Lue keskustelun säännöt.
Jos te oikeasti tietäisitte, mitä kaikkea olen menettänyt, kärsinyt jne.
08.02.2011 |
niin uskoisin, että olisitte aika hiljaa.
Ja noista asioista johtuen olen pattitilanteessa, kuten varmaan moni muukin,joka ei täällä todellakaan mieti mitään astiastojen ärsyttävyyksiä tms?
Kommentit (12)
itsellenikin tulee mieleen miten riittää joillain mielenkiintoa tai energiaa ärsyyntyä tai kauhistua vaikka muiden lasten ikäeroista tai hiustyyleistä.
Isommista ongelmista on hirveän vaikea puhua. Päätellä voi että mitä enemmän rutinaa sen vähemmän oikeita huolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro noin suurinpiirtein mitä olet menettänyt, vertaillaan!
Mä olen menettänyt keskivertoa paljon enemmän elämässä, mutta IKINÄ en ole valittanut.
Olen saanut silti niin paljon hyvääkin :-)
mutta vertailu on hirvittävän raskasta. Juuri tuon(kin) takia en jaa äärettömän kipeitä asioita jotka jarruttavat elämistäni lähes kokonaan pysähdyttävästi. Jos kerrankin saa suunsa auki joku katsoo aiheelliseksi pistää yhden paremmaksi. Yleensä mainostavat päälle vielä sitä miten itse pärjäävät. Kertoo totaalisesta kykenemättömyydestä sijoittaa itseään toisen asemaan ja on todella lannistavaa.
ja kuvittele tietäväsi muiden kärsimykset ja taakat. Kaikki eivät tuo kokemuksiaan ja taakkojaan esille ollenkaan, vaan kätkevät ne sisälleen koko elämänsä ajaksi. Onnekkaita olemme me, jotka edes jollain tasolla tuomme kokemamme näkyville.
Kerro noin suurinpiirtein mitä olet menettänyt, vertaillaan!
Mä olen menettänyt keskivertoa paljon enemmän elämässä, mutta IKINÄ en ole valittanut.
Olen saanut silti niin paljon hyvääkin :-)mutta vertailu on hirvittävän raskasta. Juuri tuon(kin) takia en jaa äärettömän kipeitä asioita jotka jarruttavat elämistäni lähes kokonaan pysähdyttävästi. Jos kerrankin saa suunsa auki joku katsoo aiheelliseksi pistää yhden paremmaksi. Yleensä mainostavat päälle vielä sitä miten itse pärjäävät. Kertoo totaalisesta kykenemättömyydestä sijoittaa itseään toisen asemaan ja on todella lannistavaa.
Juu ei ole mun yleinen tyyli "mainostella" asioillani tai "pistää paremmaksi". Mutta itselläni oikeasti auttaa se jos joku sanoo itsellensä käyneen vielä paljon huonommin, saan siitä voimaa ajatella että eihän mun asiat edes NIIN huonosti olekaan. :-)
Tosin ihmettelen ihmisiä jotka rypevät kokemuksissaan.
-setä käytti hyväkseen
-veli hakkasi
-mummo kuristi
-vanhemmat kuoli
-poikaystävä raiskasi
-keskenmenoja
-kohtukuolemia
-raiskauksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- kaikilla ei ole samoja kokemuksia takanaan kuin sinulla
- kaikilla ei ole samoja edellytyksiä käsitellä kokemuksiaan kuin sinulla
- ihmiskohtaloita ei voi vertailla
- jos kohtaat ihmisen, jonka kokemus vaikuttaa samalta kuin sinun, mutta toisin kuin sinä hän jää rypemään kokemukseensa: taustalla on muutakin kuin se minkä näet
Tosin ihmettelen ihmisiä jotka rypevät kokemuksissaan.
Isä löi, kummisetä teki jotain pahaa jälkeä?
Veli löi, Eka poikaystävä löi
Lasten isä löi ja petti kaikkien kavereideni kanssa, yhden sai raskaaksikin kun jo kaksi lasta
omat lapset:
toinen vankilassa ja toinen sossun elätti!
Olen koittanut puhua vaikka mitä, mutta syyttävät minua siitä, kuinka huono äiti olen ollut!
Tekisi mieli oikeasti joko tappaa ittensä tai sitten muuttaa todellla, todella kauaksi!
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro noin suurinpiirtein mitä olet menettänyt, vertaillaan!
Mä olen menettänyt keskivertoa paljon enemmän elämässä, mutta IKINÄ en ole valittanut.
Olen saanut silti niin paljon hyvääkin :-)mutta vertailu on hirvittävän raskasta. Juuri tuon(kin) takia en jaa äärettömän kipeitä asioita jotka jarruttavat elämistäni lähes kokonaan pysähdyttävästi. Jos kerrankin saa suunsa auki joku katsoo aiheelliseksi pistää yhden paremmaksi. Yleensä mainostavat päälle vielä sitä miten itse pärjäävät. Kertoo totaalisesta kykenemättömyydestä sijoittaa itseään toisen asemaan ja on todella lannistavaa.
Juu ei ole mun yleinen tyyli "mainostella" asioillani tai "pistää paremmaksi". Mutta itselläni oikeasti auttaa se jos joku sanoo itsellensä käyneen vielä paljon huonommin, saan siitä voimaa ajatella että eihän mun asiat edes NIIN huonosti olekaan. :-)
Tosin ihmettelen ihmisiä jotka rypevät kokemuksissaan.
on mielestäsi rypemistä jos painii kroonisen masennuksen kanssa joka johtaa alkoholismiin joka johtaa työttömyyteen, ja sitten siitä yrittää vihdoin kertoa jollekin ja se lohduttaa että sillä on itsellään asiat huonommin eikä toinen sitten piristykään siitä? Sekö on rypemistä? Jos kerron jollekin omista isoista asioistani se on iso askel ja ensimmäinen SOS. En koskaan edes juttele asioista jotka voi "parantaa" sillä että toisella menee huonommin. Ehkä tuo "Älä välitä, mulla menee näin..." toimii sellaisille jotka rutisevat joka vastoinkäymisessä. Ne niitä rypijöitä on.
Kuten sanoin, totaalikyvyttömyys asettaa itsensä toisen sijaan.
Kerro noin suurinpiirtein mitä olet menettänyt, vertaillaan!
Mä olen menettänyt keskivertoa paljon enemmän elämässä, mutta IKINÄ en ole valittanut.
Olen saanut silti niin paljon hyvääkin :-)mutta vertailu on hirvittävän raskasta. Juuri tuon(kin) takia en jaa äärettömän kipeitä asioita jotka jarruttavat elämistäni lähes kokonaan pysähdyttävästi. Jos kerrankin saa suunsa auki joku katsoo aiheelliseksi pistää yhden paremmaksi. Yleensä mainostavat päälle vielä sitä miten itse pärjäävät. Kertoo totaalisesta kykenemättömyydestä sijoittaa itseään toisen asemaan ja on todella lannistavaa.
Juu ei ole mun yleinen tyyli "mainostella" asioillani tai "pistää paremmaksi". Mutta itselläni oikeasti auttaa se jos joku sanoo itsellensä käyneen vielä paljon huonommin, saan siitä voimaa ajatella että eihän mun asiat edes NIIN huonosti olekaan. :-)
Tosin ihmettelen ihmisiä jotka rypevät kokemuksissaan.on mielestäsi rypemistä jos painii kroonisen masennuksen kanssa joka johtaa alkoholismiin joka johtaa työttömyyteen, ja sitten siitä yrittää vihdoin kertoa jollekin ja se lohduttaa että sillä on itsellään asiat huonommin eikä toinen sitten piristykään siitä? Sekö on rypemistä? Jos kerron jollekin omista isoista asioistani se on iso askel ja ensimmäinen SOS. En koskaan edes juttele asioista jotka voi "parantaa" sillä että toisella menee huonommin. Ehkä tuo "Älä välitä, mulla menee näin..." toimii sellaisille jotka rutisevat joka vastoinkäymisessä. Ne niitä rypijöitä on.
Kuten sanoin, totaalikyvyttömyys asettaa itsensä toisen sijaan.
Mielestäni esimerkiksi alkoholismi on aina ihmisen omaa luonteenheikkoutta ja luuserismia. Oli syy mikä tahansa. Totuus kun on se, että meidän ihan jokaisen elämästä löytyisi ryypättävää ja masennuttavaa jos oikein alkaisi etsimään. Väitänkin, että alkoholismi/itsemurhat/masennus ovat ns.geenivirhe eikä seuraus jostain kauheista tapahtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro noin suurinpiirtein mitä olet menettänyt, vertaillaan!
Mä olen menettänyt keskivertoa paljon enemmän elämässä, mutta IKINÄ en ole valittanut.
Olen saanut silti niin paljon hyvääkin :-)mutta vertailu on hirvittävän raskasta. Juuri tuon(kin) takia en jaa äärettömän kipeitä asioita jotka jarruttavat elämistäni lähes kokonaan pysähdyttävästi. Jos kerrankin saa suunsa auki joku katsoo aiheelliseksi pistää yhden paremmaksi. Yleensä mainostavat päälle vielä sitä miten itse pärjäävät. Kertoo totaalisesta kykenemättömyydestä sijoittaa itseään toisen asemaan ja on todella lannistavaa.
Juu ei ole mun yleinen tyyli "mainostella" asioillani tai "pistää paremmaksi". Mutta itselläni oikeasti auttaa se jos joku sanoo itsellensä käyneen vielä paljon huonommin, saan siitä voimaa ajatella että eihän mun asiat edes NIIN huonosti olekaan. :-)
Tosin ihmettelen ihmisiä jotka rypevät kokemuksissaan.on mielestäsi rypemistä jos painii kroonisen masennuksen kanssa joka johtaa alkoholismiin joka johtaa työttömyyteen, ja sitten siitä yrittää vihdoin kertoa jollekin ja se lohduttaa että sillä on itsellään asiat huonommin eikä toinen sitten piristykään siitä? Sekö on rypemistä? Jos kerron jollekin omista isoista asioistani se on iso askel ja ensimmäinen SOS. En koskaan edes juttele asioista jotka voi "parantaa" sillä että toisella menee huonommin. Ehkä tuo "Älä välitä, mulla menee näin..." toimii sellaisille jotka rutisevat joka vastoinkäymisessä. Ne niitä rypijöitä on.
Kuten sanoin, totaalikyvyttömyys asettaa itsensä toisen sijaan.
Mielestäni esimerkiksi alkoholismi on aina ihmisen omaa luonteenheikkoutta ja luuserismia. Oli syy mikä tahansa. Totuus kun on se, että meidän ihan jokaisen elämästä löytyisi ryypättävää ja masennuttavaa jos oikein alkaisi etsimään. Väitänkin, että alkoholismi/itsemurhat/masennus ovat ns.geenivirhe eikä seuraus jostain kauheista tapahtumista.
olikin vain esimerkkitapaus. Ok, toinen tapahtumaketju: Mies on kuollut, lapsi on kroonisesti sairas, ei ole työllistymismahdollisuutta ja jaksaminen lopussa. Onko se rypemistä jos silloin ei lohduta se että toinenkin alkaa avautua ongelmistaan?
Kerro noin suurinpiirtein mitä olet menettänyt, vertaillaan!
Mä olen menettänyt keskivertoa paljon enemmän elämässä, mutta IKINÄ en ole valittanut.
Olen saanut silti niin paljon hyvääkin :-)mutta vertailu on hirvittävän raskasta. Juuri tuon(kin) takia en jaa äärettömän kipeitä asioita jotka jarruttavat elämistäni lähes kokonaan pysähdyttävästi. Jos kerrankin saa suunsa auki joku katsoo aiheelliseksi pistää yhden paremmaksi. Yleensä mainostavat päälle vielä sitä miten itse pärjäävät. Kertoo totaalisesta kykenemättömyydestä sijoittaa itseään toisen asemaan ja on todella lannistavaa.
Juu ei ole mun yleinen tyyli "mainostella" asioillani tai "pistää paremmaksi". Mutta itselläni oikeasti auttaa se jos joku sanoo itsellensä käyneen vielä paljon huonommin, saan siitä voimaa ajatella että eihän mun asiat edes NIIN huonosti olekaan. :-)
Tosin ihmettelen ihmisiä jotka rypevät kokemuksissaan.on mielestäsi rypemistä jos painii kroonisen masennuksen kanssa joka johtaa alkoholismiin joka johtaa työttömyyteen, ja sitten siitä yrittää vihdoin kertoa jollekin ja se lohduttaa että sillä on itsellään asiat huonommin eikä toinen sitten piristykään siitä? Sekö on rypemistä? Jos kerron jollekin omista isoista asioistani se on iso askel ja ensimmäinen SOS. En koskaan edes juttele asioista jotka voi "parantaa" sillä että toisella menee huonommin. Ehkä tuo "Älä välitä, mulla menee näin..." toimii sellaisille jotka rutisevat joka vastoinkäymisessä. Ne niitä rypijöitä on.
Kuten sanoin, totaalikyvyttömyys asettaa itsensä toisen sijaan.
Mielestäni esimerkiksi alkoholismi on aina ihmisen omaa luonteenheikkoutta ja luuserismia. Oli syy mikä tahansa. Totuus kun on se, että meidän ihan jokaisen elämästä löytyisi ryypättävää ja masennuttavaa jos oikein alkaisi etsimään. Väitänkin, että alkoholismi/itsemurhat/masennus ovat ns.geenivirhe eikä seuraus jostain kauheista tapahtumista.
olikin vain esimerkkitapaus. Ok, toinen tapahtumaketju: Mies on kuollut, lapsi on kroonisesti sairas, ei ole työllistymismahdollisuutta ja jaksaminen lopussa. Onko se rypemistä jos silloin ei lohduta se että toinenkin alkaa avautua ongelmistaan?
Jos tämän kuvitellun tapauksen nainen olisi ystäväni, niin tottakai tukisin häntä ilman mitään avautumisiakaan. Ja kuuntelisin. Mutta jos nainen alkaisi ryyppäämään niin kyllä siinä ei voisi muita syytellä. Pääasia on et jaksaa yrittää, vaikkei jossain tilanteessa töitä jaksaisi tehdäkään.
Jos jollekin ystävälleni kävisi noin niin en alkaisi omista ongelmistani puhumaan, luultavasti auttaisin arjessa eli leipoisin tekisin ruokaa, hoitaisin lasta jne. Ja tietty kuuntelee jos haluaa puhua.
Mut mun mielestä on eriasia jos on ns.tilanne päällä tai et on ongelmia asioiden vuoksi jotka on tapahtunut aikoja sitten. Esim lapsuuden ikävistä tapahtumista jatkuva jauhaminen ja alkoholisoituminen tms aikuisella iällä on mielestäni rypemistä ja luuserimaisuutta.
Kerro noin suurinpiirtein mitä olet menettänyt, vertaillaan!
Mä olen menettänyt keskivertoa paljon enemmän elämässä, mutta IKINÄ en ole valittanut.
Olen saanut silti niin paljon hyvääkin :-)