Mitä ajattelisitte jos oma lapsi oli ainoa eskariryhmästä

Hei



POikani ei olisi halunnut yhtä tiettyä lasta, joka on erityislapsi, kutsua siksi, että tämä usein kiusaa.



Minä kuitenkin päätin, että yhtä lasta ei jätetä ulkopuolelle, joten hänkin sai kutsun, ja tuli myös ja tällä kertaa leikit hänen kanssaa sujuivat hyvin.



Kaikki eskaripojat kutsuttiin, mutta ei niitä olekaan kuin n 8.



Olisin myös voinut jättää tuon yhden kutsumatta, mutta sitten olisin jättänyt muitakin kutsumatta, Mutta missään nimessä en vain yhtä jättäisi ulos.



Meillä eskarilainen ei vielä itse saa päättää keitä kutsuu. Kysyin kyllä mielipidettään, mutta minä kuitenkin päätin.

Varsinkin eskari-ikäiset kutsuvat vielä vähän silleen, miltä minäkin päivänä tuntuu.

Minusta luo porukan yhteishenkeä, jos kaikki tilan yms. puolesta vaan voidaan kutsua.

ole muistaneet käyttäytyä mut en ikinä jättäisi lasta sen takia ilman kutsua jos kaikki muut kutsutaan. Olen sen verran empatiakykyinen että tiedän miltä se mahtaa pienestä 6vuotiaasta tuntua :( sitä paitsi tuskin vaan te kaikki mammat tiedätte miten toiset lapset käyttäytyvät. Olette noloja!

poikaa ja kutsuin tietty sen väärän. siis vain osa luokan pojista kutsuttiin.

en kutsu enää, sillä tämä joku häiriö kyllä varjosti koko bileitä.

kaikista ei tarvi tykätä mut kaikkien kans olis yritettävä tulla toimeen ja sitähän ei edistä se että 11 lasta kutsutaan ja yksi ainoa jätetään kutsumatta. Siinä myös opetetaan lapselle hemmetin huonoja käytöstapoja ja kannustetaan eristämiseen ryhmästä...vastenmielistä!

kun kerran jää kutsumatta niin oppii, että huonoa käytöstä ei vaan suvaita. Ihan samalla tavalla kuin äidit laittavat lapsensa miettimään huonoa käytöstään niin toinen lapsi voi laittaa kiusaajan pohtimaan, miksi kutsua ei tule.

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi. Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä. Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

ja ihan rehellisesti: en halua pilata lapseni syntymäpäiväjuhlia vain siksi, että jonkun ADHD-tai vastaava "vilkas ilopilleri" olisi siellä mukana ja tekemässä tuhojaan. Ne juhlat ovat lapselleni tärkeät. Onneksi ei ole mitään velvollisuutta kutsua kaikkia, joten jättämällä se yksi ilman kutsua takaan noin 10 muulle kivat juhlat, myös itselleni. Kutsumalla se riitapukari pilaan noin 10 muun juhlat ja aiheutan itselleni paljon ylimääräistä työtä. Mutta sitähän ne kutsua vaille jääneen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä, heidän mielestään oma lapsi menee synttärisankarin juhlamielen edelle.

Ei hän siis automaattisesti PILAA yhtään mitään! Mutta koska hänellä on dg, sinä siis oletat, että niin on. Me emme edes tiedä, miksi ap:n lapsi jäi kutsutta, mutta tuskinpa hän nyt ihmettelisi täällä asiaa, jos hänen lapsellaan olisi ongelmia leikeissään sielä eskarissa.

Jos hän ei halua, että jotakuta ei kutsuta, niin sitten ei kutsuta, vaikka "lieventävänä asianhaarana" olisi diagnoosi, johon vanhemmat voivat aina vedota. Tämä maailma on julma, ja minä yritän oman lapseni osalta edes vähän sitä tasoittaa eli hän ei joudu kohtaamaan synttäreillään kurjan eskarikaverin kiusaamista. Siksi kuuntelen lastani ja jätän kutsumatta ne, joita hän ei halua. Kutsutut taas voivat ihan itse päättää, tulevatko vai eivät.

Minä en vetoa yhtään mihinkään, koska lapseni ei kiusaa ketään. Ei siis tarvitse "vedota" mihinkään. Outo hän on, pomppii ajoittain itsekseen eikä osaa leikkiä, vaan seuraa sivusta touhuja hiljaa.

Joten sinun mielestäsi varmaan sitten kauhistus, ja ihan ok, että lapset syrjivät häntä.

Muistahan nyt, että tässä nimenomaan EI PUHUTTU SIITÄ, VOIKO KIUSAAJAN JÄTTÄÄ KUTSUMATTA. Vaan että onko ok, että diagnoosin omaavat leimataan automaattisesti kiusaajiksi ja jätetään kutsumatta.

Minä en sellaisessa tilanteessa kyllä "kuuntelisi lastani". Meidän velvollisuus on (juu, ajattelin noin jopa ennen kuin itse sain asperger-lapsen) kasvattaa lapsista suvaitsevaisia ja sellaisia, jotka sietävät erilaisuutta. Joten en antaisi lapseni jättää kilttejä, mutta erilaisia eskarikavereita kutsumatta ainoana eskariryhmästä.

Kuten en antaisi jättää kutsumatta vaikkapa ryhmän ainoaa maahanmuuttajalasta vain siksi, että hänellä on tumma iho. Ihan samanlainen syrjintäkysymys!

Hei POikani ei olisi halunnut yhtä tiettyä lasta, joka on erityislapsi, kutsua siksi, että tämä usein kiusaa. Minä kuitenkin päätin, että yhtä lasta ei jätetä ulkopuolelle, joten hänkin sai kutsun, ja tuli myös ja tällä kertaa leikit hänen kanssaa sujuivat hyvin. Kaikki eskaripojat kutsuttiin, mutta ei niitä olekaan kuin n 8. Olisin myös voinut jättää tuon yhden kutsumatta, mutta sitten olisin jättänyt muitakin kutsumatta, Mutta missään nimessä en vain yhtä jättäisi ulos. Meillä eskarilainen ei vielä itse saa päättää keitä kutsuu. Kysyin kyllä mielipidettään, mutta minä kuitenkin päätin. Varsinkin eskari-ikäiset kutsuvat vielä vähän silleen, miltä minäkin päivänä tuntuu. Minusta luo porukan yhteishenkeä, jos kaikki tilan yms. puolesta vaan voidaan kutsua.

niin veijarit piilottivat omat kutsunsa eikä meille lopulta tullut ketään. Yhteishenki näkyi jo ennen juhlaa :-).

että ap:n lapsi on joku pukari ja sen takia jätetty kutsumatta? Yksi AV-mamma sanoo että ei-kutsuttu on aina kiusaaja niin asia on sitten niin?



Kyllä se hyvin usein on se kiusattu joka muutenkin jää aina leikkien ulkopuolelle, jota ei sitten haluta kutsua juhliinkaan.



Itsekin saa ajatella.



En todellakaan opettaisi lapselleni että hänellä on oikeus jättää joku ulkopuolelle. Eri asia jos eskarista olisi kutsuttu vain tietyt omat kaverit, mutta jos kaikki muut muttei yhtä niin olisin tehnyt lapselle selväksi että sellainen peli ei vetele. Reiluus opitaan jollei sitä ole vielä itse hiffannut.

Ehkei ne teidän kutsumatta jääneet muksut olekaan herranenkeleitä siellä eskarissa/koulussa?

taitaaa olla vähän menossa taas sellaista, että lastani ei haluta leikkeihin. Eskarissa ei ole sanottu mitään, että hän kiusaisi muita. Ihmettelen vaan,jos jostakin perheestä kutsutaan pienempikin sisarus mukaan eikä yhden lapsen kutsuminen vaikuta tiloihin, yksi enemmän tai vähemmän.

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi. Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä. Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

ja ihan rehellisesti: en halua pilata lapseni syntymäpäiväjuhlia vain siksi, että jonkun ADHD-tai vastaava "vilkas ilopilleri" olisi siellä mukana ja tekemässä tuhojaan. Ne juhlat ovat lapselleni tärkeät. Onneksi ei ole mitään velvollisuutta kutsua kaikkia, joten jättämällä se yksi ilman kutsua takaan noin 10 muulle kivat juhlat, myös itselleni. Kutsumalla se riitapukari pilaan noin 10 muun juhlat ja aiheutan itselleni paljon ylimääräistä työtä. Mutta sitähän ne kutsua vaille jääneen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä, heidän mielestään oma lapsi menee synttärisankarin juhlamielen edelle.

Ei hän siis automaattisesti PILAA yhtään mitään! Mutta koska hänellä on dg, sinä siis oletat, että niin on. Me emme edes tiedä, miksi ap:n lapsi jäi kutsutta, mutta tuskinpa hän nyt ihmettelisi täällä asiaa, jos hänen lapsellaan olisi ongelmia leikeissään sielä eskarissa.

Jos hän ei halua, että jotakuta ei kutsuta, niin sitten ei kutsuta, vaikka "lieventävänä asianhaarana" olisi diagnoosi, johon vanhemmat voivat aina vedota. Tämä maailma on julma, ja minä yritän oman lapseni osalta edes vähän sitä tasoittaa eli hän ei joudu kohtaamaan synttäreillään kurjan eskarikaverin kiusaamista. Siksi kuuntelen lastani ja jätän kutsumatta ne, joita hän ei halua. Kutsutut taas voivat ihan itse päättää, tulevatko vai eivät.

Minä en vetoa yhtään mihinkään, koska lapseni ei kiusaa ketään. Ei siis tarvitse "vedota" mihinkään. Outo hän on, pomppii ajoittain itsekseen eikä osaa leikkiä, vaan seuraa sivusta touhuja hiljaa. Joten sinun mielestäsi varmaan sitten kauhistus, ja ihan ok, että lapset syrjivät häntä. Muistahan nyt, että tässä nimenomaan EI PUHUTTU SIITÄ, VOIKO KIUSAAJAN JÄTTÄÄ KUTSUMATTA. Vaan että onko ok, että diagnoosin omaavat leimataan automaattisesti kiusaajiksi ja jätetään kutsumatta. Minä en sellaisessa tilanteessa kyllä "kuuntelisi lastani". Meidän velvollisuus on (juu, ajattelin noin jopa ennen kuin itse sain asperger-lapsen) kasvattaa lapsista suvaitsevaisia ja sellaisia, jotka sietävät erilaisuutta. Joten en antaisi lapseni jättää kilttejä, mutta erilaisia eskarikavereita kutsumatta ainoana eskariryhmästä. Kuten en antaisi jättää kutsumatta vaikkapa ryhmän ainoaa maahanmuuttajalasta vain siksi, että hänellä on tumma iho. Ihan samanlainen syrjintäkysymys!

että nyt emme erikseen keskustele siitä, onko diagnoosi syy vai seuraus kutsuttomuudelle vaan puheenaiheena on se, mitä mietitte, jos eskariryhmästä yksi jää vaille kutsua. Siihen kun liittää synttärisankarin toiveen olla kutsumatta kiusaajaa (jolla voi olla diagnoosi joko vanhempien tarmokkaan toiminnan ansiosta tai siksi, että hänellä on sairaus), niin saatiin aikaan soppa, jossa synttäreiden päätähti ei olekaan se juhlakalu vaan lapsi, jota juhlittava ei olisi halunnut juhliinsa, mutta joka on pakko kutsua.

Näin kätevästi saadaan sille noin 6v ikäiselle selväksi, että hänen toiveellaan ei ole merkitystä vaan tärkeintä on se, että joku toinen pääsee nauttimaan ja mahdollisesti pilaamaan koko juhlan.

Eli mieluummin av-mammat uhraavat oman lapsensa synttärit kuin kuuntelevat lastaan? Ei ihme, että on ongelmia, jos kiusaajalle näytetään, että hänen tekonsa ovat OK.

Ehkei ne teidän kutsumatta jääneet muksut olekaan herranenkeleitä siellä eskarissa/koulussa?

ja jättää sen takia kutsumatta? Kilpailee, kadehtii sitä, ja kostaa jättämällä sivuun synttäreiltään?

Kyllä niitä syitä on ainakin lapselta tarkkaan kysyä ja sanoa tuollaisessa tilanteessa, että sitten jätetään muutama muukin kutsumatta, ettei yhtä leimata.

Ehkei ne teidän kutsumatta jääneet muksut olekaan herranenkeleitä siellä eskarissa/koulussa?

koska porukan ulkopuolelle jätetyssä on kuitenkin aina se vika?

No ei tarvitse enää opena ihmetellä, miksi kiusaamisen selvittäminen on joskus niin vaikeaa.

Ja kyllä, poissuljetuksi yleensä joutuu siksi, kun kiusaaja tarvitsee jonkun uhrin, kenet vaan, jota saa alistaa.

eristämään 6-vuotiaan ryhmästä vain sen takia että hänellä jokin diagnoosi :( millaisia lapsia sitten tällainen vanhempi mahtaakaan kasvattaa? Kyllä monesti 6-vuotiaat ovat (etenkin pojat) enemmän tai vähemmän villejä mut ei tulis mieleenkään jättää ennakkoluuloisesti ketään kutsumatta tai senkään jälkeen jos joskus olis huonosti käyttäytynyt. Esim mun 6v pojalla on kaverina mitä ihanin poika jolla todettu lievä ADHD. Poika toki vilkas mut aivan ihana pakkaus. Poika kyllä on elämän murjoma kiitos kaltaistenne vanhempien jotka ovat häntä karsastaneet. Poika selkeesti arastelee aikuisia...

jos vain yksi jää kutsumatta.



Kukaan ei huvikseen näin tee. Eli joku syy, ja tätä emme nyt ap:n kohdalla tiedä lainkaan.



ap:n lapsi voi olla

kiusattu

kiusaaja

lapsellinen

leuhka

haisuli

epäkohtelias

jne jne jne



tai kutsuja on jotain noista, tai heidän perhe tai ap:n perhe...



eli aina ei ole kenenkään diagnoosista kiinni.

Minun vastuullanihan sekin lapsi olisi. Yhdet eskarisynttärit meinasi tällaisen lapsen takia päättyä katastrofiin - ei kiitos enää!

se kai tässä oli niinkuin pointti koko keskustelussa!

ihan hyväksyttävä?



Esim meille ei lapseni kiusaajaa kutsuta PISTE.



Muut voivat näin halutessaan tehdä.

muutkin lapset voivat olla riehuvia ja huonotapaisia kuin vaan diagnosoidut lapset? Tai päinvastoin ne diagnosoidut voivatkin olla paremmin käyttäytyviä...mut tätä kai yksinkertaiselle av-mammalle turhaa selittää :D parempi kun ette juhlis niitä kaverisynttäreitä ollenkaan kun ette selvästikään osaa.

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi. Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä. Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

ja ihan rehellisesti: en halua pilata lapseni syntymäpäiväjuhlia vain siksi, että jonkun ADHD-tai vastaava "vilkas ilopilleri" olisi siellä mukana ja tekemässä tuhojaan. Ne juhlat ovat lapselleni tärkeät. Onneksi ei ole mitään velvollisuutta kutsua kaikkia, joten jättämällä se yksi ilman kutsua takaan noin 10 muulle kivat juhlat, myös itselleni. Kutsumalla se riitapukari pilaan noin 10 muun juhlat ja aiheutan itselleni paljon ylimääräistä työtä. Mutta sitähän ne kutsua vaille jääneen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä, heidän mielestään oma lapsi menee synttärisankarin juhlamielen edelle.

Ei hän siis automaattisesti PILAA yhtään mitään! Mutta koska hänellä on dg, sinä siis oletat, että niin on. Me emme edes tiedä, miksi ap:n lapsi jäi kutsutta, mutta tuskinpa hän nyt ihmettelisi täällä asiaa, jos hänen lapsellaan olisi ongelmia leikeissään sielä eskarissa.

Jos hän ei halua, että jotakuta ei kutsuta, niin sitten ei kutsuta, vaikka "lieventävänä asianhaarana" olisi diagnoosi, johon vanhemmat voivat aina vedota. Tämä maailma on julma, ja minä yritän oman lapseni osalta edes vähän sitä tasoittaa eli hän ei joudu kohtaamaan synttäreillään kurjan eskarikaverin kiusaamista. Siksi kuuntelen lastani ja jätän kutsumatta ne, joita hän ei halua. Kutsutut taas voivat ihan itse päättää, tulevatko vai eivät.

Minä en vetoa yhtään mihinkään, koska lapseni ei kiusaa ketään. Ei siis tarvitse "vedota" mihinkään. Outo hän on, pomppii ajoittain itsekseen eikä osaa leikkiä, vaan seuraa sivusta touhuja hiljaa. Joten sinun mielestäsi varmaan sitten kauhistus, ja ihan ok, että lapset syrjivät häntä. Muistahan nyt, että tässä nimenomaan EI PUHUTTU SIITÄ, VOIKO KIUSAAJAN JÄTTÄÄ KUTSUMATTA. Vaan että onko ok, että diagnoosin omaavat leimataan automaattisesti kiusaajiksi ja jätetään kutsumatta. Minä en sellaisessa tilanteessa kyllä "kuuntelisi lastani". Meidän velvollisuus on (juu, ajattelin noin jopa ennen kuin itse sain asperger-lapsen) kasvattaa lapsista suvaitsevaisia ja sellaisia, jotka sietävät erilaisuutta. Joten en antaisi lapseni jättää kilttejä, mutta erilaisia eskarikavereita kutsumatta ainoana eskariryhmästä. Kuten en antaisi jättää kutsumatta vaikkapa ryhmän ainoaa maahanmuuttajalasta vain siksi, että hänellä on tumma iho. Ihan samanlainen syrjintäkysymys!

että nyt emme erikseen keskustele siitä, onko diagnoosi syy vai seuraus kutsuttomuudelle vaan puheenaiheena on se, mitä mietitte, jos eskariryhmästä yksi jää vaille kutsua. Siihen kun liittää synttärisankarin toiveen olla kutsumatta kiusaajaa (jolla voi olla diagnoosi joko vanhempien tarmokkaan toiminnan ansiosta tai siksi, että hänellä on sairaus), niin saatiin aikaan soppa, jossa synttäreiden päätähti ei olekaan se juhlakalu vaan lapsi, jota juhlittava ei olisi halunnut juhliinsa, mutta joka on pakko kutsua. Näin kätevästi saadaan sille noin 6v ikäiselle selväksi, että hänen toiveellaan ei ole merkitystä vaan tärkeintä on se, että joku toinen pääsee nauttimaan ja mahdollisesti pilaamaan koko juhlan. Eli mieluummin av-mammat uhraavat oman lapsensa synttärit kuin kuuntelevat lastaan? Ei ihme, että on ongelmia, jos kiusaajalle näytetään, että hänen tekonsa ovat OK.

Katso nyt tuota isoa palkkia tuossa - mistä SIINÄ puhutaan?

Siinä - johon siis sinä tulit inttämään - keskustellaan kyllä siitä, että diagnoosi ei ole syy leimata ketään kiusapukariksi.

Juu, se on sivuun ap:n keskustelusta, koska emme tiedä että ap:n lapsella edes olisi mitään diagnoosia tai että hän olisi mikään tappelupukari.

No, joka tapauksessa JÄLLEEN TOISTIT tuon ennakkoluulon, että diagnoosit ovat ensinnäkin vaan vanhempien tehtailemia. Haha, mikäköhän dg sinusta on sellainen - sen verran tiedän, että ainakin adhd ja asperger vaativat monen päivän osastotutkimukset, ja lasta tarkkailevat omahoitajan lisäksi neurologi, lastenpsykiatri, toiminta- ja puheterapeutit... joten ei kyllä tarmokaskaan vanhempi sellaista noin vain tehtaile.

Ja toiseksikin TAAS vedit yhtäläisyysmerkit diagnoosien ja häiriköinnin välille. Sanoit nimittäin, että "synttärisankarin toiveen olla kutsumatta kiusaajaa (jolla voi olla diagnoosi joko vanhempien tarmokkaan toiminnan ansiosta tai siksi, että hänellä on sairaus), niin saatiin aikaan soppa, jossa synttäreiden päätähti ei olekaan se juhlakalu vaan lapsi, jota juhlittava ei olisi halunnut juhliinsa, mutta joka on pakko kutsua."

Vaikka juuri olin sanonut, että tässä ei puhuttu kiusaajien jättämisestä kutsumatta - se on aivan ok tietenkin!

Kyllä, minusta lapsen tahtoa ei saa noudattaa silloin, kun se perustuu pelkkiin ennakkoluuloihin. Luulisi sen olevan selvää kaikille aikuisille.

jos vain yksi jää kutsumatta. Kukaan ei huvikseen näin tee. Eli joku syy, ja tätä emme nyt ap:n kohdalla tiedä lainkaan. ap:n lapsi voi olla kiusattu kiusaaja lapsellinen leuhka haisuli epäkohtelias jne jne jne tai kutsuja on jotain noista, tai heidän perhe tai ap:n perhe... eli aina ei ole kenenkään diagnoosista kiinni.

Siihen ei todellakaan tarvita mitään syytä, että joku jätetään kutsumatta. Ei ainakaan vielä eskari-iässä.

Viime vuonna poikani halusi mm. jättää yhden kutsumatta sen takia, että oli tästä mustasukkainen. Poikani kun halusi parhaaseen ystäväänsä "yksinoikeuden", joten olisi jättänyt tämän yhden pois, jotta olisi saanut itselleen tämän parhaan ystävänsä.

No tämä poika ei saanut kutsua, mutta ei tuosta syystä, vaan siksi että kutsuttiin vaan ihan muutama kaveri.

En millään voi ymmärtää tuota, että yksi jätetään ulkopuolelle!