen.

Miten voi sopia mitään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua sopia mitään? Lastenvalvoja suositteli oikeudenkäyntiä, koska näki tilanteen juuri sellaisena kuin se on.

Nyt perheneuvolan johtaja puuttuu asiaan ja nimenomaan siksi, että äidin käytös on mitä on.

ap

Eipä sitä täällä voi kukaan sinua paremmin neuvoa, kuin ammatti-ihmiset. Onnea vaan matkaan.

..eikä aika auta siinä. Ap:han sanoi, että äiti on epänormaalin riippuvainen lapsestaan. Ongelman juuret ovat äidin persoonallisuuden kehittymättömyydessä, eivät siinä, onko ap olemassa vai ei. Ap:n poistuminen kuviosta ei vaikuttaisi tilanteeseen millään tavalla.



Tämän lapsen äiti todennäköisesti tarvitsee kipeästi lasta täyttääkseen tunne-elämänsä tyhjiön, suuren aukon,jonka olemassaolo on seurausta vanhempien laiminlyönneistä hänen omassa lapsuudessaan. Pienen lapsen rakkaus on ehdotonta ja korjaa äidin vaurioita, siksi itse rakkautta vaille jäänyt äiti kokee, ettei hän ole lainkaan olemasssa ilman tätä lastaan. Ja siksi hän ei voi antaa lasta tapaamaan isää.



Tällainen äiti ei näe itsensä ja lapsen välillä mitään eroa. Hän uskoo aivan tosissaan,että lapsella on samat ajatukset ja tunteet kuin hänellä itsellään. Äiti on jopa itse sattanut ottaa eron lapsen isästä. Eron jälkeen hän pitää selvänä, että koska hän itse vihaa ex-miestään, myöskään lapsi ei ovoi rakastaa isäänsä. Ja koska hän itse ei halua tavata ex-miestään, ei lapsikaan voi haluta tavata isäänsä.



Kuulostaako aivan oudolta? Hyvä, siinä tapauksessa olet itse suhteellisen terve. Normaalin ihmisen on vaikea käsittää, että näin voi toimia. Mutta kyllä tämä psykiatrian piirissä on täysin tunnettu ilmiö.



Siinä tapauksessa, jonka minä tunnen, äiti ei uskonut lapsen tarvitsevan terapiaa, ja se oli se korsi, joka katkaisi viranomaisten kamelin selän eli tämän takia lapsi lopulta siirrettiin isän luo asumaan. Tämän jälkeen äiti vielä kaappasi hänet kerran, minkä jälkeen äiti sai tavata häntä vain valvotusti.



Aika ei auttanut yhtään mitään. Tällä hetkellä lapsi on aikuinen ja äiti häiriköi häntä yhteydenotoilla, joiden laatu on sellainen, että hänelle määrättäisiin varmasti lähestymiskielto, jos lapsi hakisi sitä. Lapsi on itse kuitenkin tunne-elämältään normaali, on vakituisessa parisuhteessa ja opiskelee toivealaansa menestyksellisesti.



Tässä minun tuntemassani tapauksessa äiti muuten otti itse eron lapsensa isästä ja muutti heti yhteen uuden miehen kanssa. Isän uusi puoliso tuli mukaan kuvioon vasta myöhemmin eikä sillä ollut vaikutusta äidin käytökseen. Tämä tukee väitettäni, etteivät ongelman juuret ole ap:ssä eikä ap voi mitenkään omalla käytöksellään vaikuttaa äitiin.



Ongelma johtuu siitä, että äiti on pahasti vaurioitunut tunne-elämältään. Siihen ei auta aika.

entisen vaimon uhkana, ja tahtoo ylläpitää valta-asemaa häneen sitten vaikka lapsen avulla. Surullista, lapsi parka :(

ymmärtää mitä ap tässä hakee takaa, eikä se ole lapsen "varastaminen" bio-äidiltä.

Jos sinä et sitä pysty käsittämään, olet aika outo.