Mitä ajattelisitte jos oma lapsi oli ainoa eskariryhmästä

en väitä etteikö todellistakin kiusaamista esiinny mut yleensä ne on sitä "yhyy toi ei leiki mun kaa inkkaria se on kiusaaja"-osastoa...ja sit sen takia joku jää ilman kutsua kun on ollu mun NicoPetterille ilkeä eskarissa...ja kun NicoPetteri on kerran sanonut et se kiusaa siellä eskarissa yhyy...

mun pojalla on eskarissa pari kolme luottokaveria jotka kutsuttiin ja sit naapurista pari poikaa. Miksi ylipäänsä pitäis kutsua koko eskariryhmä jos niiden kanssa ei kuitenkaan olla niin kaveria? En todellakaan kehtais jättää yhtä kutsumatta.Joko kutsutaan vaan ne ihan lähimmät kaverit tai sit kaikki...on munkin poikani eskarissa poikia joista lapseni ei niin tykkää mut siltikään yhtä heistä ei oltais jätetty kutsumatta.

Minun vastuullanihan sekin lapsi olisi. Yhdet eskarisynttärit meinasi tällaisen lapsen takia päättyä katastrofiin - ei kiitos enää!

Jos minun lapseni menee kylään, kyllä minulla säilyy esim. korvausvastuu ihan täysin. Joten lähden siitä, että vanhemmat itse miettivät, pärjääkö hänen lapsensa ja lähtevät mieluummin vaikka sitten itse kaitsijaksi mukaan.

Sitä paitsi, ei se erityisyys ole aina samanlaista. Erityislapsia on yhtä monenlaisia kuin on lapsiakin, lisäksi sairaudet ovat erilaisia. On syrjäänvetäytyviä, rauhallisia, vilkkaita, päällepäsmäreitä, höpöttäjiä, vaikenevia...

Myös kutsumalla niitä, jotka "kiusaa" lastani.

Ja ihan mukavasti sitten ovat leikkineet!



Minä en vanhempana hyväksy sitä että lapseni jättää yhden kaverin esim. kouluryhmästä. Joko jää useampi pois jolloin selvää ettei yksi jää pois tai kutsutaan kaikki.



Meillä on pojan eskarissa 13 ipanaa, niistä 4 poikia ja 9 tyttöjä. Koko laumaa en kutsu mutta jako tehdään vaikka pelkkiin poikiin, ei todellakaan niin että yksi jää koko ryhmästä!



Jos oman lapsen ryhmässä tehtäisiin näin niin juttelisin eskarissa, vaikka ei olisi oma lapsi vaan kuulisin siitä lapseltani niin puuttuisin kertomalla eskarintädille että vähän pitää sivulta silmällä onko jotain tekeillä.



Kerhoissa ja tarhoissa on kaverisynttäreille kutsuttu vähän vapaammin, mutta olen koittanut kysellä hoitajilta/ohjaajilta.

Samaten olen koittanut antaa kutsuja vaivihkaa ja sanonut lapsille ettei pidä kutsuista meteliä.



Tarhassa kun lapsien ollessa pieniä otin mukaan pari ylimäärästä kutsua ja nimesin ne siellä tarhassa kun lapsi ei ehkä muistanut kavereitten nimiä.. :)

on niitä kavereita ja yksi ei?

en väitä etteikö todellistakin kiusaamista esiinny mut yleensä ne on sitä "yhyy toi ei leiki mun kaa inkkaria se on kiusaaja"-osastoa...ja sit sen takia joku jää ilman kutsua kun on ollu mun NicoPetterille ilkeä eskarissa...ja kun NicoPetteri on kerran sanonut et se kiusaa siellä eskarissa yhyy...

Voidaanko eskari-ikäisissä edes puhua kiusaajista??

Sen verran pieniä vielä ovat, että vuorotellen joku on kiusaaja/tyhmä/ tms. lasten mielestä.

Onko teidän lasten eskariryhmissä sellaista kiusaamista, joita vanhempina ette saisi kuriin? Siis että 6v:t olisi jo niin hankalia tyyppejä, että heitä ei voi kutsua kylään? (enkä puhu nyt mistään vaikeista ADHD-tapauksista)

on reilua kutsua kaikki tai jättää ainakin kaksi tyttöä kutsumatta. Jos lapsi on joku hankala dg, niin ei varmaan tule koko synttäreille, mutta on reilua kutsua kaikki.

6-vuotiaissa systemaattista kiusaamista. Meillä oli sellaista että kolmen taloyhtiössä asuvan tytön oli vaikeaa olla kavereita keskenään. No yksi tyttö oli päsmäri eikä halunnut jakaa toista kaveria joten toiselle ruvettiin sitten tekemään jäynää ihan urakalla. Siinä oli melkoinen selvittäminen kun kiusaaja valehtelee kirkkain silmin kaikille aikuisille ja teki tästä uhrista vielä syyllisen. Tyttö oli muutenkin kieroon kasvanut, varasteli meiltä leluja ja jutteli välillä ihan kipeitä.

osaisi olla muiden kanssa, olisi kamala riehuja, inhottava ipana, puremassa ja lyömässä muita.



En ymmärrä sitä, että eskarien vapaa-aika olisi sidottu esikoulun tavoitteisiin ja siksi pitää kutsua kaikki lapset tai vain muutama. Meidän perheen sääntöjä eivät sanele perusopetussuunnitelman suuntaviivat vaan me vanhemmat. Lapsen synttäreille kutsutaan ne ja vain ne, jotka lapsi haluaa kutsuttavan. Jos jonkun naama ei miellytä, niin ei sitä kutsua lapsen tahdon vastaisesti mennä väkisin tyrkyttämään.



Sille kutsuttomalle on varmaan ikävä temppu huomata, että hänen pillinsä mukaan ei marssitakaan muissa perheissä. Moukkamaista tai ei, meillä panostetaan kivoihin juhliin eikä sellaisiin, joissa on pakko pestata puoli sukua turvamiehiksi ja suojelemaan kotia räyhähengiltä.

koska lapseni ei kuitenkaan menisi kutsuille.

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi. Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä. Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

ja ihan rehellisesti: en halua pilata lapseni syntymäpäiväjuhlia vain siksi, että jonkun ADHD-tai vastaava "vilkas ilopilleri" olisi siellä mukana ja tekemässä tuhojaan.

Ne juhlat ovat lapselleni tärkeät. Onneksi ei ole mitään velvollisuutta kutsua kaikkia, joten jättämällä se yksi ilman kutsua takaan noin 10 muulle kivat juhlat, myös itselleni. Kutsumalla se riitapukari pilaan noin 10 muun juhlat ja aiheutan itselleni paljon ylimääräistä työtä.

Mutta sitähän ne kutsua vaille jääneen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä, heidän mielestään oma lapsi menee synttärisankarin juhlamielen edelle.

Sallitko yhden lapsen kiusaamisen ja vielä itsekin osallistut siihen? Pitää sen verran olla lasten touhuissa mukana, että ymmärtää, että syy ei ole kiusatussa ja ketään ei jätetä ulkopuolelle. Ei ole ihme että lapset ovat kiusaajia, kun sinä olet äiti!

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi. Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä. Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

ja ihan rehellisesti: en halua pilata lapseni syntymäpäiväjuhlia vain siksi, että jonkun ADHD-tai vastaava "vilkas ilopilleri" olisi siellä mukana ja tekemässä tuhojaan. Ne juhlat ovat lapselleni tärkeät. Onneksi ei ole mitään velvollisuutta kutsua kaikkia, joten jättämällä se yksi ilman kutsua takaan noin 10 muulle kivat juhlat, myös itselleni. Kutsumalla se riitapukari pilaan noin 10 muun juhlat ja aiheutan itselleni paljon ylimääräistä työtä. Mutta sitähän ne kutsua vaille jääneen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä, heidän mielestään oma lapsi menee synttärisankarin juhlamielen edelle.

Sallitko yhden lapsen kiusaamisen ja vielä itsekin osallistut siihen? Pitää sen verran olla lasten touhuissa mukana, että ymmärtää, että syy ei ole kiusatussa ja ketään ei jätetä ulkopuolelle. Ei ole ihme että lapset ovat kiusaajia, kun sinä olet äiti!

Sallin sen, että lapseni juhlissa ovat vain ne lapset, jotka hän haluaa kutsua. Sinulle se on kiusaamista.

Minulle on kiusaamista se, että on pakko kutsua nekin, jotka eskarissa lyövät, sylkevät päälle, ivaavat, rikkovat eskarirepun jne.

Minä olen lapseni puolella. Jos eskarissa eivät hoitajat halua kitkeä kiusaamista, niin sitten vanhempien on siihen puututtava. Esimerkiksi jättämällä kiusaaja kutsumatta kotiinsa.

osaisi olla muiden kanssa, olisi kamala riehuja, inhottava ipana, puremassa ja lyömässä muita. En ymmärrä sitä, että eskarien vapaa-aika olisi sidottu esikoulun tavoitteisiin ja siksi pitää kutsua kaikki lapset tai vain muutama. Meidän perheen sääntöjä eivät sanele perusopetussuunnitelman suuntaviivat vaan me vanhemmat. Lapsen synttäreille kutsutaan ne ja vain ne, jotka lapsi haluaa kutsuttavan. Jos jonkun naama ei miellytä, niin ei sitä kutsua lapsen tahdon vastaisesti mennä väkisin tyrkyttämään. Sille kutsuttomalle on varmaan ikävä temppu huomata, että hänen pillinsä mukaan ei marssitakaan muissa perheissä. Moukkamaista tai ei, meillä panostetaan kivoihin juhliin eikä sellaisiin, joissa on pakko pestata puoli sukua turvamiehiksi ja suojelemaan kotia räyhähengiltä.

Sinun mielestäsi siis kasvatusvelvollisuus koskee pelkästään eskaria ja koulua? Että sinulla ei ole velvollisuutta kasvattaa lastasi?

Kyllä kuule on.

Ja yksi siihen kuuluva asia on, että et opeta lastasi syrjimään ja kiusaamaan ketään. Mitä muuta kuin syrjintää on jättää yksi ryhmän jäsen kutsumatta synttäreille!

Jos kyseinen lapsi on raivohullu kakara, tilanne on eri. Mistä päättelet, että hän on? Eiköhän sen lapsen äitikin tietäisi, eikä silloin ihmettelisi täällä asiaa!

Mieleesi ei kertaakan tule, että ehkä kutsuja on itse se kiusaaja. Tai ennakkoluuloinen. Tai jonkun muun painostama. Tai haluaa omia jonkun kutsutuista itsensä kaveriksi. Tai äitinsä ei tykkää ap:n auton väristä (juu, irrationaalisistakin syistä voi tulla syrjityksi!)

Jos ei jotain halua kutsua, voi hyvin jättää kutsumatta pari muutakin niin, ettei asetelma syrji vain yhtä reppanaa.

Tässä puhutaan vain kuusivuotiaista lapsista, ei hunnilaumasta.

Ja heille kuuluu opettaa yhteishenkeä ja sitä, että kaikkien kanssa VOI tulla toimeen. SE on sitä kasvatusta.

Eskarissa pitää puuttua kiusaamiseen! Mutta älä sotke eskaria ja lapsen juhlaa keskenään

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi. Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä. Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

ja ihan rehellisesti: en halua pilata lapseni syntymäpäiväjuhlia vain siksi, että jonkun ADHD-tai vastaava "vilkas ilopilleri" olisi siellä mukana ja tekemässä tuhojaan. Ne juhlat ovat lapselleni tärkeät. Onneksi ei ole mitään velvollisuutta kutsua kaikkia, joten jättämällä se yksi ilman kutsua takaan noin 10 muulle kivat juhlat, myös itselleni. Kutsumalla se riitapukari pilaan noin 10 muun juhlat ja aiheutan itselleni paljon ylimääräistä työtä. Mutta sitähän ne kutsua vaille jääneen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä, heidän mielestään oma lapsi menee synttärisankarin juhlamielen edelle.

Sallitko yhden lapsen kiusaamisen ja vielä itsekin osallistut siihen? Pitää sen verran olla lasten touhuissa mukana, että ymmärtää, että syy ei ole kiusatussa ja ketään ei jätetä ulkopuolelle. Ei ole ihme että lapset ovat kiusaajia, kun sinä olet äiti!

Sallin sen, että lapseni juhlissa ovat vain ne lapset, jotka hän haluaa kutsua. Sinulle se on kiusaamista. Minulle on kiusaamista se, että on pakko kutsua nekin, jotka eskarissa lyövät, sylkevät päälle, ivaavat, rikkovat eskarirepun jne. Minä olen lapseni puolella. Jos eskarissa eivät hoitajat halua kitkeä kiusaamista, niin sitten vanhempien on siihen puututtava. Esimerkiksi jättämällä kiusaaja kutsumatta kotiinsa.

Ap ei ole kertonut, että hänen lapsensa olisi kiusaaja ja häirikkö. Oletettavasti ei ole, koska jos olisi, hän tuskin ihmettelisi kutsumattomuutta täällä.

Enemmän uskon, että ap:n lasta joku haluaa kiusata tuolla tavalla.

JA se on kyllä sen kutsujan vanhempien asia pistä asialle silloin stoppi. Joko kutsutaan kaikki tai sitten jätetään useampi kutsumatta. Ei ole vaikeaa, ei ainakaan pitäisi olla.

osaisi olla muiden kanssa, olisi kamala riehuja, inhottava ipana, puremassa ja lyömässä muita. En ymmärrä sitä, että eskarien vapaa-aika olisi sidottu esikoulun tavoitteisiin ja siksi pitää kutsua kaikki lapset tai vain muutama. Meidän perheen sääntöjä eivät sanele perusopetussuunnitelman suuntaviivat vaan me vanhemmat. Lapsen synttäreille kutsutaan ne ja vain ne, jotka lapsi haluaa kutsuttavan. Jos jonkun naama ei miellytä, niin ei sitä kutsua lapsen tahdon vastaisesti mennä väkisin tyrkyttämään. Sille kutsuttomalle on varmaan ikävä temppu huomata, että hänen pillinsä mukaan ei marssitakaan muissa perheissä. Moukkamaista tai ei, meillä panostetaan kivoihin juhliin eikä sellaisiin, joissa on pakko pestata puoli sukua turvamiehiksi ja suojelemaan kotia räyhähengiltä.

Sinun mielestäsi siis kasvatusvelvollisuus koskee pelkästään eskaria ja koulua? Että sinulla ei ole velvollisuutta kasvattaa lastasi? Kyllä kuule on. Ja yksi siihen kuuluva asia on, että et opeta lastasi syrjimään ja kiusaamaan ketään. Mitä muuta kuin syrjintää on jättää yksi ryhmän jäsen kutsumatta synttäreille! Jos kyseinen lapsi on raivohullu kakara, tilanne on eri. Mistä päättelet, että hän on? Eiköhän sen lapsen äitikin tietäisi, eikä silloin ihmettelisi täällä asiaa! Mieleesi ei kertaakan tule, että ehkä kutsuja on itse se kiusaaja. Tai ennakkoluuloinen. Tai jonkun muun painostama. Tai haluaa omia jonkun kutsutuista itsensä kaveriksi. Tai äitinsä ei tykkää ap:n auton väristä (juu, irrationaalisistakin syistä voi tulla syrjityksi!) Jos ei jotain halua kutsua, voi hyvin jättää kutsumatta pari muutakin niin, ettei asetelma syrji vain yhtä reppanaa. Tässä puhutaan vain kuusivuotiaista lapsista, ei hunnilaumasta. Ja heille kuuluu opettaa yhteishenkeä ja sitä, että kaikkien kanssa VOI tulla toimeen. SE on sitä kasvatusta.

JA että kaikkea ei tarvitse sietää. Jos ei siellä eskarissa ole sitä yhteishenkeä saatu ryhmään puhallettua niin minunko lapseni syntymäpäiväjuhla on se, missä asia kulminoituu?

En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että juhliin kutsuja ei saisi itse valita kutsuttavia. Samaa mieltä on oltu täällä mm. silloin, kun anopit ovat puuttuneet häiden vieraslistoihin. Silloin ehdoton mielipide on ollut, että hääpari päättää itse kutsuttavat. Miksi 6v olisi eri asemassa, miksi hänelle tärkeä juhla täytyy pilata aikuisten määräysten takia?

En aio edelleenkään opettaa lapsilleni, että kiusaamista ja kiusaajaa on siedettävä vaan näytän, että kiusaajasta ja kiusaamisesta huolimatta hänellä on monia kivoja kavereita, joiden kanssa juhlia. Ne eskarilaisten synttärit eivät ole ryhmän vaan yksilön juhla!

Tietysti siinä samalla tulee opetettua sekin, että valinnoistaan joutuu kantamaan vastuun eli todennäköisesti ei saa kutsua kiusaajan synttäreille. Tosin se on vain helpotus.

muuten kutsutaan aina synttäreille. Osaa olla hienosti ja pukeutuu aina siististi, joten ei pidä yleistää.

Meillä ei 7v. poika paljoa välitä, jos ei synttäreille pääse, eikä muakaan se rassaa.

Mistä muuten päättelitte, että lapsi on kiusaaja?

Monesti juuri ne arat ja hiljaiset lapset ei saa kutsuja.

Lapset ei myöskään tykkää kaikista lapsista ja siihen ei syytä tarvita.

Toiset lapset myös riehaantuvat synttäreillä eikä siinä mitään diagnoosia tarvita.

osaisi olla muiden kanssa, olisi kamala riehuja, inhottava ipana, puremassa ja lyömässä muita. En ymmärrä sitä, että eskarien vapaa-aika olisi sidottu esikoulun tavoitteisiin ja siksi pitää kutsua kaikki lapset tai vain muutama. Meidän perheen sääntöjä eivät sanele perusopetussuunnitelman suuntaviivat vaan me vanhemmat. Lapsen synttäreille kutsutaan ne ja vain ne, jotka lapsi haluaa kutsuttavan. Jos jonkun naama ei miellytä, niin ei sitä kutsua lapsen tahdon vastaisesti mennä väkisin tyrkyttämään. Sille kutsuttomalle on varmaan ikävä temppu huomata, että hänen pillinsä mukaan ei marssitakaan muissa perheissä. Moukkamaista tai ei, meillä panostetaan kivoihin juhliin eikä sellaisiin, joissa on pakko pestata puoli sukua turvamiehiksi ja suojelemaan kotia räyhähengiltä.

Sinun mielestäsi siis kasvatusvelvollisuus koskee pelkästään eskaria ja koulua? Että sinulla ei ole velvollisuutta kasvattaa lastasi? Kyllä kuule on. Ja yksi siihen kuuluva asia on, että et opeta lastasi syrjimään ja kiusaamaan ketään. Mitä muuta kuin syrjintää on jättää yksi ryhmän jäsen kutsumatta synttäreille! Jos kyseinen lapsi on raivohullu kakara, tilanne on eri. Mistä päättelet, että hän on? Eiköhän sen lapsen äitikin tietäisi, eikä silloin ihmettelisi täällä asiaa! Mieleesi ei kertaakan tule, että ehkä kutsuja on itse se kiusaaja. Tai ennakkoluuloinen. Tai jonkun muun painostama. Tai haluaa omia jonkun kutsutuista itsensä kaveriksi. Tai äitinsä ei tykkää ap:n auton väristä (juu, irrationaalisistakin syistä voi tulla syrjityksi!) Jos ei jotain halua kutsua, voi hyvin jättää kutsumatta pari muutakin niin, ettei asetelma syrji vain yhtä reppanaa. Tässä puhutaan vain kuusivuotiaista lapsista, ei hunnilaumasta. Ja heille kuuluu opettaa yhteishenkeä ja sitä, että kaikkien kanssa VOI tulla toimeen. SE on sitä kasvatusta.

JA että kaikkea ei tarvitse sietää. Jos ei siellä eskarissa ole sitä yhteishenkeä saatu ryhmään puhallettua niin minunko lapseni syntymäpäiväjuhla on se, missä asia kulminoituu? En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että juhliin kutsuja ei saisi itse valita kutsuttavia. Samaa mieltä on oltu täällä mm. silloin, kun anopit ovat puuttuneet häiden vieraslistoihin. Silloin ehdoton mielipide on ollut, että hääpari päättää itse kutsuttavat. Miksi 6v olisi eri asemassa, miksi hänelle tärkeä juhla täytyy pilata aikuisten määräysten takia? En aio edelleenkään opettaa lapsilleni, että kiusaamista ja kiusaajaa on siedettävä vaan näytän, että kiusaajasta ja kiusaamisesta huolimatta hänellä on monia kivoja kavereita, joiden kanssa juhlia. Ne eskarilaisten synttärit eivät ole ryhmän vaan yksilön juhla! Tietysti siinä samalla tulee opetettua sekin, että valinnoistaan joutuu kantamaan vastuun eli todennäköisesti ei saa kutsua kiusaajan synttäreille. Tosin se on vain helpotus.

Ensinnäkään, sinun on ihan turha vetää tuohon kiusaamisaspektia, koska et tiedä, onko siitä edes kyse. Todennäköisesti ei edes ole!

Toiseksi: missäpä sinä luulet, että yhteishenki syntyy tai tuhoutuu? No juurikin siinä vapaa-ajan yhdessäolossa. Nyt jos kuvitellaan, että lapsesi jättäisi yhden repsukan kutsumatta, miltä luulet, että hänestä tuntuu, kun seuraavana päivänä kaikki juttelevat eskarissa, että "olipa Pipsa-Rimpaliinan synttäreillä kivaa, miks sua ei kutsuttu, voi kun siellä oli kivaa, mutt mä olenkin Pipsa-Rimpaliinan kaveri" (lapset osaavat olla julmia, mikä on näköjään sinulle uutinen).

Oletko todellakin kyvytön kuvittelemaan, miltä siitä yhdestä tuntuu? Hä? Esiintyykö samanlaista kiusaamista hääkutsujen osalta - no juuei.

Kyllä, jos hän on kiusaaja - siis todella on eikä vaan sun Pipsa-Rimpaliinasi mielestä, kun kehtasi pitää Moxieta liian pitkään eikä heti antanut sitä tyttärellesi, kun hän sitä vaati - silloin hänet voi jättää kutsumatta.

ottaa vastaan ikävää kritiikkiä, ei millään. Saa nähdä, muuttuuko mieli, jos hänen omasta nupustaan tulee se kiusattu ja eristetty. Niin voi käydä, koska tahansa.

osaisi olla muiden kanssa, olisi kamala riehuja, inhottava ipana, puremassa ja lyömässä muita. En ymmärrä sitä, että eskarien vapaa-aika olisi sidottu esikoulun tavoitteisiin ja siksi pitää kutsua kaikki lapset tai vain muutama. Meidän perheen sääntöjä eivät sanele perusopetussuunnitelman suuntaviivat vaan me vanhemmat. Lapsen synttäreille kutsutaan ne ja vain ne, jotka lapsi haluaa kutsuttavan. Jos jonkun naama ei miellytä, niin ei sitä kutsua lapsen tahdon vastaisesti mennä väkisin tyrkyttämään. Sille kutsuttomalle on varmaan ikävä temppu huomata, että hänen pillinsä mukaan ei marssitakaan muissa perheissä. Moukkamaista tai ei, meillä panostetaan kivoihin juhliin eikä sellaisiin, joissa on pakko pestata puoli sukua turvamiehiksi ja suojelemaan kotia räyhähengiltä.

Sinun mielestäsi siis kasvatusvelvollisuus koskee pelkästään eskaria ja koulua? Että sinulla ei ole velvollisuutta kasvattaa lastasi? Kyllä kuule on. Ja yksi siihen kuuluva asia on, että et opeta lastasi syrjimään ja kiusaamaan ketään. Mitä muuta kuin syrjintää on jättää yksi ryhmän jäsen kutsumatta synttäreille! Jos kyseinen lapsi on raivohullu kakara, tilanne on eri. Mistä päättelet, että hän on? Eiköhän sen lapsen äitikin tietäisi, eikä silloin ihmettelisi täällä asiaa! Mieleesi ei kertaakan tule, että ehkä kutsuja on itse se kiusaaja. Tai ennakkoluuloinen. Tai jonkun muun painostama. Tai haluaa omia jonkun kutsutuista itsensä kaveriksi. Tai äitinsä ei tykkää ap:n auton väristä (juu, irrationaalisistakin syistä voi tulla syrjityksi!) Jos ei jotain halua kutsua, voi hyvin jättää kutsumatta pari muutakin niin, ettei asetelma syrji vain yhtä reppanaa. Tässä puhutaan vain kuusivuotiaista lapsista, ei hunnilaumasta. Ja heille kuuluu opettaa yhteishenkeä ja sitä, että kaikkien kanssa VOI tulla toimeen. SE on sitä kasvatusta.

JA että kaikkea ei tarvitse sietää. Jos ei siellä eskarissa ole sitä yhteishenkeä saatu ryhmään puhallettua niin minunko lapseni syntymäpäiväjuhla on se, missä asia kulminoituu? En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että juhliin kutsuja ei saisi itse valita kutsuttavia. Samaa mieltä on oltu täällä mm. silloin, kun anopit ovat puuttuneet häiden vieraslistoihin. Silloin ehdoton mielipide on ollut, että hääpari päättää itse kutsuttavat. Miksi 6v olisi eri asemassa, miksi hänelle tärkeä juhla täytyy pilata aikuisten määräysten takia? En aio edelleenkään opettaa lapsilleni, että kiusaamista ja kiusaajaa on siedettävä vaan näytän, että kiusaajasta ja kiusaamisesta huolimatta hänellä on monia kivoja kavereita, joiden kanssa juhlia. Ne eskarilaisten synttärit eivät ole ryhmän vaan yksilön juhla! Tietysti siinä samalla tulee opetettua sekin, että valinnoistaan joutuu kantamaan vastuun eli todennäköisesti ei saa kutsua kiusaajan synttäreille. Tosin se on vain helpotus.

Ensinnäkään, sinun on ihan turha vetää tuohon kiusaamisaspektia, koska et tiedä, onko siitä edes kyse. Todennäköisesti ei edes ole! Toiseksi: missäpä sinä luulet, että yhteishenki syntyy tai tuhoutuu? No juurikin siinä vapaa-ajan yhdessäolossa. Nyt jos kuvitellaan, että lapsesi jättäisi yhden repsukan kutsumatta, miltä luulet, että hänestä tuntuu, kun seuraavana päivänä kaikki juttelevat eskarissa, että "olipa Pipsa-Rimpaliinan synttäreillä kivaa, miks sua ei kutsuttu, voi kun siellä oli kivaa, mutt mä olenkin Pipsa-Rimpaliinan kaveri" (lapset osaavat olla julmia, mikä on näköjään sinulle uutinen). Oletko todellakin kyvytön kuvittelemaan, miltä siitä yhdestä tuntuu? Hä? Esiintyykö samanlaista kiusaamista hääkutsujen osalta - no juuei. Kyllä, jos hän on kiusaaja - siis todella on eikä vaan sun Pipsa-Rimpaliinasi mielestä, kun kehtasi pitää Moxieta liian pitkään eikä heti antanut sitä tyttärellesi, kun hän sitä vaati - silloin hänet voi jättää kutsumatta.

No nyt ymmärrän! Minä en saa kirjoittaa siitä, mitä kiusaaja aiheuttaa kiusatulle synttärisankarille, mutta sinä saat kirjoittaa siitä, miten kiusaaja "kärsii", kun hän ei saakaan palkinnoksi pääsyä synttäreille.

Mielenkiintoista. Kiusatun tulee lannistua, luopua, oppia menettämään kaikki kiva, koska kiusaajalla on oikeus päästä synttäreille sen kuuluisan ryhmähengen luomiseksi. Siis sen, jota ei luodakaan siellä eskarissa vaan eskarin ulkopuolella.

Varmaan seuraavaksi kielletään kutsumasta synttäreille muita kuin eskarilaisia, jotta kukaan ulkopuolinen (vaikka naapurin Tomppa) ei pääse pilaamaan yhteishenkeä. Sekin on kiusaajasta kivaa, että hän saa määrätä, kuka pääsee muiden synttäreille.