Ihastuminen hoitolapsen vanhempaan
Tilanne on nyt se, että olen mennyt kerta kaikkiaan ihstumaan hoitolapseni isään. Kyseinen mies on minua melkein 20 vuotta vanhempi yksinhuoltaja, enkä saa häntä mielestäni. Mitäs sanotte? Ihastumista ei kai kukaan voi kieltää, mutta onko ammattieettisesti väärin lähestyä kyseistä miestä muissa kuin hänen lapseensa liittyvissä asioissa? Miten minä häntä siinä tapauksessa lähestyisin? Olen melko nuori, ujo ja epävarma, joten en tuosta noin vain uskalla mennä heittämään flirttiä kyseiselle miehelle. En ole paljoa jokapäiväisiä tervehtimisiä kummempaa muutenkaan jutellut kyseiselle miehelle. Hänen Facebook-profiilinsa perusteella olen saanut sellaisen käsityksen, että hän kuitenkin etsii seuraa, tai vaikkei aktiivisesti etsi, niin ei ainakaan laittaisi pahakseen vaikka sellaista löytäisi. Mikäli teidän mielestänne olisi nyt ammattieettisesti väärin lähestyä kyseistä miestä, niin entä sitten, kun en jonain päivänä ole enää kyseisessä työpaikassa (määräaikainen työsopimus)?
Kommentit (60)
mutta älä lähesty ainakaan työpaikalla tai työaikana. Yritä järjestää lähestyminen jossain muualla muissa merkeissä.... =)
lähdin viime viikonloppuna paikalliseen kuppilaan siinä toivossa, että saattaisin törmätä kyseiseen mieheen, mutta eipä näkynyt miestä. =D
laitat vaikkapa sinne FB:iin viestiä ja pyydät kahville.
Jos haaveilet tyypistä vuoden, kunnes saat laillisesti ja moraalisesti lähestyä häntä, ja mies ei esim. pidäkään ulkonäöstäsi tai luonteestasi, niin romahdat kuin korttitalo.
että kun olet 30, niin haluatko olla viisikymppisen miehen kanssa? Tai kun olet 40, niin kuusikymppisen?
Jos haaveilet tyypistä vuoden, kunnes saat laillisesti ja moraalisesti lähestyä häntä, ja mies ei esim. pidäkään ulkonäöstäsi tai luonteestasi, niin romahdat kuin korttitalo.
Silti...
että kun olet 30, niin haluatko olla viisikymppisen miehen kanssa? Tai kun olet 40, niin kuusikymppisen?
Ja silti...
että kun olet 30, niin haluatko olla viisikymppisen miehen kanssa? Tai kun olet 40, niin kuusikymppisen?
Tällä logiikalla ei kannata elämäänsä elää. Pitää elää hetkessä ja tehdä sitä mikä juuri nyt tuntuu oikealta. Elämää ei oikein ole järkevää suunnitella 10 tai 20 vuoden päähän, kun niin paljon voi tulla mutkia matkaan ja kaikenlaisia muutoksia.
Laita joku kerta viesti: ''Moi! Kävisikö jos tulisit joku päivä sovittuna ajankohtana keskustelemaan ''Oonan'' hoitoon liittyvistä asioista?''
teistä ei tule mitään ihkua pikkuperhettä.
Laita joku kerta viesti: ''Moi! Kävisikö jos tulisit joku päivä sovittuna ajankohtana keskustelemaan ''Oonan'' hoitoon liittyvistä asioista?''
Kerro tarkemmin! :D Tosin ei minusta olisi tuotakaan toteuttamaan, taidan tosiaan olla melkoinen nyhverö. :S Ainoa tapa oikeastaan, jolla voisin kuvitella häntä lähestyväni, olisi baarissa pienessä hiprakassa, mutta mitä minä hänelle silloin sanoisin?!
paikallisessa baarissa viime kesänä. Meillä myös liki 20 vuoden ikäero. Tässä suhteessa olen tosin ns. toinen nainen, mutta kivaa on ollut.
paikallisessa baarissa viime kesänä. Meillä myös liki 20 vuoden ikäero. Tässä suhteessa olen tosin ns. toinen nainen, mutta kivaa on ollut.
paikallisessa baarissa viime kesänä. Meillä myös liki 20 vuoden ikäero. Tässä suhteessa olen tosin ns. toinen nainen, mutta kivaa on ollut.
Kerro!! Minä en tosin olisi toinen nainen. :)
Ensin juteltiin, sitten tanssittiin ja jatkoille lähdettiin meille.
Ensin juteltiin, sitten tanssittiin ja jatkoille lähdettiin meille.
Ei ap
siitä ei hyvää seuraa.
et voi ottaa fb:ssä yhteyttä vedoten lapsen asioihin.
sulla on salassa pito vellosuus perheiden asioista.
kyllä sun täytyy uskaltaa puhua ja sopia treffit ihan muilla verukkeilla kuin lapsen hoitoasioilla.
hymyile kauniisti hänelle kun hakee lastaan.
ja juttele niitä näitä, muitakin kun lapsen asioita.
kerro vaikka että kaunis ilma että aiot mennä vähän terassille tms. vastaavaa. tietysti edellyttää että olet muutenkin jutellu sen isän kanssa.
juttele paljon kaikesta kun hakee lastaan.
Teimme tänään ystävänpäiväkortteja ja tein myös lapsille kortit. Panostin salaa enemmän kyseisen miehen lapsen korttiin siinä toivossa, että hän näyttäisi sen isälleen :) Sydän oli taas kurkussa, kun isä haki lapsensa. Olin sen verran kaukana, etten puheyhteyteen päässyt miehen kanssa. Jälkeenpäin harmitti, että paikalla sattuikin olemaan yksi toinen hoitajista, kun mies tuli ja kysyi, miten lapsensa päivä on mennyt. Olisin kerrankin voinut sanoa, että erittäin hyvin (mikä on aika harvinaista tällä lapsella), ihan kuin joku neuvoi. ;) Ajaessani kotiin ja ajatellessani miestä tunsin itseni aivan pikkutytöksi. En ole ollut näin ihastunut runsaaseen vuoteen :) Mitä minä oikein teen??!
että kun mies lapsensa kanssa käveli autolle päin, tuntui aivan siltä kuin hän olisi vilkuillut minuun (sivulle) päin, vaikka olisi vain voinut katsoa eteenpäin kävellessään. Ehkä se oli toiveajattelua tai sitten johtui siitä, etten minä meinannut saada silmiäni irti miehestä. :D Ihanaa se oli silti. En taida olla kovin ammattieettinen sittenkään ;)
Minä pyytäisin heti kahville. Ei sillä ole väliä, vaikka olet siellä töissä
Go for it :)
mutta älä lähesty ainakaan työpaikalla tai työaikana. Yritä järjestää lähestyminen jossain muualla muissa merkeissä.... =)