Miksi kaikkien pitää olla puheliaita ja sosiaalisia?

Pitäisi vain oppia olemaan sosiaalisempi.



ap

Pitää olla sosiaalinen livenä ja netissä.



JA itsekin olen hiljainen luonne.

olenkin erakko enkä yhtään välitä "saako". Jos en löydä mielekästä seuraa, omani kelpaa varsin mainiosti. Tapaan harvoin ihmisiä jotka olisivat samalla aaltopituudella, mutta jos "joudun" olemaan sosiaalisessa tilanteessa sellaisten kanssa jotka eivät tunnu omiltani, osaan joustaa ja ottaa sellaisen roolin että heillä on silti miellyttävää seurassani. Minulle se on kuluttavaa joten olen tietoisesti valinnut välttää näitä tilanteita. En silti huitele epäkohteliaasti ympäriinsä asenteella "ei mulla oo mitään sanottavaa" ja sitten ihmettele jälkikäteen miksi ihmiset on vastakarvaan kun ovat joutuneet epäsosiaaliseen seuraani. Kyllä voi erakkoluonnekin joustaa ja olla edes huomaavainen.



Tosin jotkut ovat "erakoita" koska ovat kusipäitä.

puheliaita ja sosiaalisia. Mutta tää maailma nyt vaan on sillä tavalla rakentunut että puheliaana ja sosiaalisena eläminen on helpompaa ja kaikenlainen toimiminen helpompaa kuin ujona ja umpimielisenä. Jos sulla ei mihinkään asiaan mitään sanottavaa, niin ihan hyvin voit olla hiljaa. Ihan sama.

mutta teki kaikki tehtävät mitä annettiin ja oli muuten reipas.

Niin sieltä ihmeteltiin miten on niin hiljainen ja pyysivät soittamaan neuvolaan ja varaamaan sinne ajan.



Soitinkin neuvolaan ja kysyin, että miksi lapsi ei saa olla sellainen kuin on? Sieltä täti sanoi, että lapsesi saa olla juuri sellainen kuin hän on, että nykypäivänä kaikkien täytyy olla suuna päänä puhumassa koko ajan.



Kotona hän kyllä pulputtaa lähes koko ajan :)



Nyt hän on 2.luokalla ja ei ole mikään puheliain luokassa, mutta opettaja sanoi, että ei sen suhteen mitään ongelmaa, kaikki asiat tulee hoidettua.

En viihdy ihmisten kanssa, koska olen hiljainen. Minulla ei ole oikein mihinkään asiaan mitään sanottavaa.

Minulle on ehdotettu kaikenlaisia ujoudenhallintakursseja ja ties mitä. Miksi? Miksen saa olla tällainen? En ole ujo. En vain tykkää puhua pälpättää niitä näitä.

Minä vieläpä teen toisinaan ulkomaankomennuksia. Siellä jos missä epäsosiaalisuus korostautuu. Alkukohteliaisuuksien jälkeen kun ei jaksa tehdä tikusta asiaa. Muissa maissa hiljaisuutta seurassa pidetään ylimielisyytenä, moukkamaisuutena ym.

Että onpa kivaa toisinaan :( Onneksi on kavereita, joiden seurassa saan puhua tai olla puhumatta, miten huvittaa.

En viihdy ihmisten kanssa, koska olen hiljainen. Minulla ei ole oikein mihinkään asiaan mitään sanottavaa.

Minun puolestani ihmiset saavat olla hiljaa mutta on pelottavaa, jollei ihmisellä ole oikeasti mitään sanottavaa mihinkään. Sehän tarkoittaa, että aivotoiminta on aika kuollutta.

On tilanteita, esim. jotkut työhön kuuluvat pakkopullapippalot, joissa on hirveän rasittavaa joutua kiskomaan toiselta pihdeillä joka sana. Yhtä rasittavia ovat sitten ne omaa ääntään ja omia ajatuksiaan rakastavat puheripuliset tyypit.

Oli ärsyttävää, kun kerran käydessäni selvänäkijälläkin hän alkoi neuvoa, että minun pitäisi liittyä näytelmäkerhoon päästäkseni ujoudestani. Loukkaannuin kauheasti. Kaiken lisäksi ne ennustukset eivät minusta olleet mistään kotoisin. No, olihan se opettavainen käynti sikäli.



Minäkään en helposti keksi puhuttavaa. Näin vanhemmiten olen kuitenkin huomannut, että keksin helposti jotakin hauskaa vaikka mistä aiheesta ja saan seurueen nauramaan.



Mutta jos esim. ihmiset haluavat keskustella ruokaresepteistä, kuten niin monet naiset haluavat, ei minulla ole sanottavaa, koska en muista ulkoa yhtään reseptiä. Sama juttu käsityöohjeiden kanssa.



Matkoista saatan pystyä jonkin verran keskustelemaan, sillä matkailu kiinnostaa minua. Ja Natsi-Saksa on mielestäni kiinnostava aihe. Mutta siitä ei yleensä small talkissa puhuta.

tyhmyyttä vastapuolelta, jos olet heille selittänyt, mikä on tilanne. Jokaisella on oikeus ja vapaus olla sellainen kuin on.

asioita, ettei niistä jaksa alkaa puhua kahvijonossa tai kaupan kassalla.



Seuraan mielenkiinnolla poliittisia keskusteluja, keskusteluja lasten kasvatuksesta tai psykologiasta, en siis ole aivokuollut. Yleensä vain nämä small-talk-keskustelut käsittelevät edellisviikonlopun ryminöitä, vauvan kakan väriä, jonkun turhanpäiväisen tv-ohjelman viimeisiä käänteitä jne.



Jos voisin, tekisin kaikki työt kotoa käsin omalta koneelta. Saisin todella paljon aikaan ja pitäisin työskentelystäni - ilman turhia keskusteluja.



ap

mutta teki kaikki tehtävät mitä annettiin ja oli muuten reipas. Niin sieltä ihmeteltiin miten on niin hiljainen ja pyysivät soittamaan neuvolaan ja varaamaan sinne ajan. Soitinkin neuvolaan ja kysyin, että miksi lapsi ei saa olla sellainen kuin on? Sieltä täti sanoi, että lapsesi saa olla juuri sellainen kuin hän on, että nykypäivänä kaikkien täytyy olla suuna päänä puhumassa koko ajan. Kotona hän kyllä pulputtaa lähes koko ajan :) Nyt hän on 2.luokalla ja ei ole mikään puheliain luokassa, mutta opettaja sanoi, että ei sen suhteen mitään ongelmaa, kaikki asiat tulee hoidettua.

Ehkä käytöshäiriöt ovat niin tavanomaisia nykyään, että rauhallinen lapsi alkaa olla poikkeus. Meidän tyttö on reilu ja kiva ystävä vaikka onkin hiljainen, pelkäsin jääkö koulussa ihan yksin mutta onneksi näin ei käynyt.

Ehkä se johtuu 'oudosta' tavastani ajatella, en ajattele kovin verbaalisesti ellei ole pakko. Minun on vaikea pukea ajatukseni sanoiksi nopeasti. Ja minua rassaa koko ajan, että ihmiset sanoilla 'vääristävät' asioita. Tarinoiden kertominen on oikeastaan kaikki valehtelua, koska oikeasti asiat eivät tapahdu niin kuin niistä kerrotaan. Ja keskustelussa ei voita paras argumentti vaan kovaäänisin. Olen aika turhautunut ihmisten kanssa keskustelemiseen, joten pysyttelen vieraampien ihmisten kanssa mieluiten pinnallisella tasolla ja etäisenä, ja varmaan vaikuttaa, ettei minulla ole ns. mitään sanottavaa. En tiedä ymmärtääkö kukaan tätä selitystäkään :)

Ehkä se johtuu 'oudosta' tavastani ajatella, en ajattele kovin verbaalisesti ellei ole pakko. Minun on vaikea pukea ajatukseni sanoiksi nopeasti. Ja minua rassaa koko ajan, että ihmiset sanoilla 'vääristävät' asioita. Tarinoiden kertominen on oikeastaan kaikki valehtelua, koska oikeasti asiat eivät tapahdu niin kuin niistä kerrotaan. Ja keskustelussa ei voita paras argumentti vaan kovaäänisin. Olen aika turhautunut ihmisten kanssa keskustelemiseen, joten pysyttelen vieraampien ihmisten kanssa mieluiten pinnallisella tasolla ja etäisenä, ja varmaan vaikuttaa, ettei minulla ole ns. mitään sanottavaa. En tiedä ymmärtääkö kukaan tätä selitystäkään :)

Ymmärrän sua oikein hyvin.

Nautittaisiin vain siitä, ettei tarvitse kälättää. Tai sitten sinne tuotaisiin aina joku kälättäjäkaveri pälpättämään yksinään, muut kuuntelisivat.

sangen epäsosiaalinen. Ei anna tilaa muille, vaan kertoo juurta jaksain kaikkea itselleen sattunutta, vaikkei kuulijakuntaa kiinnostaisi pätkääkään.



Ole vaan ujo, sellainen voi olla ihan sosiaalinen ja miellyttävä ihminen. Ei kenenkään tarvitse muuttua toiseksi, mikäli itse on osaansa tyytyväinen.