Erosta puoli vuotta aikaa ja olen yhä rikki.

Ihmisen joka ikävöi jotain toista ihmistä? Et kai halua olla niin ilkeä ja paha kenellekään?



Kyllä se tuska menee ohi, vähitellen huomaat että on aikoja jolloin et enää tunne tuskaa ja vähitellen niitä hetkiä on yhä enemmän. Mitään aika rajaa ei ole. Itse itkin tässä pari viikkoa sitten 10v vanhaa suhdetta, kun luin jotain juttua. Mutta älä ajattele että 10v kuluu, ei varmasti, 99,999999% ajasta olen oikein onnellinen.

en ole päässyt yhdestäkään erosta yli alle vuodessa. Puoli vuotta ei minusta ole pitkä aika.

Onneksi kuitenkin vain ajoittain. Mutta viimeksi tänään olen vollottanut, kun menetin erossa kaiken - kaiken. Ja koska lapseni ei saanut kasvaa ehjässä perheessä.



Niinhän se vanha kansa sanoo että sillä se kipu lähtee millä se on tullukki. Tahtoo sanoa, että jotkut ihmiset ovat rakennettu niin, että laastarisuhde auttaa. Itse en vain haluaisi se laastari olla yhtään kenellekään.



Jos uuden suhteen aloittaa noin pian eron jälkeen, siihen uuteen suhteeseen vie edellisen suhteen viat ja ongelmat.



Mielestäni avioerosta ei toivu koskaan kokonaan. Mutta sen asian kanssa oppii elämään. Niin minäkin 360 päivää vuodessa, mutta ne loput viis päivää on v----maisia, mutta eivät onneksi useimmiten peräkkäin... Kipu aktivoituu aina silloin, kun joku muu asia aiheuttaa kipua.



Juu, arvostelkaa vaan vapaasti. En kumminkaan lue niitä viestejä. Tiedän tiedän tiedän, yli olisi jo pitänyt päästä. Ja niinhän minä olenkin. Tänään vaan on huono päivä, kun lapsi halusi katsoa ristiäisvideota ja muita vauva-ajan videoitaan. Silloin kun kaikki oli vielä niin hyvin ja mulla ja ennen kaikkea lapsella oli KAIKKEA, ennen muuta rakkautta ja eheyttä, eheyttä, eheyttä ja eheyttä. Eikä lainkaan katkeruutta, ei ollenkaan.

Onneksi kuitenkin vain ajoittain. Mutta viimeksi tänään olen vollottanut, kun menetin erossa kaiken - kaiken. Ja koska lapseni ei saanut kasvaa ehjässä perheessä. Niinhän se vanha kansa sanoo että sillä se kipu lähtee millä se on tullukki. Tahtoo sanoa, että jotkut ihmiset ovat rakennettu niin, että laastarisuhde auttaa. Itse en vain haluaisi se laastari olla yhtään kenellekään. Jos uuden suhteen aloittaa noin pian eron jälkeen, siihen uuteen suhteeseen vie edellisen suhteen viat ja ongelmat. Mielestäni avioerosta ei toivu koskaan kokonaan. Mutta sen asian kanssa oppii elämään. Niin minäkin 360 päivää vuodessa, mutta ne loput viis päivää on v----maisia, mutta eivät onneksi useimmiten peräkkäin... Kipu aktivoituu aina silloin, kun joku muu asia aiheuttaa kipua. Juu, arvostelkaa vaan vapaasti. En kumminkaan lue niitä viestejä. Tiedän tiedän tiedän, yli olisi jo pitänyt päästä. Ja niinhän minä olenkin. Tänään vaan on huono päivä, kun lapsi halusi katsoa ristiäisvideota ja muita vauva-ajan videoitaan. Silloin kun kaikki oli vielä niin hyvin ja mulla ja ennen kaikkea lapsella oli KAIKKEA, ennen muuta rakkautta ja eheyttä, eheyttä, eheyttä ja eheyttä. Eikä lainkaan katkeruutta, ei ollenkaan.

itse kokenut tuon tuskan kerran, ja nyt toisen kerran kun seuraavakin suhde epäonnistui kun mies ei ollutkaan valmis perheenisäksi.

minä en pääse tästä ikinä yli kokonaan, sen tiedän.

enkä varmaan enää ikinä kykene parisuhteeseen ja luottamaan toiseen ihmiseen tämän jälkeen.

Toivon, että ex-mieheni voi hyvin ja on onnellinen, en toivo hänelle mitään pahaa. Rakastimme kyllä toisiamme kovasti, suhde vain kääntyi mahdottomaksi.



ap

eli ap, olet vasta alkumetreillä. Laastarisuhde on huono vaihtoehto.



Jaksamisia!

ja olen yhä niin onnellinen:) Ja en kaipaa ketään miestä vierelleni.

ihan riippuen suhteen laadusta. Vaikeaa aikaa mutta sitten huomaa kasvaneensa ihmisenä.