Kun perheneuvolan psykologin lausunnossa lukee:

ap

Tuo koru oli hyvä idea, mutta jos saan arvata niin se on kyllä jo lapselta takavarkoitu eikä hän näe sitä enää koskaan. Älkää käykö enää riitelemään oikeudessa enempää. Jos isä saa edes jotenkin pidettyä yllä suhdetta lapseen säännöllisesti, se riittää. 12-vuotias saa jo äänestää jaloillaan, joten kestäkää siihen asti. Nämä asiat kolahtavat yleensä lopulta myöhemmin pahasti estäjävanhemman nilkkaan. Vaikka nyt ja lähivuosina voi tuntua, että äidin ote lapseen on todella vankka eikä lapsi ikinä ymmärrä, mitä hänelle tehdään, niin muutos voi lopulta tapahtua todella nopeasti.

lapsi joutuisi perheeseen jossa äitipuoli, joka suhtautuu erittäin kylmäkiskoisesti lapsen oikeaan äitiin? Tilanne saattaa jopa olla se, että äitipuolen läsnäolo haittaa lapsen suhdetta omaan äitiin, ja siksi lapsi ei tiedä keneen aikuiseen voisi luottaa.



Lapsen edun mukaista tuskin on se, että äitipuoli näin kärkkäästi jopa keskustelupalstoja myöden moittii oikeaa äitiä ja hänen kykyään toteuttuu hyvää vanhemmuutta.



Tiedän muuten 99% varmuudella kenestä ap kirjoittaa, linkitin keskustelun ko. äidille, tämä on oikein hyvää materiaalia mahdollisiin tuleviin oikeuskäsittelyihin.

Koska sinun tehtäväsi suhteessanne todennäköisesti on tukea miestäsi, joka on ollut valtavan paineen alaisena viime vuodet, tarvitset itse todennäköisesti ulkopuolista apua. Tuollaiset pitkittyneet kriisit ovat valtavan rankkoja kaikille, ja koska et ole virallinen osapuoli niin saat kaikkein vähiten tukea ja ymmärrystä ulkopuolisilta. Monet jopa hyökkäävät sinua vastaan, kuten olet täällä huomannut. Hakeudu omaan kriisitearpiaan tai vastaavaan, jotta saat pääsi pysymään kunnossa ja suhteenne kasassa.

sisällä kuva tytöstä ja isästä....juu, se on nyt meillä kun äiti heitti sen pois. Sydänkorun kohtalosta ei tietoa.



Odottelemme sitä kun tytär tulee murrosikään ja olemme valmistautuneet ottamaan hänet vastaan; jos isäänsä tulee niin tahtoa löytyy.



Emme myöskään jatkaneet oikeusjuttua hoviin; yritimme ajatella lasta ja hänen tunteitaan.



Uskon vakaasti, että öidin käytös kääntyy häntä itseään vastaan mutta eniten huolestuttaa tytön psyykkeen tila; hän joutuu henkisesti käymään läpi vaikka mitä ja pelottaa ajatella, mikä on tulevaisuus hänen kohdalla.



ap

Tällainen lapsi tarvitsee suhteen tasapainoiseen, aikuiseen naiseen vastapainoksi epävakaalle äidille. Äidin kanssa lapsen tunne-elämän kehitys on suuressa vaarassa jäätyä ja jopa taantua - ap kertoikin jo oireista, ne ovat tyypillisesti palaamista pienemmän lapsen käytöstapoihin. Ap voisi olla lapselle aivan korvaamaton kasvamisen tuki, jos hän saisi olla jatkuvasti mukana lapsen elämässä. Lapsella ei ole koskaan liikaa häntä tukevia ja rakastavia ihmisiä, ja eroperheessä kiistakapulana oleva lapsi todellakin tarvitsee kipeästi "sijaisvanhempaa".

Tällainen lapsi tarvitsee suhteen tasapainoiseen, aikuiseen naiseen vastapainoksi epävakaalle äidille. Äidin kanssa lapsen tunne-elämän kehitys on suuressa vaarassa jäätyä ja jopa taantua - ap kertoikin jo oireista, ne ovat tyypillisesti palaamista pienemmän lapsen käytöstapoihin. Ap voisi olla lapselle aivan korvaamaton kasvamisen tuki, jos hän saisi olla jatkuvasti mukana lapsen elämässä. Lapsella ei ole koskaan liikaa häntä tukevia ja rakastavia ihmisiä, ja eroperheessä kiistakapulana oleva lapsi todellakin tarvitsee kipeästi "sijaisvanhempaa".

lapsi joutuisi perheeseen jossa äitipuoli, joka suhtautuu erittäin kylmäkiskoisesti lapsen oikeaan äitiin? Tilanne saattaa jopa olla se, että äitipuolen läsnäolo haittaa lapsen suhdetta omaan äitiin, ja siksi lapsi ei tiedä keneen aikuiseen voisi luottaa. Lapsen edun mukaista tuskin on se, että äitipuoli näin kärkkäästi jopa keskustelupalstoja myöden moittii oikeaa äitiä ja hänen kykyään toteuttuu hyvää vanhemmuutta. Tiedän muuten 99% varmuudella kenestä ap kirjoittaa, linkitin keskustelun ko. äidille, tämä on oikein hyvää materiaalia mahdollisiin tuleviin oikeuskäsittelyihin.

toimintansa on väärää! Ihan sama vaikka linkittäisitkin, miulla ei ole salattavaa tai peiteltävää. Voin sanoa sanottavani ihan hänen läsnäollessaan ja niin tein esim. oikeudessa.

Lapsen äidillä ei ole kovinkaan hyvää kykyä toteuttaa vanhemmuuttaan kun ottaa lapsen valtataistelun välineeksi!

Ja tiedän, että äiti pelkää sitä, että tytär pitää minusta ja tulee kanssani toimeen; olen uhka hänelle. Olen tytön kanssa myös puhunut aiheesta silloin kun hän kävi miellä; äiti ei voi kukaan korvata ja on vain yksi oikea äiti; minä olen varalla.

ap

sisällä kuva tytöstä ja isästä....juu, se on nyt meillä kun äiti heitti sen pois. Sydänkorun kohtalosta ei tietoa.

Odottelemme sitä kun tytär tulee murrosikään ja olemme valmistautuneet ottamaan hänet vastaan; jos isäänsä tulee niin tahtoa löytyy.

Emme myöskään jatkaneet oikeusjuttua hoviin; yritimme ajatella lasta ja hänen tunteitaan.

Uskon vakaasti, että öidin käytös kääntyy häntä itseään vastaan mutta eniten huolestuttaa tytön psyykkeen tila; hän joutuu henkisesti käymään läpi vaikka mitä ja pelottaa ajatella, mikä on tulevaisuus hänen kohdalla.

ap

mietin vain, että jos äiti antaisi lapsen tavata isäänsä, jos sinä et asu isän luona. Vaikka se tuntuisi isolta uhraukselta, niin ehkä se saisi äidin näkemään omien tekojensa järjettömyyden. Tajuaisi lopulta, että ei voi saada miestä takaisin ja että isälläkin pitää olla oikeus jatkaa omaa elämää ja löytää rakkaus.

lapsi joutuisi perheeseen jossa äitipuoli, joka suhtautuu erittäin kylmäkiskoisesti lapsen oikeaan äitiin? Tilanne saattaa jopa olla se, että äitipuolen läsnäolo haittaa lapsen suhdetta omaan äitiin, ja siksi lapsi ei tiedä keneen aikuiseen voisi luottaa. Lapsen edun mukaista tuskin on se, että äitipuoli näin kärkkäästi jopa keskustelupalstoja myöden moittii oikeaa äitiä ja hänen kykyään toteuttuu hyvää vanhemmuutta. Tiedän muuten 99% varmuudella kenestä ap kirjoittaa, linkitin keskustelun ko. äidille, tämä on oikein hyvää materiaalia mahdollisiin tuleviin oikeuskäsittelyihin.

En käyttäisi termiä _kylmäkiskoinen_ alkuunkaan, mutta mites tähän äitiin pitäisi sitten suhtautua? Ajatella mahdollisimman positiiviseti, todeta, että onpa loistotyyppi ja halata tavatessa?

Ero (yleisesti) saattaa olla kipeä ja vaikea, sitä en kiellä.

omistamme kotimme yhdessä.



ap

että ap:n asenne äitiä kohtaan ainakin tämän keskusteluketjun perusteella on liian negatiivinen. Kyllä pitäisi uusien puolisoiden ymmärtää, että lapset tulevat ensin. Eikö silloin olisi lapsen henkisen terveyden vuoksi hyvä edes joustaa sen verran, että lapsi näkee, että uusi vanhempi on valmis pistämään hänet etusijalle. Äidin suojeluvaistokin saattaisi hieman rauhoittua, kun näkisi, että uusi puoliso ei ole taistelemassa lapsesta.

varmasti tiedätkin kaikki asioihin vaikuttaneet seikat..Jätä asiat asianosaisten haltuun ja ole hiljaa,kaikki ei sinulle kuulu

vaikka miehen perheasiat ovat olleet noin rempallaan. Ja miten voi olla mahdollista, että asia jotenkin yllättäen valkeni äidille siinä vaiheessa, kun teillä oli jo yhteinen omistusasunto?

vanhempienkin ymmärtää!



Totta hemmetissä taistelen mieheni vieressä; pitäisikö hänet jättää yksin???



Äitiä en voi sanoa tuntevani eli minulla ei ole hänestä mielipidettä ihmisenä; hänen tekonsa lastan kohtaan ovat sen sijaan vääriä ja teot tuomitsen.



ap

vaikka miehen perheasiat ovat olleet noin rempallaan. Ja miten voi olla mahdollista, että asia jotenkin yllättäen valkeni äidille siinä vaiheessa, kun teillä oli jo yhteinen omistusasunto?

ennen yhteistä omistusasuntoa eli kuuli kun minut esiteltiin tyttärelle: nyt meillä ollut yhteinen omistusasunto 4 vuotta.

ap

äitipuoli ja äiti ei tunne toisiaan, mutta tappelevat toisiaan vastaan ja heihin molempiin pitäisi luottaa.



Minusta jotenkin tuntuu, että ainut tasapainoinen tapa lapselle kasvaa uusioperheissä on se, että ensisijaiset vanhemmat tulevat molemmat toimeen uusien puolisoiden kanssa, jos näin ei ole, niin sitten se menee väkisin pään hakkaamiseksi seinään. Äidin mielessä ero ei ole selvästikään käsitelty, joten uusien kumppanien aika ei ole oikein vielä valmis. Vaikka se ei tunnu reilulta, niin niin se vaan on. Jos lapsen edusta olisi vain kyse, niin sinä et olisi tappelemassa isän rinnalla, vaan olisit jossain sivussa ja odottaisit, että äiti pääsee exästään yli. Äidille itselleen tekisi varmaan hyvää päästä vähän kirmailemaan vihreillä laitumilla ja etsimään kumppania. Lisäksi eronneiden olisi ollut hyvä keskustella jossain pari/eroterapiassa erostaan. Heidän pitäisi myös kahdestaan neuvotella lasten asemasta ja lasten ensisijaisuudesta.

että ilman ap:n halua lytätä miehensä exää (=lapsen äitiä) mies olisi lapsen äidin kanssa jo päässyt sopuun lapsen asioissa. Ei se ole lapsen etu, että uusi äitipuoli yllyttää miestä exää vastaan ja _taistelemaan_ lapsesta.

äitipuoli ja äiti ei tunne toisiaan, mutta tappelevat toisiaan vastaan ja heihin molempiin pitäisi luottaa.

Minusta jotenkin tuntuu, että ainut tasapainoinen tapa lapselle kasvaa uusioperheissä on se, että ensisijaiset vanhemmat tulevat molemmat toimeen uusien puolisoiden kanssa, jos näin ei ole, niin sitten se menee väkisin pään hakkaamiseksi seinään. Äidin mielessä ero ei ole selvästikään käsitelty, joten uusien kumppanien aika ei ole oikein vielä valmis. Vaikka se ei tunnu reilulta, niin niin se vaan on. Jos lapsen edusta olisi vain kyse, niin sinä et olisi tappelemassa isän rinnalla, vaan olisit jossain sivussa ja odottaisit, että äiti pääsee exästään yli. Äidille itselleen tekisi varmaan hyvää päästä vähän kirmailemaan vihreillä laitumilla ja etsimään kumppania. Lisäksi eronneiden olisi ollut hyvä keskustella jossain pari/eroterapiassa erostaan. Heidän pitäisi myös kahdestaan neuvotella lasten asemasta ja lasten ensisijaisuudesta.

jos tosiaan hautaisit sotakirveen ja menisit juttelemaan äidin kanssa. Jos vaikka aidosti yrität olla samalla puolella. Kyllä minusta teidän oikeastikin pitäisi tulla toimeen, jos haluatte, että lapsi voi hyvin.

entisen vaimon uhkana, ja tahtoo ylläpitää valta-asemaa häneen sitten vaikka lapsen avulla. Surullista, lapsi parka :(