kulissit sortuu
Ollaan oltu yhdessä kymmenen vuotta ja meillä on 4-vuotias tyttö ja vasta rakennettu talo mikä tosin vielä pahasti kesken.
Jälleen kerran on niin vaikeaa.
Tänään mies tokasi että haluaa erota koska olen niin paska, kerrassaan loistava syy. Kerron hiukan miehestä, hänellä on vaativa työ ja harrastuksia eli on usein poissa kotoa ja kotona ollessaan touhuilee omia juttujaan (ei siis mitään raksahommia) on siis aika vähän tytön kanssa. Näin ollen mulle jää siis melkein kaikki kotityöt. Mutta nuo kotityöt ei mua niinkään huoleta vaan se kun mies on jatkuvasti poissaoleva, saa ihme raivareita, on arvaamaton ja puhuu lapselle ja mulle rumasti ja on vaan niin outo. Välillä tuntuu että hän on täysin kylmä meitä kohtaan kerrankin riidan päätteeksi kun annoin tytön nukkua vieressäni ja hän ei sitä halunnut huusi meille painukaa vi....n molemmat ja paiskasi oven kiinni yritä siinä sitten selittää lapselle miksi isi käyttäytyi noin. Niin ja tämä äskeinen ei todellakaan ole pahimmasta päästä, hän on myös rikkonut tavaroitani. Päivän työmatkat venyykin aamuun olen vaatinut selitystä mutta kieltää kaiken... on risteilyjä ym. Hyvin vähän tehdään yhdessä mitään. Salailua omien rahojen käytöstä. Niin ja kaljaa sitä pitää aina olla. Kodin ulkopuolella hän on hyvin sosiaalinen ja oikein unelmien mies ja kukaan ei varmasti ikinä uskoisi tätä hänestä. Tuntuu että kaikki vuodet on eletty hänen ehdoillaan ja nyt alan olemaan aika loppu tähän kaikkeen. Kohtalotovereita? Jotenkin olen niin niin tottunut tähän kaikkeen, on ihan normaalia että vähintään kerran vuodessa mies miettii eroa ja muistan eräänkin viestin missä kirjoitti että hoidetaan tämä äkkiä pois päiväjärjestyksestä ja tänään sanoi että alahan järjestelemään asioita. Melkoista oravanpyörää kaikkea sitä kestääkin, ennen olin vahva enää en..
Kommentit (27)
miehen mennä. Pakkaa laukut valmiiksi kun tulee seuraavalta reissulta. Miettiköön sitten.
en ole kotirouva. Olen töissä huonopalkkaisella alalla kun taas mieheni keskituloinen. Tästäkin hän jaksaa aina vain muistuttaa. Molemilla omat rahat.
omakotitalosta puolet kuuluu mulle.
narsistimiehestä kolme vuotta sitten. Paras ratkaisuni. Katso narsistien uhrien tuki ry:n sivut. Järkytyin kun luin sieltä tarinoita omasta elämästäni. Voimia ja mieti mitä SINÄ elämältäsi haluat!
Jos päätät erota, tulee raskas aika, mutta varmasti onni odottaa edessä päin... Ei tuollaista tarvitse kestää ja kuulostaa siltä ettei tuon tyyppisen miehen kanssa keskustelut auta mtn. (Paska mikä paska itse.) Sen lisäksi, että mies ei arvosta sinua, hän tuntuu olevan kylmä tyttärelleen. Olen seurannut sivusta, kuinka muutamat tutut isät suorastaan palvovat prinsessojaan. Karski mies, jonka on tottunut näkemään töissä, on aivan eriä kotona ja tyttö vie isäänsä 6-0. Tyttösikin saa surkean isän ja miehen mallin, ja se vieläpä voi vaikuttaa lapseesi.
koti on paikka missä voi tuntea luottamusta, turvaa, arvostusta, kunnioitusta. En koskaan enää päästä kotiini ketään, joka toimii noiden arvojen vastaisesti. Ehkä miehelläsi on toinen. tai sitten hän on keskenkasvuinen idiootti. Tai sitten joku narsisti- häiriintynyt tms. JOka tapauksessa- noin ei kannata elämäänsä elää. Arvosta itseäsi ja vaadi muita kohtelemaan sua arvosi mukaisesti. Älä kulissien kaatumista pelkää. Olet tod. näk ainoa joka kuvittelee et niitä pitää pitää pystyssä.
koti on paikka missä voi tuntea luottamusta, turvaa, arvostusta, kunnioitusta. En koskaan enää päästä kotiini ketään, joka toimii noiden arvojen vastaisesti. Ehkä miehelläsi on toinen. tai sitten hän on keskenkasvuinen idiootti. Tai sitten joku narsisti- häiriintynyt tms. JOka tapauksessa- noin ei kannata elämäänsä elää. Arvosta itseäsi ja vaadi muita kohtelemaan sua arvosi mukaisesti. Älä kulissien kaatumista pelkää. Olet tod. näk ainoa joka kuvittelee et niitä pitää pitää pystyssä.
vaikuttaa että miehelläsi on toinen!
LÄHDE JA OTA ERO!!
tuollaisen miehen kanssa elämäsi loppuun asti.
jos mun mies huutais mulle et painu vittuun tai rikkois mun tavarota niin mä lähtisin ja kovaa!
En tosiaan jaksa tuota miestä lopun elämääni. Lähtö tuntuu niin kovin vaikealta ja pelkään jos lähden niin hän unohtaa tyttärensä kokonaan ikään kuin kostoksi minulle. Tänä aamulla hänen ainoat sanat olivat onko sulla joku ongelma, ihmetteli varmaan miksi nukuin sohvalla viime yön.
Ajatukset heittelee taas laidasta laitaan, illalla puhuin hänelle ja hän vain kuunteli ja lopuksi otti sormuksen sormesta ja poistui huoneesta. En tosiaan tiedä mitä tehdä mitä hänen päässään liikkuu miksi hän jo vuosia käyttäytynyt niin onko hän pettänyt minua miksi kohtelee meitä niin huonosti, mitä hän elämältään haluaa... pää täynnä kysymyksiä ja vastauksia haluaisin vaikka tiedän että en niitä koskaan saa. Kiitos kaikille kommenteista!
joka kohtelee kylmästi, huutaa, raivoaa, puhuu rumasti lapsen kuullen, rikkoo äidin tavaroita. mahtaa pientä pelottaa :(
Ajattele, miten se vaikuttaa lapsesi elämään!
Ollaan oltu yhdessä kymmenen vuotta ja meillä on 4-vuotias tyttö ja vasta rakennettu talo mikä tosin vielä pahasti kesken.
Jälleen kerran on niin vaikeaa.
Tänään mies tokasi että haluaa erota koska olen niin paska, kerrassaan loistava syy. Kerron hiukan miehestä, hänellä on vaativa työ ja harrastuksia eli on usein poissa kotoa ja kotona ollessaan touhuilee omia juttujaan (ei siis mitään raksahommia) on siis aika vähän tytön kanssa. Näin ollen mulle jää siis melkein kaikki kotityöt. Mutta nuo kotityöt ei mua niinkään huoleta vaan se kun mies on jatkuvasti poissaoleva, saa ihme raivareita, on arvaamaton ja puhuu lapselle ja mulle rumasti ja on vaan niin outo. Välillä tuntuu että hän on täysin kylmä meitä kohtaan kerrankin riidan päätteeksi kun annoin tytön nukkua vieressäni ja hän ei sitä halunnut huusi meille painukaa vi....n molemmat ja paiskasi oven kiinni yritä siinä sitten selittää lapselle miksi isi käyttäytyi noin. Niin ja tämä äskeinen ei todellakaan ole pahimmasta päästä, hän on myös rikkonut tavaroitani. Päivän työmatkat venyykin aamuun olen vaatinut selitystä mutta kieltää kaiken... on risteilyjä ym. Hyvin vähän tehdään yhdessä mitään. Salailua omien rahojen käytöstä. Niin ja kaljaa sitä pitää aina olla. Kodin ulkopuolella hän on hyvin sosiaalinen ja oikein unelmien mies ja kukaan ei varmasti ikinä uskoisi tätä hänestä. Tuntuu että kaikki vuodet on eletty hänen ehdoillaan ja nyt alan olemaan aika loppu tähän kaikkeen. Kohtalotovereita? Jotenkin olen niin niin tottunut tähän kaikkeen, on ihan normaalia että vähintään kerran vuodessa mies miettii eroa ja muistan eräänkin viestin missä kirjoitti että hoidetaan tämä äkkiä pois päiväjärjestyksestä ja tänään sanoi että alahan järjestelemään asioita. Melkoista oravanpyörää kaikkea sitä kestääkin, ennen olin vahva enää en..
Meillä samantapainen tilanne. Meillä on vammainen lapsi ja olen hänen kanssaan vielä kotona. Poika täyttää syksyllä vasta 2. Mielestäni pidän kodin siistinä ja ruokaakin on -jos ei nyt lautasella valmiina, niin ainakin hellalla kiehumassa - tarjolla, kun isäntä tulee töistä. Vaan kun mikään ei riitä!! Esimerkki viime viikolta: pieni poika oli yötä sairaalassa, nukkui päiväuniaan lääketokkurassa ja heräili vasta 9 maissa iltapuurolle. Minun olisi pitänyt jättää lapsi hoitajien hoiviin ja mennä kotiin, kun herra lämmitti saunan ja odotti minua kotiin, kun olin ollut päivällä hänen käydessään niiiiiiin väsyneen näköinen. Joo-o väsynyt olin -en unenpuutteesta- vaan siitä ettei tuntia kauenpaa mies viihtynyt sairaan lapsen luona, ei antanut päiväruokaa pienelle, vaan minun piti sekin antaa. Mies vain istui nojatuolissa. Mielessäni ajattelin että sillä välillä kun isä ja poika syövät, äiti voi käydä kahvilla... Noh, laihtuupahan tämä emäntä, kun aamukahvin jälkeen seuraavan kerran syö ilta8lta....
Auta armias, jos minä itselleni haluan jotain! Ei tajuttu vihjettä joululahjasta, ei tajuttu vihjettä, että voisi olla mukava saada kupponen kuumaa kahvia, kun tulee pojan kanssa kotio...
Meillä uusin intressi on kun pitäisi saada nyt erilliset tilit. "Saat ostaa vaatteita" on perustelu tälle -viimeksi ostanut normmalihintaisen hameen poijan ristiäisiin, kaikki muut on alennustangoista tai loppuunmyynneistä... Itse osti lähes 100€ talvitakin, vaikka vasta syksyllä osti edellisen.....
Elämä ei ole helppoa, mun aikani / voimavarani ei riitä avioeron miettimiseen. Poikamme vie lähes 24 / 7 ajastani, mutta se hymy jonka hältä saan, auttaa nukahtamaan kyynelten myötä ja aamulla antaa voimaa nousta uuteen päivään.....
on toinen ja sen verran on itsetuntoa kuitenkin, että hänestä tuntuu pahalta, kun tekee vaimolleen ja tyttärelleen noin. Purkaa pahaaoloaan teihin. Lähde lätkimään lapsesi kanssa ja vaadi muutosta käytökseen, sitten vasta palaat.
Itte olen tehnyt näin, mutta asia, josta riitaa oli, ei ollut noin vakava.
Haluaisin että hän tunnustaisi kaiken niin saisin mielenrauhan omille epäilyille ja päätöksen teko helpottuisi, turha toivo tiedän.
et varmasti halua hanen oppivan etta naisia voi kohdella noin. olet hanelle roolimalli.
Tarvitset jonkun, jonka kanssa peilata ajatuksiasi ja joka sanoo sinulle, että SINÄ olet normaali. Tarvitset tukea jatkatpa miehesi kanssa tai eroatko. Itse alkaisin tosiaan järjestellä niitä asioita. Tuo on aikamoista henkistä väkivaltaa :(
Voimia!
miehesi käyttää henkistä väkivaltaa- hae itsellesi teraopiapau, jos mies ei uostu perheterapiaan-älä kerro miehelle, jos pelkäät miehsi reaktiota, hanki lapsell hoitaja.
Tarvitset voimaantumista ap- selviät kyllä ja auta lasta- menkää vaikka turvakotiin tai äitisi/ ystäväsi luo asumaan tai hae kauungin kriisasuntoa , niin miehesi uskoo ettei nykyinen elämäntapa vetele.