Mitä ajattelisitte jos oma lapsi oli ainoa eskariryhmästä

osaisi olla muiden kanssa, olisi kamala riehuja, inhottava ipana, puremassa ja lyömässä muita. En ymmärrä sitä, että eskarien vapaa-aika olisi sidottu esikoulun tavoitteisiin ja siksi pitää kutsua kaikki lapset tai vain muutama. Meidän perheen sääntöjä eivät sanele perusopetussuunnitelman suuntaviivat vaan me vanhemmat. Lapsen synttäreille kutsutaan ne ja vain ne, jotka lapsi haluaa kutsuttavan. Jos jonkun naama ei miellytä, niin ei sitä kutsua lapsen tahdon vastaisesti mennä väkisin tyrkyttämään. Sille kutsuttomalle on varmaan ikävä temppu huomata, että hänen pillinsä mukaan ei marssitakaan muissa perheissä. Moukkamaista tai ei, meillä panostetaan kivoihin juhliin eikä sellaisiin, joissa on pakko pestata puoli sukua turvamiehiksi ja suojelemaan kotia räyhähengiltä.

Sinun mielestäsi siis kasvatusvelvollisuus koskee pelkästään eskaria ja koulua? Että sinulla ei ole velvollisuutta kasvattaa lastasi? Kyllä kuule on. Ja yksi siihen kuuluva asia on, että et opeta lastasi syrjimään ja kiusaamaan ketään. Mitä muuta kuin syrjintää on jättää yksi ryhmän jäsen kutsumatta synttäreille! Jos kyseinen lapsi on raivohullu kakara, tilanne on eri. Mistä päättelet, että hän on? Eiköhän sen lapsen äitikin tietäisi, eikä silloin ihmettelisi täällä asiaa! Mieleesi ei kertaakan tule, että ehkä kutsuja on itse se kiusaaja. Tai ennakkoluuloinen. Tai jonkun muun painostama. Tai haluaa omia jonkun kutsutuista itsensä kaveriksi. Tai äitinsä ei tykkää ap:n auton väristä (juu, irrationaalisistakin syistä voi tulla syrjityksi!) Jos ei jotain halua kutsua, voi hyvin jättää kutsumatta pari muutakin niin, ettei asetelma syrji vain yhtä reppanaa. Tässä puhutaan vain kuusivuotiaista lapsista, ei hunnilaumasta. Ja heille kuuluu opettaa yhteishenkeä ja sitä, että kaikkien kanssa VOI tulla toimeen. SE on sitä kasvatusta.

JA että kaikkea ei tarvitse sietää. Jos ei siellä eskarissa ole sitä yhteishenkeä saatu ryhmään puhallettua niin minunko lapseni syntymäpäiväjuhla on se, missä asia kulminoituu? En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että juhliin kutsuja ei saisi itse valita kutsuttavia. Samaa mieltä on oltu täällä mm. silloin, kun anopit ovat puuttuneet häiden vieraslistoihin. Silloin ehdoton mielipide on ollut, että hääpari päättää itse kutsuttavat. Miksi 6v olisi eri asemassa, miksi hänelle tärkeä juhla täytyy pilata aikuisten määräysten takia? En aio edelleenkään opettaa lapsilleni, että kiusaamista ja kiusaajaa on siedettävä vaan näytän, että kiusaajasta ja kiusaamisesta huolimatta hänellä on monia kivoja kavereita, joiden kanssa juhlia. Ne eskarilaisten synttärit eivät ole ryhmän vaan yksilön juhla! Tietysti siinä samalla tulee opetettua sekin, että valinnoistaan joutuu kantamaan vastuun eli todennäköisesti ei saa kutsua kiusaajan synttäreille. Tosin se on vain helpotus.

Ensinnäkään, sinun on ihan turha vetää tuohon kiusaamisaspektia, koska et tiedä, onko siitä edes kyse. Todennäköisesti ei edes ole! Toiseksi: missäpä sinä luulet, että yhteishenki syntyy tai tuhoutuu? No juurikin siinä vapaa-ajan yhdessäolossa. Nyt jos kuvitellaan, että lapsesi jättäisi yhden repsukan kutsumatta, miltä luulet, että hänestä tuntuu, kun seuraavana päivänä kaikki juttelevat eskarissa, että "olipa Pipsa-Rimpaliinan synttäreillä kivaa, miks sua ei kutsuttu, voi kun siellä oli kivaa, mutt mä olenkin Pipsa-Rimpaliinan kaveri" (lapset osaavat olla julmia, mikä on näköjään sinulle uutinen). Oletko todellakin kyvytön kuvittelemaan, miltä siitä yhdestä tuntuu? Hä? Esiintyykö samanlaista kiusaamista hääkutsujen osalta - no juuei. Kyllä, jos hän on kiusaaja - siis todella on eikä vaan sun Pipsa-Rimpaliinasi mielestä, kun kehtasi pitää Moxieta liian pitkään eikä heti antanut sitä tyttärellesi, kun hän sitä vaati - silloin hänet voi jättää kutsumatta.

No nyt ymmärrän! Minä en saa kirjoittaa siitä, mitä kiusaaja aiheuttaa kiusatulle synttärisankarille, mutta sinä saat kirjoittaa siitä, miten kiusaaja "kärsii", kun hän ei saakaan palkinnoksi pääsyä synttäreille. Mielenkiintoista. Kiusatun tulee lannistua, luopua, oppia menettämään kaikki kiva, koska kiusaajalla on oikeus päästä synttäreille sen kuuluisan ryhmähengen luomiseksi. Siis sen, jota ei luodakaan siellä eskarissa vaan eskarin ulkopuolella. Varmaan seuraavaksi kielletään kutsumasta synttäreille muita kuin eskarilaisia, jotta kukaan ulkopuolinen (vaikka naapurin Tomppa) ei pääse pilaamaan yhteishenkeä. Sekin on kiusaajasta kivaa, että hän saa määrätä, kuka pääsee muiden synttäreille.

Kun tässä ei kukaan TIEDÄ, onko ap:n lapsi kiusaaja vai ei. Miksi intät?

Totta kai yhteishenkeä luodaan eskarissa, mutta se luominen ei onnistu, jos mammat antavat lastensa syrjiä muita vapaa-ajalla.

Jos - siis JOS ap:n lapsi on kiusaaja ja julmuri, niin ei häntä tietenkään tarvitse kutsua juhliin. Niinhän tässä on sanottu koko ajan.

Mutta kun mehän emme tiedä. Ihan yhtä hyvin se lapsi voi olla kiusattu. Tai että se synttärisankari kadehtii sitä tai on mustis omasta kaveristaan, eikä halua kilpailijaa paikalle. Pitääkö tosiaan siinäkin äitin söpöstellä, että eihän herrantertun nyt tietenkään tarvitse sitä Yhtä kutsua!

Kyllä pitää.

jota ei kutsuttu toisen eskariryhmäläisen synttäreille? Oli vähän ikävä temppu lapselle ja hän ihmetteli miksi häntä ei kutsuttu.

että ap:n lapsi on kiusaaja? Ap sanoo tossa, että lapsi oli äimänä ja äitikin harmissaan, kuulostaako siltä, että kiusaaminen on jotenkin yleisesti tiedossa ja laajamittaista?

jota ei kutsuttu toisen eskariryhmäläisen synttäreille? Oli vähän ikävä temppu lapselle ja hän ihmetteli miksi häntä ei kutsuttu.

että ap:n lapsi on kiusaaja? Ap sanoo tossa, että lapsi oli äimänä ja äitikin harmissaan, kuulostaako siltä, että kiusaaminen on jotenkin yleisesti tiedossa ja laajamittaista?

Ei ainakaan tässä viestiketjussa, kunhan spekuloidaan sillä, mitä kaikkia syitä sitä onkaan. Ei missään sanota, etteikö ihan hyvin voisi olla kiusaaja...

osaisi olla muiden kanssa, olisi kamala riehuja, inhottava ipana, puremassa ja lyömässä muita. En ymmärrä sitä, että eskarien vapaa-aika olisi sidottu esikoulun tavoitteisiin ja siksi pitää kutsua kaikki lapset tai vain muutama. Meidän perheen sääntöjä eivät sanele perusopetussuunnitelman suuntaviivat vaan me vanhemmat. Lapsen synttäreille kutsutaan ne ja vain ne, jotka lapsi haluaa kutsuttavan. Jos jonkun naama ei miellytä, niin ei sitä kutsua lapsen tahdon vastaisesti mennä väkisin tyrkyttämään. Sille kutsuttomalle on varmaan ikävä temppu huomata, että hänen pillinsä mukaan ei marssitakaan muissa perheissä. Moukkamaista tai ei, meillä panostetaan kivoihin juhliin eikä sellaisiin, joissa on pakko pestata puoli sukua turvamiehiksi ja suojelemaan kotia räyhähengiltä.

Sinun mielestäsi siis kasvatusvelvollisuus koskee pelkästään eskaria ja koulua? Että sinulla ei ole velvollisuutta kasvattaa lastasi? Kyllä kuule on. Ja yksi siihen kuuluva asia on, että et opeta lastasi syrjimään ja kiusaamaan ketään. Mitä muuta kuin syrjintää on jättää yksi ryhmän jäsen kutsumatta synttäreille! Jos kyseinen lapsi on raivohullu kakara, tilanne on eri. Mistä päättelet, että hän on? Eiköhän sen lapsen äitikin tietäisi, eikä silloin ihmettelisi täällä asiaa! Mieleesi ei kertaakan tule, että ehkä kutsuja on itse se kiusaaja. Tai ennakkoluuloinen. Tai jonkun muun painostama. Tai haluaa omia jonkun kutsutuista itsensä kaveriksi. Tai äitinsä ei tykkää ap:n auton väristä (juu, irrationaalisistakin syistä voi tulla syrjityksi!) Jos ei jotain halua kutsua, voi hyvin jättää kutsumatta pari muutakin niin, ettei asetelma syrji vain yhtä reppanaa. Tässä puhutaan vain kuusivuotiaista lapsista, ei hunnilaumasta. Ja heille kuuluu opettaa yhteishenkeä ja sitä, että kaikkien kanssa VOI tulla toimeen. SE on sitä kasvatusta.

JA että kaikkea ei tarvitse sietää. Jos ei siellä eskarissa ole sitä yhteishenkeä saatu ryhmään puhallettua niin minunko lapseni syntymäpäiväjuhla on se, missä asia kulminoituu? En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että juhliin kutsuja ei saisi itse valita kutsuttavia. Samaa mieltä on oltu täällä mm. silloin, kun anopit ovat puuttuneet häiden vieraslistoihin. Silloin ehdoton mielipide on ollut, että hääpari päättää itse kutsuttavat. Miksi 6v olisi eri asemassa, miksi hänelle tärkeä juhla täytyy pilata aikuisten määräysten takia? En aio edelleenkään opettaa lapsilleni, että kiusaamista ja kiusaajaa on siedettävä vaan näytän, että kiusaajasta ja kiusaamisesta huolimatta hänellä on monia kivoja kavereita, joiden kanssa juhlia. Ne eskarilaisten synttärit eivät ole ryhmän vaan yksilön juhla! Tietysti siinä samalla tulee opetettua sekin, että valinnoistaan joutuu kantamaan vastuun eli todennäköisesti ei saa kutsua kiusaajan synttäreille. Tosin se on vain helpotus.

Ensinnäkään, sinun on ihan turha vetää tuohon kiusaamisaspektia, koska et tiedä, onko siitä edes kyse. Todennäköisesti ei edes ole! Toiseksi: missäpä sinä luulet, että yhteishenki syntyy tai tuhoutuu? No juurikin siinä vapaa-ajan yhdessäolossa. Nyt jos kuvitellaan, että lapsesi jättäisi yhden repsukan kutsumatta, miltä luulet, että hänestä tuntuu, kun seuraavana päivänä kaikki juttelevat eskarissa, että "olipa Pipsa-Rimpaliinan synttäreillä kivaa, miks sua ei kutsuttu, voi kun siellä oli kivaa, mutt mä olenkin Pipsa-Rimpaliinan kaveri" (lapset osaavat olla julmia, mikä on näköjään sinulle uutinen). Oletko todellakin kyvytön kuvittelemaan, miltä siitä yhdestä tuntuu? Hä? Esiintyykö samanlaista kiusaamista hääkutsujen osalta - no juuei. Kyllä, jos hän on kiusaaja - siis todella on eikä vaan sun Pipsa-Rimpaliinasi mielestä, kun kehtasi pitää Moxieta liian pitkään eikä heti antanut sitä tyttärellesi, kun hän sitä vaati - silloin hänet voi jättää kutsumatta.

No nyt ymmärrän! Minä en saa kirjoittaa siitä, mitä kiusaaja aiheuttaa kiusatulle synttärisankarille, mutta sinä saat kirjoittaa siitä, miten kiusaaja "kärsii", kun hän ei saakaan palkinnoksi pääsyä synttäreille. Mielenkiintoista. Kiusatun tulee lannistua, luopua, oppia menettämään kaikki kiva, koska kiusaajalla on oikeus päästä synttäreille sen kuuluisan ryhmähengen luomiseksi. Siis sen, jota ei luodakaan siellä eskarissa vaan eskarin ulkopuolella. Varmaan seuraavaksi kielletään kutsumasta synttäreille muita kuin eskarilaisia, jotta kukaan ulkopuolinen (vaikka naapurin Tomppa) ei pääse pilaamaan yhteishenkeä. Sekin on kiusaajasta kivaa, että hän saa määrätä, kuka pääsee muiden synttäreille.

Kun tässä ei kukaan TIEDÄ, onko ap:n lapsi kiusaaja vai ei. Miksi intät? Totta kai yhteishenkeä luodaan eskarissa, mutta se luominen ei onnistu, jos mammat antavat lastensa syrjiä muita vapaa-ajalla. Jos - siis JOS ap:n lapsi on kiusaaja ja julmuri, niin ei häntä tietenkään tarvitse kutsua juhliin. Niinhän tässä on sanottu koko ajan. Mutta kun mehän emme tiedä. Ihan yhtä hyvin se lapsi voi olla kiusattu. Tai että se synttärisankari kadehtii sitä tai on mustis omasta kaveristaan, eikä halua kilpailijaa paikalle. Pitääkö tosiaan siinäkin äitin söpöstellä, että eihän herrantertun nyt tietenkään tarvitse sitä Yhtä kutsua! Kyllä pitää.

En missään!

Onneksi se, että lapsi on kerhossa tai eskarissa tai koulussa ei merkitse sitä, että hän ei saisi juhlia syntymäpäiviään juuri niin kuin haluaa eli kutsua tai jättää kutsumatta oman mielensä mukaan. Jos joku lapsi ei kutsua saa, niin so what? Ei kai se sama lapsi jää joka kerta kutsumatta? Ja jos jää, niin vika on onneksi koko muussa eskariryhmässä ja heidän vanhemmissaan. Kutsua vaille jäänyt lapsi on siten ainoa kunnollinen ja hyvä, kaikki muut ovat empatiakyvyttömiä, kasvattamattomia raukkiksia.

Entä jos se sittenkin on toisinpäin?

osaisi olla muiden kanssa, olisi kamala riehuja, inhottava ipana, puremassa ja lyömässä muita. En ymmärrä sitä, että eskarien vapaa-aika olisi sidottu esikoulun tavoitteisiin ja siksi pitää kutsua kaikki lapset tai vain muutama. Meidän perheen sääntöjä eivät sanele perusopetussuunnitelman suuntaviivat vaan me vanhemmat. Lapsen synttäreille kutsutaan ne ja vain ne, jotka lapsi haluaa kutsuttavan. Jos jonkun naama ei miellytä, niin ei sitä kutsua lapsen tahdon vastaisesti mennä väkisin tyrkyttämään. Sille kutsuttomalle on varmaan ikävä temppu huomata, että hänen pillinsä mukaan ei marssitakaan muissa perheissä. Moukkamaista tai ei, meillä panostetaan kivoihin juhliin eikä sellaisiin, joissa on pakko pestata puoli sukua turvamiehiksi ja suojelemaan kotia räyhähengiltä.

Sinun mielestäsi siis kasvatusvelvollisuus koskee pelkästään eskaria ja koulua? Että sinulla ei ole velvollisuutta kasvattaa lastasi? Kyllä kuule on. Ja yksi siihen kuuluva asia on, että et opeta lastasi syrjimään ja kiusaamaan ketään. Mitä muuta kuin syrjintää on jättää yksi ryhmän jäsen kutsumatta synttäreille! Jos kyseinen lapsi on raivohullu kakara, tilanne on eri. Mistä päättelet, että hän on? Eiköhän sen lapsen äitikin tietäisi, eikä silloin ihmettelisi täällä asiaa! Mieleesi ei kertaakan tule, että ehkä kutsuja on itse se kiusaaja. Tai ennakkoluuloinen. Tai jonkun muun painostama. Tai haluaa omia jonkun kutsutuista itsensä kaveriksi. Tai äitinsä ei tykkää ap:n auton väristä (juu, irrationaalisistakin syistä voi tulla syrjityksi!) Jos ei jotain halua kutsua, voi hyvin jättää kutsumatta pari muutakin niin, ettei asetelma syrji vain yhtä reppanaa. Tässä puhutaan vain kuusivuotiaista lapsista, ei hunnilaumasta. Ja heille kuuluu opettaa yhteishenkeä ja sitä, että kaikkien kanssa VOI tulla toimeen. SE on sitä kasvatusta.

JA että kaikkea ei tarvitse sietää. Jos ei siellä eskarissa ole sitä yhteishenkeä saatu ryhmään puhallettua niin minunko lapseni syntymäpäiväjuhla on se, missä asia kulminoituu? En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että juhliin kutsuja ei saisi itse valita kutsuttavia. Samaa mieltä on oltu täällä mm. silloin, kun anopit ovat puuttuneet häiden vieraslistoihin. Silloin ehdoton mielipide on ollut, että hääpari päättää itse kutsuttavat. Miksi 6v olisi eri asemassa, miksi hänelle tärkeä juhla täytyy pilata aikuisten määräysten takia? En aio edelleenkään opettaa lapsilleni, että kiusaamista ja kiusaajaa on siedettävä vaan näytän, että kiusaajasta ja kiusaamisesta huolimatta hänellä on monia kivoja kavereita, joiden kanssa juhlia. Ne eskarilaisten synttärit eivät ole ryhmän vaan yksilön juhla! Tietysti siinä samalla tulee opetettua sekin, että valinnoistaan joutuu kantamaan vastuun eli todennäköisesti ei saa kutsua kiusaajan synttäreille. Tosin se on vain helpotus.

Ensinnäkään, sinun on ihan turha vetää tuohon kiusaamisaspektia, koska et tiedä, onko siitä edes kyse. Todennäköisesti ei edes ole! Toiseksi: missäpä sinä luulet, että yhteishenki syntyy tai tuhoutuu? No juurikin siinä vapaa-ajan yhdessäolossa. Nyt jos kuvitellaan, että lapsesi jättäisi yhden repsukan kutsumatta, miltä luulet, että hänestä tuntuu, kun seuraavana päivänä kaikki juttelevat eskarissa, että "olipa Pipsa-Rimpaliinan synttäreillä kivaa, miks sua ei kutsuttu, voi kun siellä oli kivaa, mutt mä olenkin Pipsa-Rimpaliinan kaveri" (lapset osaavat olla julmia, mikä on näköjään sinulle uutinen). Oletko todellakin kyvytön kuvittelemaan, miltä siitä yhdestä tuntuu? Hä? Esiintyykö samanlaista kiusaamista hääkutsujen osalta - no juuei. Kyllä, jos hän on kiusaaja - siis todella on eikä vaan sun Pipsa-Rimpaliinasi mielestä, kun kehtasi pitää Moxieta liian pitkään eikä heti antanut sitä tyttärellesi, kun hän sitä vaati - silloin hänet voi jättää kutsumatta.

No nyt ymmärrän! Minä en saa kirjoittaa siitä, mitä kiusaaja aiheuttaa kiusatulle synttärisankarille, mutta sinä saat kirjoittaa siitä, miten kiusaaja "kärsii", kun hän ei saakaan palkinnoksi pääsyä synttäreille. Mielenkiintoista. Kiusatun tulee lannistua, luopua, oppia menettämään kaikki kiva, koska kiusaajalla on oikeus päästä synttäreille sen kuuluisan ryhmähengen luomiseksi. Siis sen, jota ei luodakaan siellä eskarissa vaan eskarin ulkopuolella. Varmaan seuraavaksi kielletään kutsumasta synttäreille muita kuin eskarilaisia, jotta kukaan ulkopuolinen (vaikka naapurin Tomppa) ei pääse pilaamaan yhteishenkeä. Sekin on kiusaajasta kivaa, että hän saa määrätä, kuka pääsee muiden synttäreille.

Kun tässä ei kukaan TIEDÄ, onko ap:n lapsi kiusaaja vai ei. Miksi intät? Totta kai yhteishenkeä luodaan eskarissa, mutta se luominen ei onnistu, jos mammat antavat lastensa syrjiä muita vapaa-ajalla. Jos - siis JOS ap:n lapsi on kiusaaja ja julmuri, niin ei häntä tietenkään tarvitse kutsua juhliin. Niinhän tässä on sanottu koko ajan. Mutta kun mehän emme tiedä. Ihan yhtä hyvin se lapsi voi olla kiusattu. Tai että se synttärisankari kadehtii sitä tai on mustis omasta kaveristaan, eikä halua kilpailijaa paikalle. Pitääkö tosiaan siinäkin äitin söpöstellä, että eihän herrantertun nyt tietenkään tarvitse sitä Yhtä kutsua! Kyllä pitää.

En missään! Onneksi se, että lapsi on kerhossa tai eskarissa tai koulussa ei merkitse sitä, että hän ei saisi juhlia syntymäpäiviään juuri niin kuin haluaa eli kutsua tai jättää kutsumatta oman mielensä mukaan. Jos joku lapsi ei kutsua saa, niin so what? Ei kai se sama lapsi jää joka kerta kutsumatta? Ja jos jää, niin vika on onneksi koko muussa eskariryhmässä ja heidän vanhemmissaan. Kutsua vaille jäänyt lapsi on siten ainoa kunnollinen ja hyvä, kaikki muut ovat empatiakyvyttömiä, kasvattamattomia raukkiksia. Entä jos se sittenkin on toisinpäin?

että se kiusattu on yksin ja eristetty, ja kukaan ei kutsu sinne synttäreille. Joku sanoo, että et kai kutsu sitä Tiinaa, kun se on niin tyhmä, ja sen jälkeen kukaan ei enää uskalla kutsua, ettei leimaannu itsekin tyhmäksi.

Jotenkin tuntuu, että osa tämän ketjun kirjoittajista ei ymmärrä lapsiporukoiden dynamiikasta ja kiusaamisesta yhtään mitään. Synttärikutsut ovat yksi keskeisiä kiusaamisen muotoja tuon ikäisillä, ja kiusaaja tosiaan saa kutsun aina. Kiusaaja kun usein on se suosituin tyttö tai poika, jonka suosiosta muut kilpailevat, ja joka sanelee, kuka kelpaa ja kuka ei.

Sillähän asia selviää. Vai eikö lapsesi uskalla kertoa.

mut sellaisia aikuisia nyt vaan on olemassa.

Kiusaajaa ei kutsuta AINA kuten joku kirjoitti. Osalla lapsista kun vanhemmat kuuntelevat lasta ja sallivat sen, että kiusaajaa ei kutsuta. Tästä yleensä kiusaajan äiti kimmastuu ja ihmettelee, miksi juuti hänen lapsensa sysätään syrjään. Ja niin tehdään kiusaajasta näppärästi kiusattu, vaikka koko ryhmä tietää totuuden.

puolustavat tällaista käytöstä sillä että "lapsi saa juhlia just niinku haluaa" lässyn lässyn...opettakaa niille kakaroille sosiaalisuutta! Meillä ei ainakaan 6v saa itse määrätä mielivaltaisesti että kuka on se yksi onneton joka jää ilman kutsua. Kuuluu mun velvollisuuksiini opettaa lapselle miten ryhmässä toimitaan.

ketjua on raskas seurata.Eiköhän kaikki jo tiedä mistä on kyse ilman et noi suuret pyramidit menneistä kirjoituksista pitää raahata mukana.Ja sit mun mielipide;jos järkkäisin synttärit jonnekin muualle kuin kotiin kutsuttaisin lapsella kaikki mut omaan kotiin en kutsu lasta/lapsia joita omani ei halua.Koti on lapsen turvapaikka jossa saa olla oma itsensä ja jos mulla on epäilys ettei lapsi oikeasti halua/kestä sitä et joku tietty tulee ,en kutsu sitä.Mut mä vaadin kyllä lapselta enempi perusteluja kuin yht`äkkiä sanotun "en halua"

Kiusaajaa ei kutsuta AINA kuten joku kirjoitti. Osalla lapsista kun vanhemmat kuuntelevat lasta ja sallivat sen, että kiusaajaa ei kutsuta. Tästä yleensä kiusaajan äiti kimmastuu ja ihmettelee, miksi juuti hänen lapsensa sysätään syrjään. Ja niin tehdään kiusaajasta näppärästi kiusattu, vaikka koko ryhmä tietää totuuden.

Kiusaaja kun yleensä on se lapsilauman pomo, kiusattu on eristetty, joka ei tosiaan mitään määrää. Lapset haluavat kiusaajan suosioon, koska silloin ei kiusata, ja kiusattua ei uskalleta kutsua, koska ei voi leimaantua kiusatun kaveriksi. Kiusaaja on siis se, jonka kutsuminen on monesti se tärkein juttu.

Ja työni puolesta tätä näen paljon, ja nimenomaan tyttöjen kesken kiusaaja on se manipuloija josta aikuiset eivät helpolla kiusaamista tunnista. Pojilla kiusaaminen voi olla ilmeisempääkin, mutta kiusaaja on silti se lauman 'pomo', vaikka pohjimmiltaan ei kovin pidetty olisikaan. Lapsiryhmissä kiusaaja ei koskaan ole se eristetty, jota kukaan ei kutsu, sitä on tutkittukin, että kiusaaminen on mahdollista vain, jos löytyy se hännystelijöiden lauma, jotka ihailevat kiusaajaa.

Meidän tyttö on integraatioeskarissa, jossa on tytön lisäksi kuusi muuta. Yksi tytöistä on erityislapsi, kiusankappale, jäljessä kehityksestä jne. Tietysti tyttöni ilmoitti, ettei tuota voida kutsua. Ilmoitin oitis, että yhtä ei jätetä kutsumatta vaan sitten jää vähintää kaksi, mielummin kolme. Halusi kuitenkin enemmän vieraita ja tuo tyttökin kutsuttiin. Ihan kiltisti se täällä oli. Vähän pihalla ja hidas touhuissa, mutta ohjasin aina välillä mukaan, niin siinä meni joukon jatkona. Eikä tyttökään valittanut enää mitään, kun otin asiaan heti selkeän otteen. Eskari-ikäiset on niin pieniä, että ohjausta ne vielä vaatii ja keskustelua toiminnan reiluudesta.



Ei minusta mikään dg ole syy syrjiä. Jos melkein kaikki aikoo kutsua, on kutsuttava sitten kaikki!

jota ei kutsuttu synttäreille (hänen sukupuolensa edustajista). En ihmettele ollenkaan ettei kutsuttu, sillä lapseni ja synttärisankari ovat niin täydellisen erilaisia tyyppejä. Lisäksi synttäreiden teema oli sellainen, että lapseni ei varmaankaan olisi viihtynyt siellä.

lapselta jättää vain yksi kutsumatta.



Jos aikoo kutsua lähes kaikki eskarista, niin sitten kutsutaan samantien kaikki. Voihan sitä pitää pienemmätkin synttärit ja kutsua vain ne ihan parhaat kaverit.



Uskomatonta, että täällä aikuiset ihmiset puolustelevat näin järkyn moukkamaista käytöstä..

Mitenkään ei voi olla puolusteltavissa se että yksi jätetään kutsumatta. Ei mitenkään...ja millaista curlingvanhemmuutta se onkaan että 6v saa täysin itse päättää että joku yksi jätetään kutsumatta ja äiti vielä hyväksyy moisen idioottimaisen typerän käytöksen! 6v ei ole vielä ollenkaan kypsä yksin tällaista päättämään...kyseessä täytyisi olla todella vakavaa ja pitkään jatkunutta kiusaamista jotta 6veellä voisi olla mitään syytä tällaiseen ja todellisuudessahan sellaista ei vielä tuossa iässä tapahdu.

jos vain yksi jätetään kutsumatta. Joko kutsutaan kaikki tai sitten jätetään useampi kutsumatta. Tai jaetaan ryhmä esim. tytöt ja pojat, jolloin esim. kaikki pojat kutsutaa.



Okei, siinä tilanteessa, että yksi olisi todella paha kiusaaja, voisin harkita kutsumatta jättämättämistä, mutta en tosiaankaan pienten kähinöiden takia, joihin on yleensä molemmissa vikaa.

ole muistaneet käyttäytyä mut en ikinä jättäisi lasta sen takia ilman kutsua jos kaikki muut kutsutaan. Olen sen verran empatiakykyinen että tiedän miltä se mahtaa pienestä 6vuotiaasta tuntua :( sitä paitsi tuskin vaan te kaikki mammat tiedätte miten toiset lapset käyttäytyvät. Olette noloja!

etteivät vanhemmat opeta lapsilleen tapoja. Ja vielä kehtaavat ihmetellä miksei lasta kutsuta synttäreille.