meillä on seitsemän lasta ja kahdeksatta yritetään, haliuatko kysyä jotain?

kaikkia lapsia ei ole onnistuneesti imetetty pitkään, sekin voi toki vaikuttaa asiaan.



En tosin sanoisi ettei yhtään roiku, kai ne aina vähän roikkuu, mutta eipä nuo kyllä mitkään riippumallitkaan ole. Ihan mukavan terhakkaat ja pyöreet :)



Eikä mulla ole tosiaan koskaan ollut ongelmia raskaana olemisessa tai sen jaksamisessa. Varmaan siksi että fyysinen vointi on sekä raskausaikana että sen jälkeen ollut hyvin lähellä normaalia.

Onko pennut kuinka huomionkipeita? Meilla vaan kolme, mutta nyt jo kova kilpailu vanhempien huomiosta.

Millaiselta seksi tuntuu? Onko seksi vain lastentekoa varten?

Kaikki marjat ja vihannekset voi saada omasta takaa, vaikka kanalakin tai jotain muuta?

Musta kaikkien ei tarvi olla töissä ja musta isot perheet on ihania.

Itselläni vain 2 lasta.

Mikä diagnoosi teillä on?



En nyt äkkiä keksi mitään persoonallisuushäiriötä johon kuuluisi tuommoinen pakkolisääntyminen...

jonka pakkomielteenä on juosa 10 maratonia ja tehdä 10 lasta määrätyssä ajassa.

Sitä mukaa kun äitiysloma loppuu, alle vuoden ikäinen hoitoon ja seuraavaa kehiin.



Kotona ei ole tosiaan kuin yhden kerrallaan hoitanut, muut on hoidattanut yhteiskunnalle. Oikein kehuu, ettei ikinä ole itse ulkoiluttanut lapsiaan.



Lapsilla on siinä parin vuoden ja alle ikäero. Mahtaa olla kiva lapsuus lapsilla kun ei oikein kukaan jaksa kiinnittää heihin huomiota sen jälkeen kun äitiysloma loppuu.



Joskus olen ajatellut näille työtävieroksuville mainita, että jäisivät vaikka vuorotteluvapaalle. Ei niitä lapsia voi eläkkeeseen asti tehdä, ettei tarvitse ikinä töihin mennä.

niin sitten tunnen sut ja olet mun naapuri

ettemme saa kuin lapsilisät, äitiyspäivärahan ja kotihoidontuen perusosan sisarkorotuksineen. Mitään ei siis tipu (ei ole haettukaan) sossusta, enkä olis oikeutettu esim. työmarkkinatukeen. Emme myöskään saa asumistukea.

Mies osallistuu kodinhoitoon, lähinnä päivällisen laittamiseen ja kaupassa käyntiin. Päävastuu kodin pyörittämisestä on minulla, teen ns. naisten työt ja mies hoitaa kotona ns. miesten työt, esim. lumihommat ja polttopuun teon. Kotimetsästä polttopuun hankkiminen pienentää merkittävästi meidän sähkönkulutusta. Mies myös huolehtii puulämmityksen.

Lapset huolehtivat ikätason mukaan omat hommansa, koululaisten tärkein velvoite on koulu. Lisäksi siivoavat omat tilansa ja huolehtivat pyykkinsä oikein lajiteltuna pyykkiin. Lisäksi on vuorolistoja tiskikoneen tyhjäyksestä imurointiin ja pyykkihuoltoon.

Harrastamaan meillä ehtii kaikki. Miehellä on moottoripyörä ja minulla hevonen. Lapset tykkäävät myös puuhata hevosen kanssa.

En koe tällaista elämää mitenkään ahdistavana. Ei ole mitenkään erityisen meluista tai kaoottista kotona ja kun kaikki tekevät osansa niin oma työn määräni jää kohtuulliseksi ja ehdin keskittymään lapsiin oikeasti. Työelämään tuskin palaan koska viihdyn kotona niin hyvin. Toki toisinaan väsyttää jos pienet valvottaa öisin tms, mutta se kuuluu elämään.

Ja juu, esikoinen suunnittelee lukioon menoa.

Mies on perus-duunari, jolla on palkka kohdillaan.

ei ole sillä saralla ollut koskaan mitään ongelmaa.



Hyötypuutarhaa pidän, meillä on marjapensaita, mansikkaa, lisäksi juurekset ym. omasta maasta. Lisäksi lähimetsästä haetaan mustikat ja puolukat.



Lapset hoidan kotona enkä harrasta maratoneja. Lapsilla on tavallinen päivärytmi ja kotonaolevilla säännölliset ruoka- ja nukkumisajat.



En ole fysioterapeutti.

tässä yhteiskunnassa noin työnteon muodossa?

Mun siskolla on seitsämän lasta ja se on ollu työelämässä aikas monta vuotta. Aloitti 17-vuotiaana, ollut äitiyslomilla "täysipäiväisesti" yhteensä nelisen vuotta, osa-aikaisesti vuoden (maatalousyrittäjä). On nyt 37 v., vanhin lapsi täysi-ikäinen (ja täysipäinen), nuorin vasta vauva. Siskoni on lisäksi kunnanvaltuutettu ja oman alueensa MTK:n pj.

Onko siinä tarpeeksi yhteiskunnallista osallistumista sulle?

et ole ollut kiinnostunut itsesi kouluttamisesta, sivistämisestä ja työnteosta?

En ole koskaan ollut kunnianhimoinen vaikka koulussa pärjäsinkin. Oma äiti oli henkeen ja vereen uraäiti vaikka suurperheellinen olikin. Jotenkin koin, ettei ainakaan se uratykkiys sovi mun käsitykseen äitiydestä. Kaikesta oman lapsuusperheei tasa-arvoisesta ja modernista ajattelusta huolimatta minusta kasvoi enemmänkin perinteisiä arvoja kunnioittava nainen.



Sen verran olen töissä käynyt, että tiedän etten viihdy. Raha taas on erittäin huono motivaattori. Koen ennemminkin että työnteko häiritsee muuta elämääni ja olen onnellinen ettei minun tarvitse töihin mennä.

jännää, että kotona olevat aina vetoavat perinteisiin arvoihin, ikään kuin ne olisivat jotenkin parempia. Eihän ne vaihtoehdot ole, että on joko uratykki tai työtön, keskitiekin on olemassa. Eihän se ole keltään pois, ettet käy töissä, minusta on vain kummaa, ettei koulutus kiinnosta. Jos miehesi kuolisi/jättäisi, niin mitä tekisit?

että perinteiset arvot olisivat jotenkin parempia vaan että ne arvot sopivat itselleni. Minusta tasa-arvo ja naisten työssäkäynti on hienoja asioita, en vain ole joko löytänyt sellaista alaa jolla viihtyisin tai sitten työnteko kodin ulkopuolella ei vain ole minua varten. On kuitenkin hienoa, että nykynaisella on valinnanvapaus eikä kenenkään ole pakko jäädä kotiin. Ja sama toisinpäin.



Jos mieheni kuolisi tai jättäisi niin sitten toimittaisiin sen mukaan. Talous on kuitenkin sen verran turvattu ettei minulla taloudellista hätää kummassakaan tilanteessa tulisi.

Hei! Etsimme koekuvattavia suurperheiden arjesta kertovaan tv-ohjelmaan. Jos perheesi olisi kiinnostunut osallistumaan sarjan koekuvauksiin, ota yhteyttä niin kerron lisää: aito at aitomedia fi

ja joku löysä täällä kirjottaa et ei lantiopohjajumppa auta seittämän synnytyksen jälkeen, taidat itse vain olla laiska yhden lapsen äiti jonka mies käy vieraissa kun sinä et tunnu miltään! ;)



itse haaveilen todella monesta lapsesta,nyt minulla on neljä. talous huolettaa..



niin ja omat rintani alkoivat ekan raskauden jälkeen jo roikkumaan eikä siitä ole matkan varrella muuttunut huonompaan tai parempaan että eipä se lukumäärää katso vaan geenejä,kun joku pölkky sitäkin täällä kyseenalaistaa.



ja jos se haave on lapset ja niiden kotihoito niin sitten se on niin. ei se tee kenestäkään huonompaa jos tekee vähemmän palkallisia töitä elinaikana. joku uratykki voi kävellä nokka pystyssä kun makselee veroja,mutta itku tulis heti kun joutuis päivän pyörittää suurperheen arkea.



kukin tyylillään. kukin seuraa unelmiaan,siinä ei voi kenelläkään olla mitään sanomista!!!



tsemppiä teille vauvayrityksiin ja hyvää jatkoa :)

Tsemppiä suurperheen pyörittämiseen. Hienoa, ettet anna itsesi provosoitua noista muutamista kateellisista löysäpimpoista, jotka eivät saa kotia ja taloutta hallintaan edes sen yhden lapsen kanssa.



Terveisin toinen 7 lapsen kotiäiti

ihanaa. jatkoja teille.

Meillä on 7 poikaa (tosin uusperheessä) ja tilaa olisi sydämissä ollut kahdeksannellekin. Olemme joutuneet jättämään lapsihaaveet jaksamissyistä, mutta vauvakuume ei ole kadonnut koskaan. Meilläkään ei vakaumusta taustalla. T: Tiitiäisen Äiti

Miksi? Oletko todella niin lapsirakas, että haluat välttämättä noin paljon lapsia, vai onko lastenteon taustalla se, että ei tarvitsisi mennä töihin - itsekin totesit, että et töissä viihtyisi - kukapa viihtyisi, mutta monen on enemmän tai vähemmän pakko?

johon sinä ja miehesi syyllistytte?



Luonto ei kiitä teitä.