Onko lähihoitajan työ (vanhuspuolella) oikeasti ihan hirveää?

Mä oon töissä vanhusten palvelukeskuksessa ja se kyllä pitää paikkansa että työ on kiireistä,työntekijöitä on koko ajan vähennetty meilläkin..mutta kyllä mä viihdyn pääsääntöiseti työssäni,välillä on toki päiviä jolloin haluaisi kiertää työpaikan kaukaa.Ei tää työ oo pelkkää takpuolten pesua,sitäkin tietty mutta on siinäpaljon muutakin.

Ite oon tehnyt lähinnä muistisairaiden kanssa töitä 10 vuotta.



Siinä ollaan elämän perusasioiden äärellä. Kamalia päiviä on, haukutaan, potkitaan, raavitaan, mutta myös ihania hetkiä, kun onnistut/te.



Kysymys on paljon omasta asenteesta ja herkkyydestä. Työkavereilla on suuri merkistys, voivat joko syödä voimaa tai antaa sitä.



Turhauttavinta on, kun ajattelee että ihmisen kuuluisi päästä ulos, käydä kaupungilla, torilla, kuulla muiden puhetta, saada vaihtaa ajatuksia, mutta aika menee perusasioiden hoitoon.



Riippuu paljon paikasta, millaista työ on, fyysistä työ on varmaan melkein joka paikassa, jos ei olekaan hoivaosasto, niin sit huonojalkaisia hoidetaan yksin. Pesut on esim. palvelukodissa aika pieni osa kuitenkin.



Hyvänä hoitajana oleminen on todella ammattitaitoa vaativaa työtä. Pitää olla herkkyyttä kuulla ja olla asukkaiden kanssa, tuntea asukkaat ja osata katsoa asioita heidän näkökulmastaan, että saa hommat esim. muistisairaan kanssa onnistumaan. Vuorovaikutustaidoilla on suuri merkitys.



Riippuu täysin sinusta, onko sinusta siihen.

itsekin hakenut alalle kouluun ja parasta aikaa odottelen kutsua soveltuvuustesteihin.Alalta kuulee/lukee paljon negatiivisiä kommentteja mutta tietysti se pitää osata myös hiukan suodattaakin niitä....jokainen kelle itse mainitsin haluavani lähäriksi sanoi että se on sitten rankkaa tai että se ei sitten ole helppoa.no enpä minä sitä ajatellutkaan että se helppoa olisi.Enkä koskaan ole mennyt aidan matalimmasta päästä.olethan ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin ja vaikka kutsumusta alalle olisikin et välttämättä pysty sitä tunnetta tuomaan täyspainoisesti työpaikalla esiin esim.työn määrän ja kiireen takia.riippuen paikasta.hyvääkin siellä varmasti on.on hyvä tietysti olla tietoinen kaikista niistä negatiivisistäkin puolista mutta niitä on joka työssä nykyään.alalla tarvitaan väkeä.ja hyvä itsetuntemus on plussaa.mielestäni ei kannata liikaa muiden mielipidettä kysyä pystytkö siihen koska sinun itse se pitäisi tietää.jos olet epävarma ota selvää alasta lisää.työkokeilu kai nykyään on hyvä juttu jos arveluttaa.siis saat kenttäkokemusta hoitopaikoista jos ottavat harjotteluun ja saat ehkä paremmin tuntumaan onko sinusta siihen.monia kommentteja olen myös lukenut ihmisiltä ettei sille alalle tarvitse olla sen kummempia kykyjä mutta olen eri mieltä siitä'...ei siihen kaikista ole.Arvokasta työtä hoitoalan hommat ovat!

Sanoisin että kannattaa hakeutua sinne työelämään tutustumaan jotenkin jos vaan jotenkin mahdollista, sen jälkeen osaat arvioida jo paremmin sitä voisiko työtä tehdä ammatikseen... ei kannata pelkästään muiden kommenttien perusteella isoa valintaa, vaikkei muiden kokemuksia voikaan vähätellä.

ja voin sanoa että työ on mielekästä ja palkitsevaa(ei rahallisesti kuitenkaan)vanhukset erilaisine persoonineen ja elämänkokemuksineen rikastaa työnkuvaa positiivisessa mielessä.Työ on kyllä raskasta jos ei ole lusmu ja työnkiertäjä joita varmasti jokapaikasta löytyy.Vastuusta riippuen aina vain mielekkäämpää.esim.rakastan sairaanhoidollisia asioita ja nautin kun niitä saan tehdä silloin kun sattuu kohdalle.Rohkeutta ja vastuuntuntoa ja osaamista tarvitaan ja vanhusten antama palaute on niin välitöntä.Suosittelen alaa ja ei se työ todellakaan ole vaan paskapersiin pesua siihen sisältyy paljon muutakin :)

Valitettavaa on että ensimmäinen ajatus lähihoitajan työstä on se, että työ on vain ** pesemistä ja perushoitoa, mutta aika paljon riippuu siitä mihin menee töihin,kotihoito, terveyskeskus,vammaispuoli,lastenhoito yms. Vaihtoehtoja on, ja työ on todellakin kaikkea muuta kuin mitä annetaan ymmärtää. Toki en tiedä tusta vanhuspuolen työstä kun en itse ole siellä ollut. Oletko miettinyt oppisopimuksella esim. terveyskeskukseen?

Hoitajan työssä paskinta on yleensä työkaverit eikä ne asiakkaat/potilaat. Siis ihan oikeesti. Siitä se on kiinni että viihtyykö töissä. Ja raskasta se työ ei fyysisesti edes välttämättä ole eikä kiireistä, kahvihuoneessa kyllä ehtii lorvailla enemmän kuin tarpeeksi, jos vaan siellä viihtyy. Näin oman kokemukseni mukaan.

Yllättävän positiivisia kommentteja. Itse en viihdy vanhustyössä yhtään. Juu juu on arvokasta ja tärkeää ja niin poispäin. Paperilla joo mutta käytännössä? Työssä näkee sen ihmiselämän kurjimman lopun, kun ihminen ei pysty enää tekemään mitään itse, lähinnä vain makaamaan ja hengittämään. En tiedä kuinka palkitsevaa se on, auttaa sen kuntoista ihmistä elämään (olemaan) taas yksi päivä laitoksen vuoteessa. Itseäni se ahdistaa. Saman asian vuoksi työ on välillä fyysisesti rankkaa kun 70-kiloinen ihminen ei pysty itse liikkumaan vaan häntä täytyy kääntää, nostaa, pestä, siirtää.... Lisäksi vanhustyöhön liittyy kiinteästi omaiset, joita lienee kahta lajia: kiitollisia ja ymmärtäväisiä. Mutta tuntuu että enemmän on tätä toista ryhmää: päällepäsmäreitä ja huonon omantunnon vuoksi hoitohenkilökunnan päälle käyviä mukaparemmintietäviä. Rasittavimpia ovat ne, jotka jaksavat ihmetellä, kun lähes satavuotinen mummeli ei olekaan enää elämänsä kunnossa, vaan on jo raihnainen, sen täytyy olla hoiodon vika. Suomessahan ei saa vanhuuteen kuolla.

Itse olin ennen lapsia vanhusten vuodeosastolla ja tykkäsin työstä todella paljon. Työporukka jos sattuu olemaan hyvä niin työkin on mielekästä. Mua ei koskaan vaivannut alapäiden pesut, ihan luonnollista.

Ainut mitä en voinut tehdä oli raskaana ollessani haavanhoidot. Ne teki oloni pahaksi, mutta onneksi niitä ei ollut usein ja joku muu teki ne puolestani.

Monesti vanhukset kiittivät hyvästä hoidosta ja myös omaiset kiittivät. Usein oli myös niitä omaisia jotka ei kiitelleet, valittivat vain.

Nyt kun olen ollut monta vuotta kotona niin mielellään palaisin vanhuspuolelle mutta en taida mennä kun haluan päivätyön koska omat lapset vielä pieniä. Jos saisin tehdä vanhuspuolella pelkkää päivää ja arkisin niin en epäröisi yhtään. AInakin itselleni kyseinen työ sopi.

Palkitsevaa, mielenkiintoista, mutta raskasta jos ja kun ei ole riittävästi henkilökuntaa. Itse olen hoitotyössä lähtenyt aina yhdestä perusajatuksesta ja pitänyt siitä kiinni koko työurani ajan; Kohtele hoidettavaa niin kuin toivoisit että itseäsi kohdellaan. Ajattelen aina, että olisin hoidettavan tilanteessa itse, tai oma läheiseni.

Tuo mielessä on ne kiireisimmät, vaikeimmat ja raskaimmatkin hetket selvitty. 

Monia vanhuksia on jäänyt mieleen ja heidän tarinoitaan, kohtaloitaan ym. Se pistää nöyräksi. 

Olen ollut 3 vuotta kotihoidossa ja pidän työstä paljon. En vaihtaisi mihinkään. Itsestä tuntuu että en välttämättä viihtyisi laitoshoidon puolella niin hyvin.

Vanhusten parissa on mukava työskennellä. Työ on tärkeää ja antaa paljon. Hyviä ja huinoja päiviä löytyy kaikilta. Työnsaanti on ainakin varma juttu!

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 00:15"]

Hoitajan työssä paskinta on yleensä työkaverit eikä ne asiakkaat/potilaat. Siis ihan oikeesti. Siitä se on kiinni että viihtyykö töissä. Ja raskasta se työ ei fyysisesti edes välttämättä ole eikä kiireistä, kahvihuoneessa kyllä ehtii lorvailla enemmän kuin tarpeeksi, jos vaan siellä viihtyy. Näin oman kokemukseni mukaan.

[/quote]

Tämä. Olin harjoittelussa vanhainkodissa ja koin henkisesti raskaaksi nuo viikot juuri noiden työkavereiden tähden. Lisäksi koin alistusta, vaikka kaikki melkein olivat lähihoitajia ja itse opiskelen sairaanhoitajaksi. Huvittavinta oli kuitenkin se, että eräs sairaanhoitaja siellä vittuili mulle lähes päivittäin ja motkotti kaikesta, kun hänellä itellään oli mm. kiellot lääkekaappeihin jne. Että sellasta porukkaa...:)

Asukkaat olivat ihania, muistelen heitä edelleenkin lämmöllä, vaikkeivät he minua muistakaan.

Olisi kiva kuulla lisää kommentteja. Olen itse mies, jolla olisi soveltuvuuskokeet vajaan viikon päästä ja en tiedä mennäkö vai ei...Yleensä motivaatio menee näiden vuorotyön pakollisuutta vakuuttelevien kommenttien ja persesitä- ja persetätäkommenttien takia. Meidän koulussamme suuntautumisvaihtoehto tosin olisi ihan muu kuin vanhustyö. Vapaaehtoisena olen vanhainkodissa ollut, mutta mitään pesuja en tietenkään ole ollut todistamassa. 

Minkälaista on muuten tuo lasten kanssa harjoittelu? Joutuuko lapsiin koskemaan vai ihan vain olemaan läsnä? Pitääkö olla ulospäinsuuntautunut? 

Vanhuspuolen hoitajat uupuvat koska eivät voi tehdä työtään siten kuten tahtoisivat tehdä.Eli kun ei ole aikaa eikä tarpeeksi hoitajia,ei jää riittävästi aikaa kohdata ihmistä ihmisenä.

Jos pystyt tuon hyväksymään niin viihdyt työssäsi varmaan

Hänen mielestään parasta siinä työssä on juuri ne vanhukset ja työn ihmisläheisyys. Ei pidä pahana hoidettavien pesuja eikä muita hoitotoimenpiteitä, vaan jatkuvaa kiirettä ja vaihtuvia työvuoroja sekä sitä, ettei ylitöitä korvata rahana vaan ylimääräisinä vapaina.

ihmiselle.

Idiootit työkaveri tekee työstä kuin työstä puuta.



Itse vanhusten hoito ja heidän kanssaan oleminen on mukavaa:)

olen ollut monessa paikassa ja yleensä ne hoitoapulaiset tekee oikeasti hommat, lähihoitajat pistelee insuliinia ja kirjaa asiat.

mä olen ainakin viihtyny vanhainkodilla. Se riippuu tietty tosi paljon työporukasta, asukkaista ja siitä onko väkeä tarpeeksi töissä. Eli aika lailla samoista syistä kun missä tahansa työpaikassa. Kannattaa kierrellä erilaisia paikkoja jotta löytää sen mieluisan.