onko järkeä enää 34 vuotiaana hankkia lapsi?

tekeehän ne ihmiset kakaroita vielä viiskymppisenäkin, mutta siihen kannattaa varautua, että kyllä se on rankempaa sillon esim yöheräämiset jne.



Meidän äiti sai siskon 35vuotiaana ja sano ettei tekis enää niin vanhana uudestaan, mutta ihmiset ovat erilaisia :)

hankittu hyvä duuni ja kunnon mies ja koti. Eli on aikaa lapsille. Ja just paras ikä siihen;) Itse lapseni syntyi kun olin 26 v, 31 v ja 33 v.

niin se on kyllä ihan eri asia kuin se, että missä iässä on hyvä lastentekoikä. Rauhoittakaa tekin ihmeessä perheenne elämää, niin jaksatte paremmin.

Olen sita mielta, etta toisaalta parikymppisena on eniten energiaa niiden muksujen kanssa. Mutta se on ihan siita kiinni, mita asettaa ensisijalle. Yksilollista. Tarkeinta, etta parjaa sen perheensa kanssa ja on tyytyvainen tilanteeseensa.

nämä tällaiset ihmiset viettävät, jos kymmenessä vuodessa rapistuvat noinkin kovasti:O Itselläni ollut pieni lapsi parikymppisenä ja nyt toinen reilu kolmekymppisenä, enkä huomaa kyllä mitään eroa lapsenhoito (tai muussakaan) kunnossani. Enkä usko, että ihan hetkeen rapistunkaan näillä perusterveellisillä elämäntavoillani. Sairastuahan voi kuka tahansa, minkä ikäisenä tahansa, se onkin eri asia.

Vaativa asiantuntijatyö (kvartaalitaloudessa), vaikkakin teen lyhennettyä työaikaa. Lapsilla kolme kilpaharrastusta treeneineen ja kisoineen/turnauksineen, johon aina kuskataan ja osallistutaan työvuoroin. Pienimmän hoidossa olevan vuoksi lomitamme jonkin verran miehen kanssa työaikojamme ja varsinkin lomat. Mies päivystää viikon kuussa. Kuntoani hoidan koiran kanssa lenkeillä ja yhdellä tanssitunnilla viikossa, sekä lumilautailemalla perheen kanssa kun aikatauluun joskus sopii. Lomilla pyritään pääsemään vähän ulkomaille ja talvella rinteisiin. Ja totta tosiaan olen viimeisimmän lapsen jälkeen työelämään palaamiseni jälkeen mielestäni kokenut olevani "vanha". Niin kauan kuin olin lapsen kanssa kotona ei vanhuus vaivannut, mutta nyt arkirumban keskellä se hitusen vaivaa.

Lapsi on tehtävä silloin kun elämäntilanne on sellainen, että lapselle voi tarjota rakkautta mieluummin molempien vanhempien taholta, taloudellista turvaa ainakin jollain tasolla. Lapsi ei tarvitse uusia vaatteita moneen vuoteen, kierrätys kunniaan, mutta kaikenlaista muuta pakollista menoa heistä aiheutuu. Joillakin tämä osuu jo nuorempana joillakin hieman vanhempana. Mutta säälin sitä lasta jonka äiti arvelee olevansa kehäraakki jo 25 vuotiaana ja vauvakuumeessaan nappaa kadulta ensimmäisen vastaantulevan miehen isäksi, tai vaikka on jo muutama viikkokin tunnettu, niin pitää muistaa että huolenpito lapsesta kestää jopa 20 vuotta.



Ei ole kirkon kirjoihin kuulutettu, mutta pika-analyysi omassa tuttavapiirissäni kyllä osoittaa, että alle 25 vuotiaana lasten hankkimisen aloittaneet on kaikki eronneet ennen kuin viimeinen lapsista on yläasteella. Ne jotka harkitsi hieman pidempään ja elämä oli sekä parisuhteessa että taloudessa hieman vakaammalla aloittaessa, ovat sen sijaan edelleen ydinperheenä.

Miksei olisi? Oma äitini oli 37 ja isäni 38 kun synnyin.