repeämät synnytyksessä

Pystysynnytystä pidetään parempana välilihan kannalta. Jos kätilöllä ei ole kiire, voit pyytää häntä (tai miestäsi) laittamaan supistusten välillä lämpimiä kääreitä välilihan pelastusyritykseksi. Kätilö luultavasti kieltääkin aluksi ponnistamasta, vaikka siltä tuntuisikin, koska sekin on parempi odotella vauvaa paremmin hollille ensin. Voit myös esittää toiveen, ettei leikattaisi, jos sen voi välttää.



Sitten on myynnissä kaiken sorttisia voiteita välilihan venytyshierontaan ennen synnytystä, suositellaan aloitettavaksi n. 1kk ennen laskettua aikaa - mutta niistä ei ole mitään kokemusta! Sellainen laitekin on olemassa, kuin Epi-No-Delphi-Plus tai jotain sinne päin, jolla venytetään välilihaa etukäteen. Googlettamalla taitaa löytyä paremmat tuotetiedot...



Ehkä eniten suosittelisin jotain yksityistä synnytysvalmennusta, joka on lähtökohtaisesti luomu, tai ainakin lääkkeitä välttelevä. Niissä puhutaan välilihan leikkaamisen tarpeellisuudesta ja synnytysasennosta. Aktiivinen synnytys ry ainakin järjestää näitä.



JOS väliliha leikataan, tikkejä tulee ilman muuta paljon! Sitä ei tarvitse säikähtää. Alue on hyvin verevä ja tikit tulevat kolmeen kerrokseen. Yleensä kätilö ei edes kerro, kuinka monta tikkiä tuli, koska määrä menee käsittääkseni aina yli 15.



Onnea synnytykseen!

Ei ole yhtään tyhmä kysymys. Minä en edes tiennyt, eikä kukaan minulle ennen synnytystä kertonut mistään repeämista tai välilihan leikkaamisista. Ehkä hyvä niin. Nyt toista odottaessa pelkään niitä kuin ruttoa.



Eka synnytys tuli syöksyllä. Koko touhu ekasta oikeasta supistuksesta oli ohi, ennen kuin 2 tuntia oli ehtinyt kulua. Ponnistusvaihe kesti 3 minuuttia, ja synnytys tapahtui kamalimmassa - puoli-istuvassa asennossa. Ja tadaa - ei repeämiä laisinkaan. Kuulemma vain pieniä nirhaumia joihin ei tarvinnut kajota lainkaan. Aluksi pissaaminen pikkuisen vain kirveli. Omalla kokemuksella siis voinen sanoa, että ei siinä mitään pelättävää ole. Ja itse ainakin olin niin kipeä supistuksista, etten varmaan olisi tajunnut tuon taivaallista, vaikka olisi leikeltykin vähäsen ;)



Onnea vain synnytykseen!

Itse ponnistelin 16minsaa. Väliliha leikattiin mutta silti repesi sfinkteriin saakka. En oo koskaan saanut kattavaa selitystä repeämään. Epiduraalin ei pitäisi sellaista kuitenkaan aiheuttaa ja siitä ei siis repeämien pelossa kannata kieltäytyä. Luulen, että olen parantunut aika hyvin. Emättimessä yhä arpi, jonka tuntee, mutta joka nyt vaan sitten on osa mua. Arvet iljetti aluksi, siksi en edes halunnut pyyhkiä ulostamisen jälkeen vaan suihkuttelin pyllyn puhtaaksi. Mua ei ehkä niinkään sattunut vaan stressasi ja huoletti paikkojen parantuminen. paikat myös tulehtu ja parani sitten antibiootein. Kuukauden istuin reikätyynyllä. Ei ois mielellään saanut istua ollenkaan ja sit samalla sanottiin et sul on sellaset nännit, et istuvassa asennossa ois parempi imettää. Olin aika hukassa äitiyden kanssa aluksi.

mä ensisynnyttäjänä mietin noita samoja asioita ennen synnytystä. Mut sitten ku pääsi itse touhuun niin sitä oli niin tekemisen meininki päällä, että ei edes muistanu koko repeämän mahdollisuutta. Tosin, ennen ku laittoivat viimesen epiduraalin pyysin etteivät leikkaa välilihaa jos ei oo aivan pakko :) Repesin aika paljon kun ponnistin max 10min 3960g tytön ulos (itte 160cm ja pienikokoinen), mut ei tarvinnu leikata. Paranin ku lähin liikkeelle hiljaksiin vaikka sattu ja hyvä hygienia. Enemmän mua huoletti synnytyksen jälkeen toimimaton vatsa...

En tiedä mikä toi ponnistamisjuttu oikeesti on. Juttelin just kaverin kans joka sano ettei tehny ponnistamisvaiheessa mitään, koska oli lukenut että luonto hoitaa homman. niin se sitten hällä hoiti ja 0tikkiä.

Mulle taas sanottiin että ponnistat enemmän ku kipukynnys antaa myöten. Niin mä sitten ponnistin, ku en mitään tuntenut, pikkusen vielä karjasin lopuksi.Tuloksena 2.asteen repeämät, lapsi luiskahti esiin sellasella voimalla esiin että hyvä kun kätilö sai pöydältä napattua kiinni. Mitään välilihaa ei siis tod tuettu! Mua ei myöskään kielletty missään vaiheessa istuskelemasta, ja laskeumahan siitä tuli...

Tästä ollaan aika montaa mieltä.. Ponnistamaanhan saa alkaa vasta sitten kun kohdunsuu on täysin auki (eli sen 10cm auki). Sen jälkeen aloitetaan aktiiviponnistaminen, koska useimmissa tapauksissa vauva ei sieltä itsestään putkahda ulos, vaan äiti avustaa ulostulossa. Joillakin ponnistusvaihe kestää kauan, joillakin vähän. Myös vauvan tila voi huonontua, jos äiti ei osallistu ponnistamalla synnytykseen, jolloin häntä tietenkin kehotetaan ponnistamaan..



Et kertonut oletko/oliko kaverisi ensi- vai uudelleensynnyttäjä? Uudelleensynnyttäjillä vauvat syntyvät useimmiten nopeammin, mutta paikat ovat "valmiimmat". Tämä ei kuitenkaan estä repeämiä.



Kätilöiden pitäisi kuitenkin nämä asiat tietää ja lapsen syntyessä nimenomaan tukea välilihaa, ettei se repeäisi.



Repeämistä on kahta koulukuntaa: ne, jotka sanoavat repeämän paranevan nopeammin ja ne, jotka sanovat että väliliha on parempi antaa leikata eikä revetä. Ainakin leikattu väliliha on helpompi tikkaa kiinni, koska reunat ovat "suorat". Tiedä sitten, mikä parempi..