On se jotenkin järkyttävää, että nykyisin eroaminen

Täällä annetaan ymmärtää, että kaikki erot ovat johtuneet vakavasta alkoholismista, pahoinpitelyistä, insestistä, jatkuvasta pettämisestä tms.

Tämä nyt tuskin on kuitenkaan koko todellisuus?

ja itseänikin vähän kummastuttaa, miksi avioeroja perustellaan vain suoranaisilla tragedioilla. Kyllä minusta ihmisillä on täysi oikeus erota "vain" siitäkin syystä, että he eivät halua enää olla yhdessä, rakkaus on loppunut eivätkä he ole enää onnellisia pariskuntana.

Jos sellaisessa tilanteessa haluaa "tehdä työtä" löytääkseen rakkauden uudestaan - jos siis oikeasti haluaa tehdä niin, niin silloin se on oikea ratkaisu, tai ainakin kannattaa yrittää. Mutta jos tuntuu, ettei enää halua, jos tietää että haluaa jatkaa elämää erikseen, niin silloin se on vaan hyväksyttävä ja tehtävä niin - ja sekin on ihan ok.

Miksi muka on paha asia erota, jos se tuntuu oikealta? Miksi parisuhteiden pitäisi kestää ikuisesti silloinkin, kun se ei enää tunnu hyvältä ja oikealta?

Siksi, että siihen on sitouduttu naimisiin mentäessä Jättäköön menemättä naimisiin nämä, jotka näin ajattelevat. Ei elämä aina ole kivaa. Ja kyllä sen rakkauden voi löytää uudelleen, jos tosiaan tahtoo ja tekee töitä sen eteen.

Suomessa avioliitto on juridinen sopimus, jossa ei edellytetä eikä oleteta osapuolten siotuuvan toisiinsa ikuisesti. Koska avioero on täysin laillinen ilman mitään erikoisempia ehtoja, niin avioliitto ei todellakaan ole juridisesti mikään "loppuelämän sopimus" - vaan se on voimassa niin pitkään kuin osapuolet haluavat. Ja näin toki tulee ollakin.

Miltä tuntuisi, jos häiden aattona puolisosi sanoisi: "Ihanaa mennä naimisiin, mutta on se vaan hyvä, että voi erota ihan koska vaan. Minä kun olen sitä mieltä, että tuskin tässä yhdessä loppuelämää vietetään. Katotaan nyt vaikka pari vuotta..."

Vieläkö sitä monikaan tirauttaisi onnenkyyneleitä alttarilla tämän jälkeen?

Miltä tuntuisi, jos häiden aattona puolisosi sanoisi: "Ihanaa mennä naimisiin, mutta on se vaan hyvä, että voi erota ihan koska vaan. Minä kun olen sitä mieltä, että tuskin tässä yhdessä loppuelämää vietetään. Katotaan nyt vaikka pari vuotta..."

Vieläkö sitä monikaan tirauttaisi onnenkyyneleitä alttarilla tämän jälkeen?

ihmiset uskovat jo seurusteluaikana olevansa "aina" yhdessä, jos siis tuntuu, että toinen on itselle se oikea. Mutta onko sinusta sitten niin, että jos siltä tuntuu JOSKUS, ei olisi oikeutta erota, jos joskus myöhemmin tuntuu erilaiselta? Ja se, mitä avioliitto (juridisesti) on, on ihan eri asia kuin rakkaus. Ja jokainen, joka menee naimisiin, tietää kyllä, että avioliiton purkaminen on ihan yhtä helppoa kuin sen solmiminen - vai kuinka moni nykyisin ei muka tiedä, että avioero on ihan laillista???