Näin tänään 6-8 vuotiasta lasta retuutettavan

Tampereella nimitteli kovaan ääneen 5v poikaansa "helvetin idiootiksi"?

saan kyllä isokokoisen 7-vuotiaan makaronimuksunkin lattialta ylös retuuttamatta. Vai saako nostaa kainaloista ja raahata? Onko sekin tuomittavaa?

Tampereella nimitteli kovaan ääneen 5v poikaansa "helvetin idiootiksi"?

Mikä näitä uimahallissa kävijöitä oikein risoo? Samanlainen nähty Hervannan uimahallissa. Äyski ja haukkui poikaansa, joka oli hyvin alistetun oloinen, hiljainen ja ujo. Silti äiti räyhäsi sille koko ajan :(

Oli korkea aika mamman retuuttaa, jos tuon ikäinen heittäytyy lattialle. Mahtanut mamma kasvattaa tähän asti lässyttämällä ja neuvottelemalla, ja nyt sitten meni hermot.. Jos kakaralla kävi kipeää, niin varmaankin otti opikseen.

Se vaan on niin että joskus ne muksut pitää laittaa tottelemaan. Joskus se voi lapsettomia hieman järkyttää mutta koittakaa kestää. Ei ne muksut siitä retuuttamisesta mitään traumoja saa. On eri asia hakata mukuloita kuin hieman pyyhkiä niillä lattioita. Kyllä ne jaloilleen nousee jos alkaa oikeasti sattumaan. Ärsyttää tuollaiset pellet jotkaa tulee palstoille avautumaan vaikkei itsellä ole minkäänlaisia kokemuksia muksuista. Koita tulla minulle sanomaan jotain niin saat mukavan pienen hv vastauksen siihen ääneen että tärykalvosi lentää pihalle. Herää elämään valittaja, varmasti olet joku kyttääjä ja tirkistelijä. Mieti vaan omia asioitasi *aatanan lutka.

sen lapsen retuutusta. Aika järkyttynyt oli hänkin ja autossa sitten juteltiin asiasta. Lienee tarpeetonta sanoa että meillä ei käytetä minkäänlaista väkivaltaa lapsia kohtaan. Kuten jo joku muukin totesi, on paras ennemmin jättää tuon ikäinen kiukuttelija rauhassa kävelemään perässä kuin luututa hänellä lattioita. Kyllä se sieltä kipittää autolle viimeistään siinä vaiheessa kun auton moottori käynnistyy.

Olisikohan muuten tuolla Kangasalan uimahallissa valvontakameroita? Tapahtui n. klo 16:30, siitä voisi varmaankin vielä tehdä tutkintapyynnön poliisille?

t. ap

"en ole koskaan lastani tukistanut" tyypit.

Juuri näistä lapsista kasvaa niitä aivottomia kusipäitä jotka mussuttavat joka asiasta kun niitä ei ole koskaan laitettu tottelemaan.

Voi meidän Elli olehan nyt kiltisti, älä viitsi piirrellä seiniin, voi Elli kaadoitko sen koko litran maitoa tahalla syliin, no ei se mitään kun sä oot niin söötti, ota vaan sieltä kaapista lisää suklaata ja äiskä laittaa vähän piparia sulle, hei Elli verhoja ei saa repiä alas, no voih täytyyhän lapsen saada leikkiä. Äläs nyt Elli ole noin tuhma ettei äiskän taas tarvitse lähettää sua mummulaan jotta itse saisin hiukan levätä (lähteä minkkitarhoille riehumaan).

Ei se maailma parane pellet vaikka te kuinka sitä pelastaisitte, herätkää elämään !

siihen ja jatkaa matkaa...vannon ja vakuutan että pikapuoliin se tulee sieltä perässä. Vkivalta on osaamattomuutta ja huonoa itsehillintää.

Toisaalta aina ei ole aikaa tai mahdollisuutta odottaa. Voi olla kiire.

Minä jouduin retuuttamaan käsivarresta lapsen ulos kerhotilasta autoon kun lapsi oli noin 4 vuotias, ikäisekseen isokokoinen.

Tuli tilanne X ja lapsi heittäytyi jalattomaksi, ei suostunut nousemaan jaloilleen.

Minulla oli takana erittäin iso leikkaus. Ei se näkynyt päällepäin, kun vaatteet oli päällä, mutta mulla oli nostokielto.

En voinut nostaa lasta lattialta syliin, en voinut nostaa kainaloista jaloilleen. Ei reagoinut puheeseen. Ei huutanut ei karjunut, ei kiukutellut, Pysyi mykkänä eikä suostunut menemään sinne minne piti mutta ei myöskään tulemaan pois sieltä, ja heittäytyi täysin jalattomaksi.



Ainoa keino viedä ulos siitä paikasta oli vetää ranteesta ulos. Olisiko pitänyt jättää sinne aikuisten jalkohoihin makaamaan ja sanoa että minä menen nyt hei vaan? En ole ikinä edes kiukuttelevaa rääkyvää lasta hylännyt joten en osannut hylätä lasta.

Toisaalta paikalla oli yksi ihminen, joka tiesi että mulla on takana tuo iso leikkaus. En tiedä tiesiko hän että siihen liittyy nostokielto. Mutta ei kukaan mitään sanonut, ei kukaa kysynyt; tarvitsetko apua.. ei kukaan auttanut.



Erään toisen kerran taas sain haukut niskaani, minun väitettin pahoinpitelevän lasta: lapsi kiukutteli, parkui, karjui, ulvoi ja halusi heittäytyä kuralätäkköön (oli juuri satanut ja maa oli märkä) pitkälleen. Istutin hänet ulkona rappusille, pidin kiinni polkapäistä enkä päästänyt ja yritin jutella ja ottaa katsekontaktia ja ylipäätän kontaktia, olin itse erittäin rauhallinen ja tyyni.

Ja sitte siihen tuli henkilö joka alkoi haukkua, koska kuulemma pahoinpitelin lasta rieputtamalla lasta.



Jospa ap ja kaikki muutkin mammat ensi kerralla vastaavassa tilanteessa

a) annatte olla ja olette puuttumatta tilanteisiin

b) menette ihan asiallisesti kysymään, tarvitseeko toinen apua ja mistä on kysymys



Minäkin olen saanut em. tapausten jälkeen ja myös muissa tapauksissa missä olen kiukuttelevaa lasta kantanut ulos - vaikka olisin itse ollut rauhallinen ja tyyni - väittämän että kotona sitten lapsi taatusti tulee pahoinpidellyksi... ja kun ei tule.

Kotona menee omaan huoneenseensa ja myöhemmin tulee puhuttelu siitä miten käyttäydytään ja miten ei.



Kenties ap.n tapauksessa on just tällainen jalattomaksi heittäytyvä, ja kenties on puhuttu aiemmin siitä, mitä ostetaan tai miten käyttäydytään elikkä 6-8 v lapsen kohdalla kiukuttelu, jossa heittäydytään lattialle julkisella paikalla ei ole enää ns. hyväksyttävää käytöstä. Ja jos on sitten painava kannettava, on nostorajoitus, on tapaus joka heittäytyy jalattomaksi / jalat on niin veltot ettei ota niille, ei voi nostaa jaloilleen kävelemään, niin ulos ei muuten saa kuin raahamalla.



Siihen aikaan kun oma lapseni käytti tehokeinona temppuillessaan tuota että heittäytyy jalattomaksi, eräs tuttava päätti puuttua asiaan, otti lapsesta kiinni ja nosti "jalkojensa päälle" jne.. ja yllättyi: "hei, tämähän on aivan veltto" minä vain että niin on, yritä vaan siinä saada se jaloilleen, ja kävelemään..



Se että lapi jätetään vieraaseen paikkaan makaamaan ja sanotaan että minä menen ja jätän sinut siihen - ihan oikeesti naiset!? NIinkö te teette lapsillenne? Hylkäätte heidät yksin kun kiukuttelevat?

Sitäpaitsi jos tuo nainen olisi sen tehnyt, olisi siitäkin täällä kauhisteltu, ja soitettu poliisit paikALLE.

äitinsä puolesta. Lapsi heittäytyi lattialle ja äiti retuutti hänet kädestä vetäen ovesta ulos ja kun lapsi nousi ulkona jaloilleen, otti kipeän näköisesti niskasta kiinni. Näky jäi aika pysyvästi mieleeni ja nyt ottaa aivan älyttömästi päähän etten puuttunut tilanteeseen. Voi itku. Ensi kerralla en epäröi. Ja jos sinä tänään Kangasalan uimahallissa tämän retuutuksen toteuttanut äiti luet tämän, häpeä ja muuta käytöstäsi lasta kohtaan. Vaikka lapsi käyttäytyisi huonosti (ja haluaisi ostaa karkkia) ei sinun tarvitse käyttäytyä huonosti tai etenkään väkivaltaisesti lasta kohtaan.

että varmasti ansaitsi retuutuksensa, jos ei puhe kerran mene perille. Mutta av-mamman pikku perkeleet saavat tietysi hakata vielä 16-18-vuotiaanakin vaikka bussikuskille aivovaurion, kun eihän niiltä pilteiltä voi ikinä vaatia yhtään mitään.

itse mielummin kannan huutavan lapsen --- olen läsnä silloinkin kun kiukuttelee, mielummin kun käännän lapselle selkäni.

saan kyllä isokokoisen 7-vuotiaan makaronimuksunkin lattialta ylös retuuttamatta. Vai saako nostaa kainaloista ja raahata? Onko sekin tuomittavaa?

Sen vuoksi on niin vaikeaa keskustellakaan tästä "retuuttamisesta", kun jokainen tuntuu ymmärtävän asian omalla tavallaan. Ilmiselvästi jotkut ymmärtävät sanan siten, että lapsi kuljetetaan pakkokeinoine, jotkut taas siten, että revitään ja raastetaan satuttaen.

Hienoa, että jonkun ei ole koskaan tarvinnut kuin sanallisesti komentaa lapsiaan, mutta ottakaahan huomioon, että lapsia on myös hyvin erilaisia temperamentiltaan. On myös eri asia millaisilla ikäeroilla lapset ovat ym. Kumma juttu, että saman perheen lapsetkin voivat olla niin "eri tasoisesti" kasvatettuja, että toinen tottelee melko kivasti ikäkaudesta riippumatta, ja toisen kanssa ollaan helisemässä jatkuvasti.

vai vielä tutkintapyyntö poliisille.

mene hoitoon ap.

hanki elämä itsellesi.

äiti raahasi lasta käsivarresta ulos, lapsi raahautui perässä koska ei halunnut nousta jaloilleen.

Ja sinä soitat poliisit tutkimaan tapausta. Meinaatko että etsintäkuulutettaisi oikein valtakunnallisesti, tv uutisissa tai jotain että saataisi pahoipitelijä kiinni.

Ihan oikeesti.

Mee hoitoon.

Keskity ensi kerralla niihin tapauksiin joissa oikeasti lasta pahoinpidellään ja hakataan.

Se vaan on niin että joskus ne muksut pitää laittaa tottelemaan. Joskus se voi lapsettomia hieman järkyttää mutta koittakaa kestää. Ei ne muksut siitä retuuttamisesta mitään traumoja saa. On eri asia hakata mukuloita kuin hieman pyyhkiä niillä lattioita. Kyllä ne jaloilleen nousee jos alkaa oikeasti sattumaan. Ärsyttää tuollaiset pellet jotkaa tulee palstoille avautumaan vaikkei itsellä ole minkäänlaisia kokemuksia muksuista. Koita tulla minulle sanomaan jotain niin saat mukavan pienen hv vastauksen siihen ääneen että tärykalvosi lentää pihalle. Herää elämään valittaja, varmasti olet joku kyttääjä ja tirkistelijä. Mieti vaan omia asioitasi *aatanan lutka.

sen lapsen retuutusta. Aika järkyttynyt oli hänkin ja autossa sitten juteltiin asiasta. Lienee tarpeetonta sanoa että meillä ei käytetä minkäänlaista väkivaltaa lapsia kohtaan. Kuten jo joku muukin totesi, on paras ennemmin jättää tuon ikäinen kiukuttelija rauhassa kävelemään perässä kuin luututa hänellä lattioita. Kyllä se sieltä kipittää autolle viimeistään siinä vaiheessa kun auton moottori käynnistyy.

Olisikohan muuten tuolla Kangasalan uimahallissa valvontakameroita? Tapahtui n. klo 16:30, siitä voisi varmaankin vielä tehdä tutkintapyynnön poliisille?

t. ap

Mistähän nekin pikku perkeleet olisivat oppineet, että lyöminen on ratkaisu?

Ei taida olla lapsia sulla?

Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Joidenkin kohdalla vaatii kovempaa työtä kuin toisten saada lapsi käyttäytymään yhteiskuntakelpoisesti, oppimaan empatiaa jne.

Se vaan on niin että joskus ne muksut pitää laittaa tottelemaan. Joskus se voi lapsettomia hieman järkyttää mutta koittakaa kestää. Ei ne muksut siitä retuuttamisesta mitään traumoja saa. On eri asia hakata mukuloita kuin hieman pyyhkiä niillä lattioita. Kyllä ne jaloilleen nousee jos alkaa oikeasti sattumaan. Ärsyttää tuollaiset pellet jotkaa tulee palstoille avautumaan vaikkei itsellä ole minkäänlaisia kokemuksia muksuista. Koita tulla minulle sanomaan jotain niin saat mukavan pienen hv vastauksen siihen ääneen että tärykalvosi lentää pihalle. Herää elämään valittaja, varmasti olet joku kyttääjä ja tirkistelijä. Mieti vaan omia asioitasi *aatanan lutka.

sen lapsen retuutusta. Aika järkyttynyt oli hänkin ja autossa sitten juteltiin asiasta. Lienee tarpeetonta sanoa että meillä ei käytetä minkäänlaista väkivaltaa lapsia kohtaan. Kuten jo joku muukin totesi, on paras ennemmin jättää tuon ikäinen kiukuttelija rauhassa kävelemään perässä kuin luututa hänellä lattioita. Kyllä se sieltä kipittää autolle viimeistään siinä vaiheessa kun auton moottori käynnistyy.

Olisikohan muuten tuolla Kangasalan uimahallissa valvontakameroita? Tapahtui n. klo 16:30, siitä voisi varmaankin vielä tehdä tutkintapyynnön poliisille?

t. ap

Tunge se tutkintapyyntö siihen leveään perseeseesi ja mene kiillottamaan sitä sädekehääsi.

Mullakin on kolme poikaa, ja ei, en retuuttele niitä pitkin poikin, vaan uskovat puhettani kyllä.

Mä en vaan ole ylihysteerinen sen suhteen, etteikö lapsia voisi välillä vähän retuuttaakin, ei ne siitä sen enempää rikki mene kuin siitäkään, että niille osoitetaan, että niistä ei välitetä sen vertaa, että pidettäisiin mukana, vaan jätetään kiukuissaan jonnekin uimahallin lattialle ja lähdetään käynnistelemään autoa.

Uskon, että moni lapsi kokee turvallisempana ja rakastavampana sen, että äiti ei jätä, vaan nostaa vaikka korvasta syliin ja kantaa, kuin sen, että äiti vaan sanoo hei hei, ja painelee ovesta pihalle.

Mutta joo. Lasten pahoinpitely on asia erikseen, tuollainen kiukuttelevan makaroonin retuutus taas on... noh kyylämamman maailmanparannusta, josta ei tule kuin mielipahaa kaikille muille paitsi kyylämammalle.

että jokaisella tulisi tilanteita, joissa lasta on kohdeltava nöyryyttävästi ja väkivaltaisesti! Kolme lasta olen kasvattanut, eikä ainoatakaan tukkapöllyä tai retuutusta ole tarvinnut. Fiksu vanhempi keksii kyllä keinot ja kasvattaa lapsensa jo alusta pitäen sellaiseksi, että puhe menee perille.

Niin meilläkin oli.Kunnes elämässä tuli niin paljon muutoksia, ettei lapsi kestänyt niitä. Puhe ei enää auttanut, keskustelut eikä sylit. Ei läsnäolot eikä olemiset. Lapsi vaan kiukutteli. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että kun hän oli juuri saanut yhden ystävän / kaverin, tuon lapsen äiti kielsi lastaan olemasta meidän lapsen kanssa - kerhossa !! Ei siis vapaa-ajalla tms., vaan lasten päiväkerhossa. Syy siihen oli se, että lapsi kiukutteli ja minä jouduin raahaamaan sen lapsen pois paikalta.

Ja niin oli kierre valmis. Kun missään ei tullut onnistumisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia, ei kotona saatu hyvä enää riittänyt, ja oli aivan jatkuvaa kiukuttelua aivan kaikesta asiasta. Ja se ON raskasta aikuisellekin jaksaa ja ottaa vastaan.

Tämä keskustelu.



Kolmen lapsen äiti sitten unohti sen, ettei meidän kaikkien muiden lapset ole samanlaisia. Eikä me äiditkään olla.



Joillekkin menee perille sanominen, joillekin se ei aina riitä.



Lyömistä en minäkään hyväksy, mutta en menis todellakaan ketään tuomitsemaan tilannetta / ihmisiä tuntematta.

Minä jouduin retuuttamaan käsivarresta lapsen ulos kerhotilasta autoon kun lapsi oli noin 4 vuotias, ikäisekseen isokokoinen.

Tuli tilanne X ja lapsi heittäytyi jalattomaksi, ei suostunut nousemaan jaloilleen.

Minulla oli takana erittäin iso leikkaus. Ei se näkynyt päällepäin, kun vaatteet oli päällä, mutta mulla oli nostokielto.

En voinut nostaa lasta lattialta syliin, en voinut nostaa kainaloista jaloilleen. Ei reagoinut puheeseen. Ei huutanut ei karjunut, ei kiukutellut, Pysyi mykkänä eikä suostunut menemään sinne minne piti mutta ei myöskään tulemaan pois sieltä, ja heittäytyi täysin jalattomaksi.

Ainoa keino viedä ulos siitä paikasta oli vetää ranteesta ulos. Olisiko pitänyt jättää sinne aikuisten jalkohoihin makaamaan ja sanoa että minä menen nyt hei vaan? En ole ikinä edes kiukuttelevaa rääkyvää lasta hylännyt joten en osannut hylätä lasta.

Toisaalta paikalla oli yksi ihminen, joka tiesi että mulla on takana tuo iso leikkaus. En tiedä tiesiko hän että siihen liittyy nostokielto. Mutta ei kukaan mitään sanonut, ei kukaa kysynyt; tarvitsetko apua.. ei kukaan auttanut.

Erään toisen kerran taas sain haukut niskaani, minun väitettin pahoinpitelevän lasta: lapsi kiukutteli, parkui, karjui, ulvoi ja halusi heittäytyä kuralätäkköön (oli juuri satanut ja maa oli märkä) pitkälleen. Istutin hänet ulkona rappusille, pidin kiinni polkapäistä enkä päästänyt ja yritin jutella ja ottaa katsekontaktia ja ylipäätän kontaktia, olin itse erittäin rauhallinen ja tyyni.

Ja sitte siihen tuli henkilö joka alkoi haukkua, koska kuulemma pahoinpitelin lasta rieputtamalla lasta.

Jospa ap ja kaikki muutkin mammat ensi kerralla vastaavassa tilanteessa

a) annatte olla ja olette puuttumatta tilanteisiin

b) menette ihan asiallisesti kysymään, tarvitseeko toinen apua ja mistä on kysymys

Minäkin olen saanut em. tapausten jälkeen ja myös muissa tapauksissa missä olen kiukuttelevaa lasta kantanut ulos - vaikka olisin itse ollut rauhallinen ja tyyni - väittämän että kotona sitten lapsi taatusti tulee pahoinpidellyksi... ja kun ei tule.

Kotona menee omaan huoneenseensa ja myöhemmin tulee puhuttelu siitä miten käyttäydytään ja miten ei.

Kenties ap.n tapauksessa on just tällainen jalattomaksi heittäytyvä, ja kenties on puhuttu aiemmin siitä, mitä ostetaan tai miten käyttäydytään elikkä 6-8 v lapsen kohdalla kiukuttelu, jossa heittäydytään lattialle julkisella paikalla ei ole enää ns. hyväksyttävää käytöstä. Ja jos on sitten painava kannettava, on nostorajoitus, on tapaus joka heittäytyy jalattomaksi / jalat on niin veltot ettei ota niille, ei voi nostaa jaloilleen kävelemään, niin ulos ei muuten saa kuin raahamalla.

Siihen aikaan kun oma lapseni käytti tehokeinona temppuillessaan tuota että heittäytyy jalattomaksi, eräs tuttava päätti puuttua asiaan, otti lapsesta kiinni ja nosti "jalkojensa päälle" jne.. ja yllättyi: "hei, tämähän on aivan veltto" minä vain että niin on, yritä vaan siinä saada se jaloilleen, ja kävelemään..

Se että lapi jätetään vieraaseen paikkaan makaamaan ja sanotaan että minä menen ja jätän sinut siihen - ihan oikeesti naiset!? NIinkö te teette lapsillenne? Hylkäätte heidät yksin kun kiukuttelevat?

Sitäpaitsi jos tuo nainen olisi sen tehnyt, olisi siitäkin täällä kauhisteltu, ja soitettu poliisit paikALLE.

jonkun pitäisi mennä kysymään, tarvitseeko joku apua 4-vuotiaan kiukuttelijan kanssa, jos ei tiedä, että toisella on oikeasti jotain fyysistä häikkää??

Mun mielestä sellaista ei voi mitenkään olettaa, kyllä siinä täytyy itse pyytää apua, jos sitä tarvitsee.

Yleensä tilanne on se, että ulkopuolinen kiukuttelukohtaukseen sekaantuja vaan sotkee asioita enemmän, näin ainakin itse koen. Ei mun muksut ainakaan ole oikein edes sietäneet sitä, jos joku mummu on joskus kesken kiukuttelun tullut siihen jotain lässyttämään.

Nuo tyypit taasen, joiden mielestä kaikki lapsen "pakottaminen" on pahoinpitelyä on ihan oma lukunsa. Mäkin olen joskus törmännyt moisiin. Joskus esikoinen 2-vuotiaana ei olisi suostunut istumaan rattaissa, ja sitten miehen kanssa laitettiin sille valjaat niin että toinen piti lasta kiinni ( joka tietysti huusi että päästä irti!) ja toinen laittoi niitä valjaita. Siihen tuli joku tätönen kauhistelemaan kun tuolla tavalla lasta satutetaan... saatana, just oltiin menossa lääkäriin, ja oli pakko päästä liikkeelle eikä sen lapsen viitsinyt antaa tippua päälleen asfaltille niistä rattaistakaan. Ja jos sen olisi ottanut niistä pois ja antanut kävellä, olisi juossut tasan eri suuntaan.

"retuuttamisessa", että lapsella on siinä tilanteessa täysi valta kävellä normaalisti. Eli hän on ainakin puoliksi tilanteen herra. Kävelee, jos on kurjaa raahautua.



Kyllä minusta äidin pitää pystyä näyttämään, että esim. uimahalliin EI jäädä. Sehän on periksiantamista, jos annetaan lapsen jäädä uimahalliin! Vaikka yksin. Ja väitän kyllä omasta kokemuksestani, että sellaisessa tilanteessa olisi suoranainen karhunpalvelus leperrellä lapselle nätisti, että "kuules, nyt ollaan jo odoteltu tässä 20 minuuttia, kyllä TinttaKatriinan nyt pitää tulla äitin mukaan!".



Mutta curling ja indigo vai mitäs ne nyt olikaan, ne näyttää olevan päivän sanoa edelleen joillekin. Kyllä nää jotkut vastaukset vaikuttaa uhkaavasti juuri niiden 90-luvun alun kakaroiden äitien kirjoituksilta, joiden lapset kymmenen vuotta sitten aiheuttivat itselleni varsinaista riesaa naapurustossani, kun vanhemmat eivät voineet kertakaikkiaan kieltää mussukoitaan esim. kiusaamasta naapureita. Olen monesti ajatellut, että onneksi nykyään on taas muodissa rajojen asettaminen.

Minä jouduin retuuttamaan käsivarresta lapsen ulos kerhotilasta autoon kun lapsi oli noin 4 vuotias, ikäisekseen isokokoinen.

Tuli tilanne X ja lapsi heittäytyi jalattomaksi, ei suostunut nousemaan jaloilleen.

Minulla oli takana erittäin iso leikkaus. Ei se näkynyt päällepäin, kun vaatteet oli päällä, mutta mulla oli nostokielto.

En voinut nostaa lasta lattialta syliin, en voinut nostaa kainaloista jaloilleen. Ei reagoinut puheeseen. Ei huutanut ei karjunut, ei kiukutellut, Pysyi mykkänä eikä suostunut menemään sinne minne piti mutta ei myöskään tulemaan pois sieltä, ja heittäytyi täysin jalattomaksi.

Ainoa keino viedä ulos siitä paikasta oli vetää ranteesta ulos. Olisiko pitänyt jättää sinne aikuisten jalkohoihin makaamaan ja sanoa että minä menen nyt hei vaan? En ole ikinä edes kiukuttelevaa rääkyvää lasta hylännyt joten en osannut hylätä lasta.

Toisaalta paikalla oli yksi ihminen, joka tiesi että mulla on takana tuo iso leikkaus. En tiedä tiesiko hän että siihen liittyy nostokielto. Mutta ei kukaan mitään sanonut, ei kukaa kysynyt; tarvitsetko apua.. ei kukaan auttanut.

Erään toisen kerran taas sain haukut niskaani, minun väitettin pahoinpitelevän lasta: lapsi kiukutteli, parkui, karjui, ulvoi ja halusi heittäytyä kuralätäkköön (oli juuri satanut ja maa oli märkä) pitkälleen. Istutin hänet ulkona rappusille, pidin kiinni polkapäistä enkä päästänyt ja yritin jutella ja ottaa katsekontaktia ja ylipäätän kontaktia, olin itse erittäin rauhallinen ja tyyni.

Ja sitte siihen tuli henkilö joka alkoi haukkua, koska kuulemma pahoinpitelin lasta rieputtamalla lasta.

Jospa ap ja kaikki muutkin mammat ensi kerralla vastaavassa tilanteessa

a) annatte olla ja olette puuttumatta tilanteisiin

b) menette ihan asiallisesti kysymään, tarvitseeko toinen apua ja mistä on kysymys

Minäkin olen saanut em. tapausten jälkeen ja myös muissa tapauksissa missä olen kiukuttelevaa lasta kantanut ulos - vaikka olisin itse ollut rauhallinen ja tyyni - väittämän että kotona sitten lapsi taatusti tulee pahoinpidellyksi... ja kun ei tule.

Kotona menee omaan huoneenseensa ja myöhemmin tulee puhuttelu siitä miten käyttäydytään ja miten ei.

Kenties ap.n tapauksessa on just tällainen jalattomaksi heittäytyvä, ja kenties on puhuttu aiemmin siitä, mitä ostetaan tai miten käyttäydytään elikkä 6-8 v lapsen kohdalla kiukuttelu, jossa heittäydytään lattialle julkisella paikalla ei ole enää ns. hyväksyttävää käytöstä. Ja jos on sitten painava kannettava, on nostorajoitus, on tapaus joka heittäytyy jalattomaksi / jalat on niin veltot ettei ota niille, ei voi nostaa jaloilleen kävelemään, niin ulos ei muuten saa kuin raahamalla.

Siihen aikaan kun oma lapseni käytti tehokeinona temppuillessaan tuota että heittäytyy jalattomaksi, eräs tuttava päätti puuttua asiaan, otti lapsesta kiinni ja nosti "jalkojensa päälle" jne.. ja yllättyi: "hei, tämähän on aivan veltto" minä vain että niin on, yritä vaan siinä saada se jaloilleen, ja kävelemään..

Se että lapi jätetään vieraaseen paikkaan makaamaan ja sanotaan että minä menen ja jätän sinut siihen - ihan oikeesti naiset!? NIinkö te teette lapsillenne? Hylkäätte heidät yksin kun kiukuttelevat?

Sitäpaitsi jos tuo nainen olisi sen tehnyt, olisi siitäkin täällä kauhisteltu, ja soitettu poliisit paikALLE.

jonkun pitäisi mennä kysymään, tarvitseeko joku apua 4-vuotiaan kiukuttelijan kanssa, jos ei tiedä, että toisella on oikeasti jotain fyysistä häikkää??

Mun mielestä sellaista ei voi mitenkään olettaa, kyllä siinä täytyy itse pyytää apua, jos sitä tarvitsee.

Yleensä tilanne on se, että ulkopuolinen kiukuttelukohtaukseen sekaantuja vaan sotkee asioita enemmän, näin ainakin itse koen. Ei mun muksut ainakaan ole oikein edes sietäneet sitä, jos joku mummu on joskus kesken kiukuttelun tullut siihen jotain lässyttämään.

Nuo tyypit taasen, joiden mielestä kaikki lapsen "pakottaminen" on pahoinpitelyä on ihan oma lukunsa. Mäkin olen joskus törmännyt moisiin. Joskus esikoinen 2-vuotiaana ei olisi suostunut istumaan rattaissa, ja sitten miehen kanssa laitettiin sille valjaat niin että toinen piti lasta kiinni ( joka tietysti huusi että päästä irti!) ja toinen laittoi niitä valjaita. Siihen tuli joku tätönen kauhistelemaan kun tuolla tavalla lasta satutetaan... saatana, just oltiin menossa lääkäriin, ja oli pakko päästä liikkeelle eikä sen lapsen viitsinyt antaa tippua päälleen asfaltille niistä rattaistakaan. Ja jos sen olisi ottanut niistä pois ja antanut kävellä, olisi juossut tasan eri suuntaan.

Olen oikeasti sitä mieltä, että jos ei tohdita tulla kysymään mistä on kysymys, silloin ei myöskään vedetä omia johtopäätelmiä että "nyt se äiti pahoinpitelee lasta ja jatkaa sitä kotona", kuten tässa tapausessa kävi, sillä paikalla oli uusi tuttava, johon oli vastikään tutustunut. Hän tiesi, että minulle on tehty iso leikkaus toimepide X johon kuuluu nostorajoitus ja tiesi, että olen aika kipeä fyysisesti.

Hän kuitenkin piti minua pahoinpoitelijänä ja kielsi omaa lastaan olemasta enää meidän lapsemme kanssa kerhossa. Lapsi jäi aivan yksin.

Olimme hetkeä aikaisemmin jutelleet ym., ja sitten tuli tilanne, jossa lapsi kieltäytyi yhteistyöstä, ei puhunut mitään, ja tilanne oli sellainen että minun oli otettava lapsi "pois alta", pois siitä tilanteesta, enkä saanut muuten kuin vedettyä ranteesta velton kasan huoneesta ulos, ja sitten yritin jutella että nousisi ylös ja kävelisi, menisi takaisin tai lähdcetään pois.. ja päädyin tilanteeseen että ulos, ja kun ei kävellyt, vedin ranteesta/ käsivarresta ulos ja autoon.

Aiavan kuten ap.kin, tämä nähtiin lapsen pahoinoitelynä.

Ja olen aivan samaa mieltä näistä mammoista ja tanttaroista, jotka tulee jakamaan neuvoja ja kauhistelemaan vaikkeivät tiedä tilanteesta yhtään mitään, olettavat ja kuvigttelevat vain että AINA parkuva lapsi on pahoinpidelty lapsi.

Minä jouduin retuuttamaan käsivarresta lapsen ulos kerhotilasta autoon kun lapsi oli noin 4 vuotias, ikäisekseen isokokoinen.

Tuli tilanne X ja lapsi heittäytyi jalattomaksi, ei suostunut nousemaan jaloilleen.

Minulla oli takana erittäin iso leikkaus. Ei se näkynyt päällepäin, kun vaatteet oli päällä, mutta mulla oli nostokielto.

En voinut nostaa lasta lattialta syliin, en voinut nostaa kainaloista jaloilleen. Ei reagoinut puheeseen. Ei huutanut ei karjunut, ei kiukutellut, Pysyi mykkänä eikä suostunut menemään sinne minne piti mutta ei myöskään tulemaan pois sieltä, ja heittäytyi täysin jalattomaksi.

Ainoa keino viedä ulos siitä paikasta oli vetää ranteesta ulos. Olisiko pitänyt jättää sinne aikuisten jalkohoihin makaamaan ja sanoa että minä menen nyt hei vaan? En ole ikinä edes kiukuttelevaa rääkyvää lasta hylännyt joten en osannut hylätä lasta.

Toisaalta paikalla oli yksi ihminen, joka tiesi että mulla on takana tuo iso leikkaus. En tiedä tiesiko hän että siihen liittyy nostokielto. Mutta ei kukaan mitään sanonut, ei kukaa kysynyt; tarvitsetko apua.. ei kukaan auttanut.

Erään toisen kerran taas sain haukut niskaani, minun väitettin pahoinpitelevän lasta: lapsi kiukutteli, parkui, karjui, ulvoi ja halusi heittäytyä kuralätäkköön (oli juuri satanut ja maa oli märkä) pitkälleen. Istutin hänet ulkona rappusille, pidin kiinni polkapäistä enkä päästänyt ja yritin jutella ja ottaa katsekontaktia ja ylipäätän kontaktia, olin itse erittäin rauhallinen ja tyyni.

Ja sitte siihen tuli henkilö joka alkoi haukkua, koska kuulemma pahoinpitelin lasta rieputtamalla lasta.

Jospa ap ja kaikki muutkin mammat ensi kerralla vastaavassa tilanteessa

a) annatte olla ja olette puuttumatta tilanteisiin

b) menette ihan asiallisesti kysymään, tarvitseeko toinen apua ja mistä on kysymys

Minäkin olen saanut em. tapausten jälkeen ja myös muissa tapauksissa missä olen kiukuttelevaa lasta kantanut ulos - vaikka olisin itse ollut rauhallinen ja tyyni - väittämän että kotona sitten lapsi taatusti tulee pahoinpidellyksi... ja kun ei tule.

Kotona menee omaan huoneenseensa ja myöhemmin tulee puhuttelu siitä miten käyttäydytään ja miten ei.

Kenties ap.n tapauksessa on just tällainen jalattomaksi heittäytyvä, ja kenties on puhuttu aiemmin siitä, mitä ostetaan tai miten käyttäydytään elikkä 6-8 v lapsen kohdalla kiukuttelu, jossa heittäydytään lattialle julkisella paikalla ei ole enää ns. hyväksyttävää käytöstä. Ja jos on sitten painava kannettava, on nostorajoitus, on tapaus joka heittäytyy jalattomaksi / jalat on niin veltot ettei ota niille, ei voi nostaa jaloilleen kävelemään, niin ulos ei muuten saa kuin raahamalla.

Siihen aikaan kun oma lapseni käytti tehokeinona temppuillessaan tuota että heittäytyy jalattomaksi, eräs tuttava päätti puuttua asiaan, otti lapsesta kiinni ja nosti "jalkojensa päälle" jne.. ja yllättyi: "hei, tämähän on aivan veltto" minä vain että niin on, yritä vaan siinä saada se jaloilleen, ja kävelemään..

Se että lapi jätetään vieraaseen paikkaan makaamaan ja sanotaan että minä menen ja jätän sinut siihen - ihan oikeesti naiset!? NIinkö te teette lapsillenne? Hylkäätte heidät yksin kun kiukuttelevat?

Sitäpaitsi jos tuo nainen olisi sen tehnyt, olisi siitäkin täällä kauhisteltu, ja soitettu poliisit paikALLE.

jonkun pitäisi mennä kysymään, tarvitseeko joku apua 4-vuotiaan kiukuttelijan kanssa, jos ei tiedä, että toisella on oikeasti jotain fyysistä häikkää??

Mun mielestä sellaista ei voi mitenkään olettaa, kyllä siinä täytyy itse pyytää apua, jos sitä tarvitsee.

Yleensä tilanne on se, että ulkopuolinen kiukuttelukohtaukseen sekaantuja vaan sotkee asioita enemmän, näin ainakin itse koen. Ei mun muksut ainakaan ole oikein edes sietäneet sitä, jos joku mummu on joskus kesken kiukuttelun tullut siihen jotain lässyttämään.

Nuo tyypit taasen, joiden mielestä kaikki lapsen "pakottaminen" on pahoinpitelyä on ihan oma lukunsa. Mäkin olen joskus törmännyt moisiin. Joskus esikoinen 2-vuotiaana ei olisi suostunut istumaan rattaissa, ja sitten miehen kanssa laitettiin sille valjaat niin että toinen piti lasta kiinni ( joka tietysti huusi että päästä irti!) ja toinen laittoi niitä valjaita. Siihen tuli joku tätönen kauhistelemaan kun tuolla tavalla lasta satutetaan... saatana, just oltiin menossa lääkäriin, ja oli pakko päästä liikkeelle eikä sen lapsen viitsinyt antaa tippua päälleen asfaltille niistä rattaistakaan. Ja jos sen olisi ottanut niistä pois ja antanut kävellä, olisi juossut tasan eri suuntaan.

Olen oikeasti sitä mieltä, että jos ei tohdita tulla kysymään mistä on kysymys, silloin ei myöskään vedetä omia johtopäätelmiä että "nyt se äiti pahoinpitelee lasta ja jatkaa sitä kotona", kuten tässa tapausessa kävi, sillä paikalla oli uusi tuttava, johon oli vastikään tutustunut. Hän tiesi, että minulle on tehty iso leikkaus toimepide X johon kuuluu nostorajoitus ja tiesi, että olen aika kipeä fyysisesti.

Hän kuitenkin piti minua pahoinpoitelijänä ja kielsi omaa lastaan olemasta enää meidän lapsemme kanssa kerhossa. Lapsi jäi aivan yksin.

Olimme hetkeä aikaisemmin jutelleet ym., ja sitten tuli tilanne, jossa lapsi kieltäytyi yhteistyöstä, ei puhunut mitään, ja tilanne oli sellainen että minun oli otettava lapsi "pois alta", pois siitä tilanteesta, enkä saanut muuten kuin vedettyä ranteesta velton kasan huoneesta ulos, ja sitten yritin jutella että nousisi ylös ja kävelisi, menisi takaisin tai lähdcetään pois.. ja päädyin tilanteeseen että ulos, ja kun ei kävellyt, vedin ranteesta/ käsivarresta ulos ja autoon.

Aiavan kuten ap.kin, tämä nähtiin lapsen pahoinoitelynä.

Ja olen aivan samaa mieltä näistä mammoista ja tanttaroista, jotka tulee jakamaan neuvoja ja kauhistelemaan vaikkeivät tiedä tilanteesta yhtään mitään, olettavat ja kuvigttelevat vain että AINA parkuva lapsi on pahoinpidelty lapsi.

ettet tiedä, tiesikö se toinen, ettet saa nostella. Voit itse katsoa, molemmat tekstisi on tuossa sitaatissa.

Mutta joka tapauksessa, olen pahoillani, että teillä meni asiat noin. Varsinkin oli todella typerää tuolta toiselta äidiltä kostaa tuo tilanne lapsellesi, ajattelipa hän itse siitä mitä tahansa.

Ja todellakin mua myös risoo nuo tyypit, jotka kuvittelee tietävänsä ties mitä ties mistä, vaikkeivät oikeasti tiedä. Meilläkin osasi yksi lapsi 2-vuotiaana huutaa apua oikein sydäntäsärkevästi. Isommat sisaruksensa olivat sen opettaneet, ja mitä paremmin 2-v eläytyi, sen mehevämmät naurut sai aikaan isommilta. Eikä tietenkään tajunnut, miltä se kuulostaa ulkopuolisille.