Suomen historia: pommitettiinko/ammuttiinko Karjalasta evakkomatkalla

mitkä lie pioneerit (anteeksi, en nyt muista oikeaa termiä), jotka teki iskuja pienillä joukoilla rintamalinjojen taakse suomalaiskyliin. NL:ssa ilmeisesti sotasankareina juhlittuja miehiä ja naisia. Meillä on hyllyssä muutama kotirintamasta kertova kirja, siellä oli valokuva jossa suomalaissotilas kantaa jostakin ladosta tai aitasta kuolleen pikkutytön ruumista. Ilmeisesti näiden tyyppien iskuista Suomen puolella vaiettiin, jottei paniikki leviäisi, ja NL:n puolella taas vastaavasti annettiin liioiteltua kuvaa, että olisi isoakin tuhoa saatu aikaan.



Se on totta että kun koululaisena on näitä sodan teknisiä tietoja tankannut, niin ei se inhimillinen tuska oikein ole tuntunut niin läheiseltä. Tai sitten sitä on ajatellut, että sen ajan ihmisille oli ihan normaalia tuollainen. Mielestäni jos noita Kotirintama-kirjoja (joita on paljon!) lukee ja kuvia katselee ajatuksella, niin alkaa ainakin näin äitinä tuntea osan siitä hädästä.



Jos nyt miettii itse, että pitäisi omaisuus pakata mukaan ja lähteä vaan maanteitse vaeltamaan, niin miten siinä kävisi. Mitkä vaatteet ensinnäkin päälle, mitä jos on raskaana tai on pieniä lapsia tai vanhuksia mukana. Tai kotieläimiä. Miten varmistaa että lapsilla on ruokaa ja että perhe pysyy kasassa? Millä eletään jos ei ole töitä. Ihan samanlaiset tarpeet ihmisillä on silloin ollut, toki vähempään automaatioon olivat tottuneet mitä me nykyisin. Kaikki omaisuus, mitä ei saa mukaan, jäisi taakse. Tai sitten tavalliset perheet, joiden lattioille majoitettiin evakoita. Miten kävisi jos meille yhtäkkiä paukahtaisi pari perhettä...



Ja sekin, että Viipurista kertaalleen evakkoon ihmiset palasi sinne heti kun se suinkin oli mahdollista. Onhan se ymmärrettävää, jos olet vaikka kauppias ja sinne on jäänyt koko firma, tai olet rakentanut talon sinne tai ostanut huoneiston, niin ei sitä sijoitusta noin vain unohdeta ja jätetä yksinään.

Hetkinen vain, kirjoitan kohta lainauksen yhdestä kirjasta partisaaneihin liittyen.