Miksi on vaikeaa muistaa sukulaisten ja tuttujen synttärit?
Minun on vaikea ymmärtää, että joku oikeasti unohtaa läheistensä synttärit. Itse laitan aina vuoden vaihtuessa uuteen keittiön seinäkalenteriin kaikkien muistettavien merkkipäivät, jolloin ne helppo muistaa. Minusta kyseessä on vain pelkkä laiskuus, ettei viitsi merkitä niitä kalenteriin tai tahallinen välinpitämättömyys, ettei haluakaan muistaa. Erittäin huonoa käytöstä.
Kommentit (11)
Antakee armoo mammmat!
Minä muistan läheisiä ja ystäviä randomina pitkin vuotta. En tartte mitään merkkipäiviä. Ihan kiva jos joku niin toimii, mutta minusta MUISTAMINEN yleeensä on paljon tärkempää kun "pakkohöttö".
Ps. en ole todellakaan laiska:) Ja käytöksestä; toi sun tuomitseva kirjoitus on aikas huonoo käytöstä...
Pilkettä silmään ap, niin elämä on paljon helpompaa!
meillä lapsia on suvussa ja ystäväperheissä lähemmäs 30 että silleen.. siihen päälle aikuiset sun muut tutut saman verran ja työn puolesta riittää kyllä muistettavaa ihan liiaksi kanssa.
Sitä paitsi ei meidän suvussa mitään 33. vuotispäiviä mitenkään juhlita.. Omituista jos aikuinen ihminen tuosta loukkaantuu.
mikään spessu juttu. En musita omianikaan =).
Hassua kun aikuiset ihmiset hössöttää tollasesta asiasta ja pitää sitä maailman tärkeimpänä asiana, että joku serkunkumminkaima lähettää kortin just sinä tiettynä päivänä vuodessa!
Hankkikaa elämä.
Itse muistan ilman kalentereita vanhempieni, lasteni, mieheni ja veljeni synttärit ja heitä muistan (vähintään tekstarilla). Jos itselleni tulee joltain serkultani tmv. kortti niin tulee vaan paineita, että pitäisi muistaa niitäkin. Itse en mitään muistamisia kaipaa kuin mieheltäni...
voisi tajuta, että kaikille synttärit eivät ole niin hirveän tärkeitä, että niitä pitäisi erityisesti muistaa. Mä olen joskus havahtunut omiin synttäreihini vasta kun isäni soitti onnittelusoiton.
kerran joululahjaksi sellaisen lehtitilauksen (lehti meni kälylle, kuinkas muuten) ilmaisena kylkiäisenä tulleen kalenterin, johon oli merkitty kaikkien sukulaisten merkkipäivät. Anoppi seitsemän sisarusta, näiden lapset ja lastenlapset jne.
Kummasti vaan en ole siltikään niitä kortteja lähetellyt - appivanhemmat kun eivät ole kohta 30 vuoteen kysyneet edes, minä vuonna olen syntynyt ja häälahjakin oli ainoastaan miehen nimellä.
Get a life. Aikuinen ihminen ei tarvitse omia juhlia kerran vuodessa ja lasten juhlista on hyvä "pitää meteliä" tarpeeksi ajoissa.
Ja kätevästi pyörii vuodesta toiseen :-)
Get a life. Aikuinen ihminen ei tarvitse omia juhlia kerran vuodessa ja lasten juhlista on hyvä "pitää meteliä" tarpeeksi ajoissa.
Puhuin siitä, että ei muisteta. Muistaminen tarkoittaa esim. onnittelutekstaria, -korttia, -soittoa. Ei juhlia tai lahjaa.
Ja minusta on kohteliasta välittää lähipiiristään.
En minäkään musta jotain anopin tai äidin siskoja ym., mutta muistan ystäväni, sisarukseni ja mieheni sisarukset puolisoineen ja lapsineen).
Ap.
Minusta silloin ollaan ei-toivottuja vieraita, jollei kutsua tule.
Terveisiä kummilapselle.