Jäin sanattomaksi, kun viisikymppinen äiti-tuttava kertoi..

tuskin muuttaa toiselle puolelle sen vuoksi, mutta asiaa, jokainen hoitakoon omansa, tutustu voi ja niin edelleen ilman hoitovastuutakin.

Ja mieli voi muuttua, kunhan niitä lastenlapsia tulee

Mitä muuta voi edes odottaa?

Outo tämä nykymalli, jonka mukaan isoäitiys on sitä, että on lastensa ilmainen piika. Ennen lasten kotoalähtö tarkoitti naiselle vapautta mennä töihin ja jopa luoda uraa, nyt pitää jättää työ ja keskittyä olemaan aina käytettävissä, unohtaa oma elämä.

että älkää muuttako toiselle paikkakunnalle ja muistakaa aina tuoda lapsia mummolle hoitoon :) :)



Minun mielestäni jokainen täyspäinen isovanhempi haluaa osallistua ja auttaa parhaansa mukaan! Ikä toki voi olla esteenä tai jokin perussairaus, mutta noin niin kuin ideaaltilanteessa kai omat jälkeläiset on rakkaita.



Niin, tokikaan en itse ole juuri lainkaan saanut apua... Siksi tiedän, miten tärkeää se olisi!

vanhainkodissa kiikkutuolissa istuessa, jos ei ole heihin halunnut aikaisemminkaan tutustua.



Ehkä muilla mummoilla ja vaareilla käy lapset ja lapsenlapset kyläilemässä, niin siinäpä saa mummo miettiä tekikö oikean ratkaisun aikoinaan.



Ja itse saan lapsenhoitoapua tarvittaessa niin mummoilta, ukeilta, kuin muiltakin sukulaisilta, ja avunanto näkyy myös toisin päin. Käydään puottelemassa lumet katolta, kuskataan tarvittaessa tai tehdään polttopuita yms. Olen myös aikoinaan hoitanut paljon pikkusisaruksiani, jotta äiti ja isä sai kahdenkeskistä aikaa.



Kenelläkään sukulaisella ei tietenkään ole hoitovelvoitetta minun lapseen, mutta minusta läheisiin ihmissuhteisiin liittyy halu auttaa ja varsinkin halu tutustua omaan suvun jäseneen :)



-AP-

Outo tämä nykymalli, jonka mukaan isoäitiys on sitä, että on lastensa ilmainen piika. Ennen lasten kotoalähtö tarkoitti naiselle vapautta mennä töihin ja jopa luoda uraa, nyt pitää jättää työ ja keskittyä olemaan aina käytettävissä, unohtaa oma elämä.

Ennenhän ne isoäidit automaattisesti hoiti lapsenlapsensa jotta äidit pääsivät navettaan, yms.

Ja kyllä se vaan on niin että normaali ihminen ei noin ajattele, ei tarvitse olla kyse mistään 24h lasten vahtimisesta vaan ihna normaalista auttamisenhalusta

Mun äiti ja miehen äiti on kuin yö ja päivä!



Miehen äiti on huomattavasti mun äitiä vanhempi, täyttää 74 vuotta tänä vuonna, kun taas mun äiti täyttää vasta 55 v. Mä olen sisaruksista vanhin, mies taas nuorin.

Miehen äiti on aivan hurmaantunut kaikista lapsenlapsistaan. Se on perinteinen emäntä/kotiäiti, joka on aina hoitanut omat lapsensa kotona eikä sillä ole työn lisäksi paljon muuta elämässä ollut - on siis maatalon emäntä. Nytkin vaikka on vanha ja hänellä on sairauksia, haluaisi tulla lapsenvahdiksi, mutta ei enää jaksa. Vielä kymmenkuntavuotta sitten kyllä oli jopa viikon meidän lasten kanssa kun olimme miehen kanssa hääpäivämatkalla.



Mun äiti taas on työssäkäyvä, kiireinen henkilö joka on ns. päässyt uran tekemisen makuun vasta viiskymppisenä ja ottaa siitä tietysti kaiken irti. On muutenkin aina ollut kova matkustelemaan eikä perinteistä äitityyppiä ollenkaan. Jos ihan suoraan sanotaan, ei vois vähempää lastenlapsistaan piitata ja toisaalta, kun miettii miten se aikanaan aika huolettomasti kasvatti mua ja siskojani, niin en kyllä ihan pientä vauvaa sen huomaan uskoisikaan. Eikä se kyllä jaksais esim. taaperoikäistä tuntia tai kahta kauempaa, minkä on kyllä sanonutkin. Mut ihan hyvä näin, ei onneks olla hänen apuaan hirveesti tarvittu.

Papoista sen verran, että mun äiti on eronnut mun isästä jo kauan sitten. Miehen isä taas on kuollut muutama vuosi sitten. Appi oli sellainen jörrikkäsuomalainen, joka ei oikein osannut olla lasten kans mut kaikesta näki että se rakastaa tosi paljon lapsenlapsiaan.

Mun isä ei mun elämässä taas ole paljon ollut mukana eron jälkeen. Asunutkin pitkään toisessa maassa, joten hänen isänä olemisestaan en tiedä oikeastaan mitään. Hädintuskin tuntee lapsenlapsiaan eikä ole mitenkään suuresti ilmaissut kiinnostustaankaan.

nainen tulee mummoksi, sitä vähemmän se välittää lapsenlapsistaan tai haluaa niitä hoitaa?

..kun mammat kertoo lahjoittavansa lapsensa kiertävään sirkukseen. Eli ei tarkoitettu tosissaan otettavaksi tuo muuttohomma.

Vanhainkotiin pääsee nykyään vasta, kun ei enää jaksa nousta sängystä ja kävellä olohuoneen puolelle syömään. Tai ei vielä silloinkaan, ainkin minun omaiseni vaipatetaankin kotona sänkyyn, kun vanhainkotipaikkaa ei ole. Hän ei ole enää vuosiin ollut kiinnostunut lapsenlapsistaan eikä tunnista heitä, kun he menevät käymään. Ihan turhaa uhota tuollaisilla puheilla. Osoittaa vain, miten vähän nuoret äidit tietävät vanhenemisen realiteeteista.

asuu vanha mummeli, jolla on samanlainen asenne.

Hän motkottaa kuulemma usein äidilleni siitä kun tämä hoitaa minun lapsiani. (Äitini tykkää lapsista ja haluaa hoitaa heitä. Ihan samalla tavalla mummoni on myös minua ja veljiäni aikanaan hoitanut.)



Tämä mummeli ylpeilee sillä, ettei itse ole koskaan lapsenlapsiaan hoitanut, vaan käskenyt pitää pois häiritsemästä elämäänsä.

Valittaa kuitenkin siitä kun sukulaiset eivät pidä häneen yhteyttä, ja nämä hirveät lapsenlapset (jotka ovat jo nuoria aikuisia) eivät tule tekemään hänelle kauppaostoksia ja siivoamaan tai muutenkaan apuaan tarjoamaan.

tyly mamma.

asuu vanha mummeli, jolla on samanlainen asenne.

Hän motkottaa kuulemma usein äidilleni siitä kun tämä hoitaa minun lapsiani. (Äitini tykkää lapsista ja haluaa hoitaa heitä. Ihan samalla tavalla mummoni on myös minua ja veljiäni aikanaan hoitanut.)

Tämä mummeli ylpeilee sillä, ettei itse ole koskaan lapsenlapsiaan hoitanut, vaan käskenyt pitää pois häiritsemästä elämäänsä.

Valittaa kuitenkin siitä kun sukulaiset eivät pidä häneen yhteyttä, ja nämä hirveät lapsenlapset (jotka ovat jo nuoria aikuisia) eivät tule tekemään hänelle kauppaostoksia ja siivoamaan tai muutenkaan apuaan tarjoamaan.

kohtalo vanhana. Ensin kiukutellaan omille lapsille ja läheisille ja sitten ihmetellään että miksei ne auta vanhana ja sairauden yllättäessä.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

nainen tulee mummoksi, sitä vähemmän se välittää lapsenlapsistaan tai haluaa niitä hoitaa?

anoppini on vähän yli viiskymppinen,näkee 2 kertaa vuodessa ja ei koskaan soittele kysyäkseen mitä lapsenlapsille kuuluu..

saada nauttia lapsenlapsistaan, ei ottaa hoitovastuuta. Tilapäisesti voi toki olla lapsenvahtina, ehkä tunti, pari muutaman kerran vuodessa. Sekin tuntuu oudolta, jos tehdään lapsia ja annetaan ne usein omien vanhempien hoitoon, jotta saa toteuttaa itseään.

Vanhemmuus on vastuuun kantamista omista lapsistaan. Ei sitä voi lykätä isovanhemmille.

mutta jos kukaan ei käy kylässä, niin voi olla melko yksinäistä. Yksinäisempää kuin siellä vanhainkodissa, jossa on sentään ihmisiä lähellä.

Terveisin AP, joka kävi vielä pari vuotta sitten katsomassa omaa kiikkutuolissa istuvaa mummoa vanhainkodissa ;)

Vanhainkotiin pääsee nykyään vasta, kun ei enää jaksa nousta sängystä ja kävellä olohuoneen puolelle syömään. Tai ei vielä silloinkaan, ainkin minun omaiseni vaipatetaankin kotona sänkyyn, kun vanhainkotipaikkaa ei ole. Hän ei ole enää vuosiin ollut kiinnostunut lapsenlapsistaan eikä tunnista heitä, kun he menevät käymään. Ihan turhaa uhota tuollaisilla puheilla. Osoittaa vain, miten vähän nuoret äidit tietävät vanhenemisen realiteeteista.

saada nauttia lapsenlapsistaan, ei ottaa hoitovastuuta. Tilapäisesti voi toki olla lapsenvahtina, ehkä tunti, pari muutaman kerran vuodessa. Sekin tuntuu oudolta, jos tehdään lapsia ja annetaan ne usein omien vanhempien hoitoon, jotta saa toteuttaa itseään.

Vanhemmuus on vastuuun kantamista omista lapsistaan. Ei sitä voi lykätä isovanhemmille.

Isovanhempia on erilaisia ja jos mummo haluaa hoitaa lastenlapsiaan, ei se ole hoitovastuun lykkäämistä isovanhemille. Eri asia on jos lapset vaan lykätään isovanhemille jatkuvasti, eikä he saa suutaan auki ettei jaksa/halua hoitaa.

Itse olen joskus väsyneenä päivänä kaverilleni tokaissut, että kun tulee lapsenlapsia, panen verhot kiinni ja ovet lukkoon.

Ja nuorilleni olen sanonutkin, että en sitten ala joka viikonloppu lapsenvahdiksi, että siihen malliin miettikää sitä lapsentekoa.

Olet siis varmaan minun tuttuni, joka on ottanut heittoni tosissaan ja nyt sitä vääristelee täällä, että se kuulostaa vakuuttavammalta.

Sanoneensa lapsilleen, että; "Ite saatte omat kakaranne hoitaa, jos rupeatte niitä pukkaamaan. Niin oon minäkin omat hoitanut! Ja sitten kun saatte kakaroita, niin muutan mahdollisimman kauas, ettette ole joka viikonloppu työntämässä lapsia mummolaan."

Olen samaa mieltä, että jokainen saa pääsääntöisesti itse hoitaa omat lapsensa, mutta onko tuo nyt ihan normaalia muuttaa toiselle poulelle Suomea sen takia, että syntyy lapsenlapsia. Voihan lapsenlapsiin luoda suhteen muutenkin, kuin joka viikonloppuisilla yökyläilyllä. Ja kuka mummo ei haluaisi tutstua omiin lapsenlapsiin?

lapsenlapset, vaikka mummo olisi heitä hoitanut kuinka paljon tahansa. Ei käy kyllä ne lapsetkaan, joiden lapsia mummo on hoitanut.

Eli ihan turhaa uhraudut, ei niitä lapsenlapsia kiinnosta muu kuin sinun perintö. Ei katsella hampaatonta ja ryppyistä, kuselle haisevaa vanhusta. Jos tulevat pakon edestä, niillä on tosi kiire pois.

vanhainkodissa kiikkutuolissa istuessa, jos ei ole heihin halunnut aikaisemminkaan tutustua.

Ehkä muilla mummoilla ja vaareilla käy lapset ja lapsenlapset kyläilemässä, niin siinäpä saa mummo miettiä tekikö oikean ratkaisun aikoinaan.

Ja itse saan lapsenhoitoapua tarvittaessa niin mummoilta, ukeilta, kuin muiltakin sukulaisilta, ja avunanto näkyy myös toisin päin. Käydään puottelemassa lumet katolta, kuskataan tarvittaessa tai tehdään polttopuita yms. Olen myös aikoinaan hoitanut paljon pikkusisaruksiani, jotta äiti ja isä sai kahdenkeskistä aikaa.

Kenelläkään sukulaisella ei tietenkään ole hoitovelvoitetta minun lapseen, mutta minusta läheisiin ihmissuhteisiin liittyy halu auttaa ja varsinkin halu tutustua omaan suvun jäseneen :)

-AP-