Lue keskustelun säännöt.
Hah, eipä oo mies tajunnut miten helpolla on nää vuodet päässyt
10.02.2011 |
Aloitan ens kuussa eri paikkakunnalla (matkaa tulee 45 min. aamuin ja illoin mikäli meen omalla autolla, bussilla kauemmin)... Tähän asti lasten aamuhässäkät sekä iltapäivärumbat on olleet mun harteilla (pukemiset, syömiset, viemiset ja hakemiset, harrastuksien hoitamiset, kaupassa käynnit ja ruoan laitot), mutta pian ne on miehen kontolla. Ei oo tainnut vielä reppana tajuta mitä tuleman pitää...
Niin, ja mainitsinko jo, että herra on joskus päästänyt sammakoita suustansa siitä "miten minä pääsen helpolla" (koska olen tähän asti tehnyt 50% työaikaa ja vain käynyt istuskelemassa toimistossa ja sitten "saanut viettää vapaa-aikaa" eli suorittanut suhaamista autolla hiki päässä, tuijottanut kelloa, kokkaillut ja pitänyt jöötä lapsukaisille, vienyt sairaat lääkäriin jne...)
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minunkin mies sanoi et pääsen helpolla, kun olen kotona pojan kanssa. mutta itse oli parin tunnin päästä helisemässä kun oli keskenään pojan kanssa, kun olin asioillani. :D johan muuttui ääni kellossa.
Miksi ette jo aikaisemmin ole jakaneet vastuuta miehelle?? Kummallisia ylisuorittaja äitejä. Mies on lasten isä, joten hän saa luvan osallistua kaikkiin arjen kuvioihin, jotta ei tule hätä käteen, kun äidillä on omia menoja.
Ja muuutenkin on hyväksi miehen ja lapsen välisen suhteen kehittymiselle, ettei isä jää etäiseksi.
eli suorittanut suhaamista autolla hiki päässä,
Kannattaa hankkia ilmastoitu auto tai vähentää läskiä, jos autolla ajaminen hiostaa. Tai myy se auto nyt kun luovut lastesi hoitamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tule kertomaan sitten miehesi reagointi muutaman päivän hässäkän jälkeen.
Eli minäkin myhäilin kuinka mies saa ottaa vastuuta perheestämme kun työpaikkani muuttui.
Totuus oli tämä:
Mies ei "osannut" tehdä mitään päivällistä, vaan minä tein ruoat valmiiksi jääkaappiin edellisenä iltana. Usein lapset eivät ollleet ruokapöydässä edes silloin kun tulin kotiin klo 18.
Mies haki lapset hoidosta myöhässä (siis 17 jälkeen, kun pk meni kiinni klo 17) useita kertoja viikossa. Minua hävetti ja harmitti lasten puolesta kun he olivat viimeiset päiväkodin pihalla. Aamulla taas vei lapset pk:iin myöhässä aamupalalta.
Mies oli kuin persiiseen ammuttu karhu kaiken tuon sähellyksen keskellä. Lapset itkuisia ja stressaantuneita. Esim. 6 v alkoi yökastella.
Nyt on taas rauha maassa ja lapset tyytyväisiä kun haen heidät hoidosta. Hyvä puoli asiassa oli siinä, että nyt mies joskus osallistuu aamuviemisiin kun on tottunut hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi varmaan ottaa se mies alusta (siis vauvan syntymästä) asti mukaan siihen lapsen hoitoon. Eikä vain mukaan, vaan tasavertaiseksi hoitajaksi....
Siis, patistettuna ja kehotettuna kyllä tekee asiat, mutta oma-aloitteisesti ei ymmärrä tehdä yhtään mitään. Kun ei tajua esimerkiksi edes sitä yhtälöä, että jotta pöydässä on valmista ruokaa = katsottava ajoissa jääkaappiin, suunniteltava ruokalista, käytävä kaupassa ja valmistettava ruoka... Että mitä voi tehdä tämmöselle tapaukselle... Jos on jo 10 yrittänyt kouluttaa, eikä mitään edistystä ole tapahtunut... Niin, pitääkö vaan luopua toivosta. Jos en erikseen mainitse, että ruoki hoidon/koulun jälkeen lapset, niin ei tajua. Ja erikseen pitää myös sanoa, että käy hyvä mies eka kaupassa ja tee se ruoka. Ihmettelee vaan, kun kaapissa ei oo mitään valmista ja miks noi lapset huutaa kuorossa nälkäänsä. Sitten soitellaan, että mitähän ruokaa sitä olis. Oon nimittäin kokeillut useinkin, miten käy, jos jätän hoitamatta tai en väännä rautalangasta. Niin, miestä EI SIIS KIINNOSTA. Ja kun ei kiinnosta, ei ole tärkeä, kehityskelpoinen asia, jossa voisi jotain joskus oppia. Omat työt kyllä kiinnostavat ja ne ovatkin aina päällimmäisenä mielessä, mutta ei lasten ja perheen hyvinvointi.
Miksi sinä et aio nyt osallistua yhtään vaan miehen pitää hoitaa koko rumba käsittääkseni vielä 100 % työn päälle? Vai tekeekö hän nyt lyhennettyä työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen mielestä kotona ollaan, eikä se ole mitään työtä. On vaan niin pirun mukava tulla joka päivä valmiiseen ruokapöytään ja kaivaa puhtaat vaatteet kaapista, suht siistissä(jos lasten lelut ehditty siivota) kodissa. Itse jättelee iltapala kupit ja asetit aina olohuoneeseen, puhumattakaan likaisista vaatteista joita ajelehtii siellä ja täällä. Roskat jättää AINA tiskipöydälle, vaikka 10cm päässä olisi roskaämpäri. Minullakin osa-aikatyö, ettei eskarilaista tarvitse viedä hoitoon.
kuten nro 11 kirjoittaa, ja sulle jää nuo kotihommat, työsi lisäksi, kun eihän ne oikein sovi miehille tms ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette jo aikaisemmin ole jakaneet vastuuta miehelle?? Kummallisia ylisuorittaja äitejä. Mies on lasten isä, joten hän saa luvan osallistua kaikkiin arjen kuvioihin, jotta ei tule hätä käteen, kun äidillä on omia menoja. Ja muuutenkin on hyväksi miehen ja lapsen välisen suhteen kehittymiselle, ettei isä jää etäiseksi.
saa luvan, joo, mutta mitäs jos ei vaan osallistu? voi hyvinkin leikkiä lasten kanssa, mutta koti voi vajota siihen itseensä 13
aloittaa pehmeä lasku arkeen ja aloittaa miehen "opastus" tulevaan?
Meillä oli samanlainen tilanne ja lapsille oli hirvittävän stressaavaa, kun isä sähläsi ja hermostui ja me riitelimme aika paljonkin. Sitten otettiin vähän takapakkia hommaan ja nyt olemme suht 50/50 tilanteessa, mikä on ihan hyvä kaikkien kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisiko jo aloittaa pehmeä lasku arkeen ja aloittaa miehen "opastus" tulevaan?
Oikeastiko ap uskoo miehen tekevän kaiken tarpeellisen kun ei ole ennenkään osallistunut?
Ei onnistunut meillä. Luulin että onnistuisi, mutta ei onnistunut.
Mies todennäköisesti saa lapset hoitoon ja sieltä pois sekä harrastuksiin, mutta that´s it. Ap:n pitää laittaa illalla lasten hoito- ja harrastuskamat odottamaan, valmistella ruoka lämmitysvalmiiksi ja hoitaa kauppareissut työmatkallaan. Katos kun ei noita voi yksi ihminen lasten kanssa millään hoitaa...
Mies todennäköisesti saa lapset hoitoon ja sieltä pois sekä harrastuksiin, mutta that´s it. Ap:n pitää laittaa illalla lasten hoito- ja harrastuskamat odottamaan, valmistella ruoka lämmitysvalmiiksi ja hoitaa kauppareissut työmatkallaan.
Mies todennäköisesti saa lapset hoitoon ja sieltä pois sekä harrastuksiin, mutta that´s it. Ap:n pitää laittaa illalla lasten hoito- ja harrastuskamat odottamaan, valmistella ruoka lämmitysvalmiiksi ja hoitaa kauppareissut työmatkallaan. Katos kun ei noita voi yksi ihminen lasten kanssa millään hoitaa...
Kannattaisi varmaan ottaa se mies alusta (siis vauvan syntymästä) asti
mukaan siihen lapsen hoitoon. Eikä vain mukaan, vaan tasavertaiseksi hoitajaksi....
Siis, patistettuna ja kehotettuna kyllä tekee asiat, mutta oma-aloitteisesti ei ymmärrä tehdä yhtään mitään. Kun ei tajua esimerkiksi edes sitä yhtälöä, että jotta pöydässä on valmista ruokaa = katsottava ajoissa jääkaappiin, suunniteltava ruokalista, käytävä kaupassa ja valmistettava ruoka... Että mitä voi tehdä tämmöselle tapaukselle... Jos on jo 10 yrittänyt kouluttaa, eikä mitään edistystä ole tapahtunut... Niin, pitääkö vaan luopua toivosta.
Jos en erikseen mainitse, että ruoki hoidon/koulun jälkeen lapset, niin ei tajua. Ja erikseen pitää myös sanoa, että käy hyvä mies eka kaupassa ja tee se ruoka. Ihmettelee vaan, kun kaapissa ei oo mitään valmista ja miks noi lapset huutaa kuorossa nälkäänsä. Sitten soitellaan, että mitähän ruokaa sitä olis. Oon nimittäin kokeillut useinkin, miten käy, jos jätän hoitamatta tai en väännä rautalangasta.
Niin, miestä EI SIIS KIINNOSTA. Ja kun ei kiinnosta, ei ole tärkeä, kehityskelpoinen asia, jossa voisi jotain joskus oppia. Omat työt kyllä kiinnostavat ja ne ovatkin aina päällimmäisenä mielessä, mutta ei lasten ja perheen hyvinvointi.
Itse tarvitsen omaa rauhallista aikaa, en tykkää kiireestä enkä edestakaisin autolla ajosta (en kaahaa vaan ajan rajoiutusten mukaan:) JOs sitn ä ipdät kotitöistä ja lasten kuljettamisesta, niin meitänjin on jotka eivät saa niistä mitään irti vaan ne ovat velvollisuuksia mitkä vaan pitää hoitaa.
minkä shown toiset äidit perus arjesta tekevät. Kaahaamista ees ja taas hikipäässä, hoitanut sairaalakäynnit kun lapset sairastuneet harrastukset, ruuat jne jne .
Meillä on ne nyt päässääntöisesti minun kontolla, koska mies tekee pitkää päivää. Vaan en todellakaan koe sitä noin. Meillä on neljä lasta kenen menoista, ruoista ym. kaikesta pidän huolta, mutta ei meidän tarvi kaahata. Enkä ole stressaantunut yhtään...
VaSTAvuoroisesti itseni tehdessä enemmän töitä on mies töidensä päälle pitänyt huolen kaikesta. Ja ihan löysin rantein ja hatunnoston arvoisesti.
Toisille se arki vaan on niin draamaa. Ja yleensä ne on vielä niitä yhden lapsen äitejä jotka itkee kun onniin raskasta, pyykit ja muut;)
Ymmärrän riemusi, mutta koita ottaa rauhallisesti. Eihän kukaan opi, jos ei ole koskaan saanut harjoitella. Eikä voi tietää, jos ei ole itse kokenut. Koita olla ilkkumatta ja jos mies valittelee, että on vaikeata, niin sanot vain rauhallisesti että "niinhän se on". Tosi hyvä, että miehesi pääsee kokemaan perhe-elämää ihan ruohonjuuritasolla, tekee hyvää sekä miehelle että lapsillenne. :)