Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jos vauva syntyy elävänä abortissa (rv 23-24) niin

Vierailija

annetaanko sen elää ja katsoa miten käy vai tapetaanko?

Sivut

Kommentit (195)

Vierailija

aap:ta ei tehdä enää noilla viikoilla.

Keskenmenoissa(raskauden keskeytyminen luonnollisesti) sikiön kunto vaikuttaa hoitovalintoihin. Yleensä alle 24 rkv ei aleta kovin tehokkaasti hoitamaan, koska sikiö harvoin elinkelpoinen.

Vierailija

Olen 3.vuoden sairaanhoidon opiskelija. Tunneillamme törmäsin aiheeseen, joka järkytti minua valtavasti. Keskustelimme abortista, aborttilaista sekä muusta aiheeseen liittyvästä. Tuli puheeksi, miten esim. Venäjällä sikiöitä abortoidaan niin myöhäisessä vaiheessa, että sikiö syntyykin elävänä ja itkien, tarviten vain keskoshoitoa, mutta hänet heitetäänkin roskiin. Järkytyksekseni opettajani totesi, että tätä tapahtuu myös Suomessa, laillisesti. Joskus sikiö abortoidaan aivan viime tipassa (Suomen aborttilain mukaan viikolle 24 saa poikkeustapauksessa abortin tehdä) niin, että tämä syntyy elävänä. Esimerkkinä opettajani kertoi tapauksen, jossa hän oli ollut työvuorossa ja toinen hoitaja oli tullut kysymään, mitä he tekevät, kun abortoitu vauva itkee.



Asiaa oli kysytty lääkäriltä, joka oli sanonut ettei lapselle saa tehdä mitään. Suomen laki nimittäin kieltää abortoidun vauvan hoidon, vaikka tämä syntyisi elossa. Miten tämä voi olla mahdollista? Nykyisellä hoitotekniikalla jopa 22-viikkoiset keskoset saadaan pidettyä hengissä ja kehittymään terveiksi lapsiksi. Miksi yhteiskuntamme hyväksyy tällaisen ristiriidan?



Jos lapsi syntyy keskosena perheeseen joka todella haluaa lapsen, tämän eteen tehdään kaikki mahdollinen hoito. Mutta jos lapsi syntyy keskosena abortin seurauksena, hänelle ei tehdä mitään, vaan odotetaan, että tämä kuolee. Samaan aikaan voi sairaalassa syntyä kaksi samanviikkoista keskosta: abortoitu, ja kauan haluttu. Jälkimmäistä hoidetaan, ensimmäista ei.



Keskoshoito on kallista, mutta onko oikein miettiä kustannuksia kun kyseessä on elämä? Ja eikö muka sillä 24-viikkoisella, abortoidulla, mahdollisesti down-syndroomalapsella ole samaa oikeutta yrittää elää kuin 22-viikkoisella, muuten terveellä? Joskus jopa täysin terve lapsi abortoidaan viime tipassa. Eikä aina ole 100-prosenttista varmuutta kehitysvammalle, joka aborttiin antaa oikeuden viime tippaan asti.

Lääkäritkin ovat vain ihmisiä, he voivat erehtyä.



Puututaan tähän asiaan. Otetaan yhteyttä kansanedustajiimme. Tehdään vetoumus. En tuomitse aborttiin päätyviä, mutta tällainen julmuus, jossa elävänä syntyvä lapsi murhataan kitumalla, on saatava loppumaan. Ihminen ei ole Jumala, joka tietää, jääkö keskonen eloon vai ei. Aina pitäisi yrittää tehdä kaikkensa säilyttää elämä.

Vierailija

Lainaus:

Olen 3.vuoden sairaanhoidon opiskelija. Tunneillamme törmäsin aiheeseen, joka järkytti minua valtavasti. Keskustelimme abortista, aborttilaista sekä muusta aiheeseen liittyvästä. Tuli puheeksi, miten esim. Venäjällä sikiöitä abortoidaan niin myöhäisessä vaiheessa, että sikiö syntyykin elävänä ja itkien, tarviten vain keskoshoitoa, mutta hänet heitetäänkin roskiin. Järkytyksekseni opettajani totesi, että tätä tapahtuu myös Suomessa, laillisesti. Joskus sikiö abortoidaan aivan viime tipassa (Suomen aborttilain mukaan viikolle 24 saa poikkeustapauksessa abortin tehdä) niin, että tämä syntyy elävänä. Esimerkkinä opettajani kertoi tapauksen, jossa hän oli ollut työvuorossa ja toinen hoitaja oli tullut kysymään, mitä he tekevät, kun abortoitu vauva itkee. Asiaa oli kysytty lääkäriltä, joka oli sanonut ettei lapselle saa tehdä mitään. Suomen laki nimittäin kieltää abortoidun vauvan hoidon, vaikka tämä syntyisi elossa. Miten tämä voi olla mahdollista? Nykyisellä hoitotekniikalla jopa 22-viikkoiset keskoset saadaan pidettyä hengissä ja kehittymään terveiksi lapsiksi. Miksi yhteiskuntamme hyväksyy tällaisen ristiriidan? Jos lapsi syntyy keskosena perheeseen joka todella haluaa lapsen, tämän eteen tehdään kaikki mahdollinen hoito. Mutta jos lapsi syntyy keskosena abortin seurauksena, hänelle ei tehdä mitään, vaan odotetaan, että tämä kuolee. Samaan aikaan voi sairaalassa syntyä kaksi samanviikkoista keskosta: abortoitu, ja kauan haluttu. Jälkimmäistä hoidetaan, ensimmäista ei. Keskoshoito on kallista, mutta onko oikein miettiä kustannuksia kun kyseessä on elämä? Ja eikö muka sillä 24-viikkoisella, abortoidulla, mahdollisesti down-syndroomalapsella ole samaa oikeutta yrittää elää kuin 22-viikkoisella, muuten terveellä? Joskus jopa täysin terve lapsi abortoidaan viime tipassa. Eikä aina ole 100-prosenttista varmuutta kehitysvammalle, joka aborttiin antaa oikeuden viime tippaan asti. Lääkäritkin ovat vain ihmisiä, he voivat erehtyä. Puututaan tähän asiaan. Otetaan yhteyttä kansanedustajiimme. Tehdään vetoumus. En tuomitse aborttiin päätyviä, mutta tällainen julmuus, jossa elävänä syntyvä lapsi murhataan kitumalla, on saatava loppumaan. Ihminen ei ole Jumala, joka tietää, jääkö keskonen eloon vai ei. Aina pitäisi yrittää tehdä kaikkensa säilyttää elämä.




Itse tiedän rv 23+1 syntyneen pojan, joka on nyt 3-vuotias, reipas ja terve, aivan kuin muut ikäisensä lapset. Myös yksi ystäväni on syntynyt rv25 eikä sitä nyt aikuisena mistään huomaa.

Vierailija

Olen tätä samaa miettinyt, kun oli hiljattain artikkeli Italialaisesta papista, joka oli mennyt rukokoilemaan abortoitujen sikiöiden luo ja huomannut yhden olleen elossa vuorokauden abortin jälkeen. Raukka oli taistellut hengestään ja sinnitellyt elossa yön yli yksin, nälkäisenä ja kylmissään..:( Otettiin sitten tehohoitoon, mutta kuoli kuitenkin pian.. Pahalta tuntuu ja niin väärältä..Sitten vanhuksille tai kuolemansairaille ei hyväksytä eutanasiaa. Eikö vastasyntynyt sikiö ansaitsisi edes ihmisarvoisen kuoleman, vaikkei elinkelpoinen olisikaan..

En ole aborttia vastaan, mutta kyllä minusta 12 viikon jälkeen pitäisi olla todella painavat syyt abortointiin..Mielestäni Down ei ehkä ole sellainen..

Vierailija

Lainaus:

aap:ta ei tehdä enää noilla viikoilla.

Keskenmenoissa(raskauden keskeytyminen luonnollisesti) sikiön kunto vaikuttaa hoitovalintoihin. Yleensä alle 24 rkv ei aleta kovin tehokkaasti hoitamaan, koska sikiö harvoin elinkelpoinen.




rv23+ syntynyt ole jo viikolla 24 ja siten elinkelpoinen?

Vierailija

Turha romantoisoida aihetta: 22-viikoisista suurin osa vielä kuolee ja en itse asiassa tiedä Suomessa yhtään noilla viikoilla selvinnyttä. 23-viikoisia on selvinnyt, osasta kehittynyt normaaleita lapsia, osa vammautunut. Jos oma synnytykseni tällä kertaa käynnistyy, kun raskausviikkoja 22-23, en halua, että lasta tehohoidetaan. En ole kylmä, vaan ihan realisti. Tässä elämäntilanteessa, toiset perheenjäsenet huomioiden, minulla ei ole resurreja hoitaa noin pientä. Enkä halua, että lapsi kärsii ja monen viikon tehohoitojakson jälkeen kuolee.



TOivoisin, että sairaanhoitajaopiskelijankin ottaa huomioon, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia ja saattaa olla, että toiselle perheelle 23-viikkoisen vauvan saaminen ja eloon jääminen on suurin onni maanpääällä ja toinen ei vauvaa vain halua tai ei voi ottaa vastaan niitä riskejä ,mitkä ennenaikaisesta synnytyksestä seuraa. Potilaat eivät tarvitse tuomitsemista vaan tukea ja ymmärtämistä



T. Kolmen keskosen äiti



Vierailija

Kun sairaanhoitajaopiskelija tähän jo vastasi, niin vastaanpa tähän sitten itsekin kätilöopiskelijana.



Ensinnäkin tosiasiahan on se, että sikiöt hyvin harvoin ovat enää elossa kun keskeytyksen jälkeen syntyvät. Keskeytys aloitetaan Mifegynellä, joka estää progesteronin (raskautta ylläpitävä hormoni) vaikutukset. Usein siis raskaus keskeytyy kohdussa ennen kuin sikiö syntyy.



Ja noin myöhäisillä viikoilla harvoin tehdään keskeytyksiä. Jos tehdään, niin ne ovat geneettisiä keskeytyksiä. Tällaiset tilanteet eivät siis ole arkipäivää naistentautien osastolla.



Kuten muut ovatkin jo maininneet, ei sikiön elossapitämiseksi saa tehdä mitään. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, on se lain sanelema asia. Ja minusta on epäinhimillistä mennä kertomaan äidille, että raskaudesta joka juuri keskeytytettiin onkin syntynyt elävä lapsi ja hänet on nyt viety teholle ja aloitettu aktiiviset hoidot.



Ymmärrän että tämä on asia joka puhuttaa ja koskettaa, mutta toivon silti, että jokainen hoitoalalla ja näiden asioiden parissa työskentelevä löytäisi kultaisen keskitien suhtautua asioihin. Oma asenne ei missään nimessä saa tulla ilmi keskeytyspotilaita hoidettaessa. Geneettisen keskeytyksen valinneet ovat käyneet läpi rankan tien lapsen rakennevian kuulemisesta päätökseen keskeyttää raskaus. Lapsi on usein hyvinkin toivottu ja rakas eikä hänestä ole helppo päästää irti. Sen takia olisi erittäin suotavaa, että jokainen hoitoalalla työskentelevä osaisi suhteuttaa asioita.

Vierailija

olisivat arkipäivää. Ja minua ei ainakaan kiinnosta, mitä abortin läpikäynyt äiti ajattelee, jos hänen lapsensa viedäänkin tehohoitoon. Minua kiinnostaa, mitä se elävä sikiö joutuu kokemaan, kun kukaan ei halua sitä pelastaa. Mutta meillä on varmaan erilainen moraali näissä asioissa.



Lainaus:

Kun sairaanhoitajaopiskelija tähän jo vastasi, niin vastaanpa tähän sitten itsekin kätilöopiskelijana.



Ensinnäkin tosiasiahan on se, että sikiöt hyvin harvoin ovat enää elossa kun keskeytyksen jälkeen syntyvät. Keskeytys aloitetaan Mifegynellä, joka estää progesteronin (raskautta ylläpitävä hormoni) vaikutukset. Usein siis raskaus keskeytyy kohdussa ennen kuin sikiö syntyy.



Ja noin myöhäisillä viikoilla harvoin tehdään keskeytyksiä. Jos tehdään, niin ne ovat geneettisiä keskeytyksiä. Tällaiset tilanteet eivät siis ole arkipäivää naistentautien osastolla.



Kuten muut ovatkin jo maininneet, ei sikiön elossapitämiseksi saa tehdä mitään. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, on se lain sanelema asia. Ja minusta on epäinhimillistä mennä kertomaan äidille, että raskaudesta joka juuri keskeytytettiin onkin syntynyt elävä lapsi ja hänet on nyt viety teholle ja aloitettu aktiiviset hoidot.



Ymmärrän että tämä on asia joka puhuttaa ja koskettaa, mutta toivon silti, että jokainen hoitoalalla ja näiden asioiden parissa työskentelevä löytäisi kultaisen keskitien suhtautua asioihin. Oma asenne ei missään nimessä saa tulla ilmi keskeytyspotilaita hoidettaessa. Geneettisen keskeytyksen valinneet ovat käyneet läpi rankan tien lapsen rakennevian kuulemisesta päätökseen keskeyttää raskaus. Lapsi on usein hyvinkin toivottu ja rakas eikä hänestä ole helppo päästää irti. Sen takia olisi erittäin suotavaa, että jokainen hoitoalalla työskentelevä osaisi suhteuttaa asioita.


Vierailija

etenkään meillä ei tehdä abortteja mitenkään liukuhihnalta tuossa vaiheessa, siihen on syynsä, ja siihenkin on syynsä, ettei mitään vauvan eteen tehdä, eli se laki sanelee ja myös ne geneettiset ongelmat.



Ei tätä ole helppo tajuta, edes haluta tajuta, kaikki aina ajattelee, että vauvalla olisi upea elämä edessä, ja sitähän se olisi äärimmäisen harvoin...



Mutta ei, romantisoidaan lisää.

Vierailija

olisi inhimillistä sylitellä se vauva loppuun asti, eikä heittää roskikseen.



Jos ei äiti itse sitä kykene tekemään, niin löytyisikö sairaalan henkilökunnasta sydäntä tähän tehtävään?

Vierailija

Jos joku on päättänyt, että hänen lapsensä ei ole riittävän täydellinen hänelle (iso osa down-ihmisistä on lievästi vammaisia, ja pystyvät nauttimaan elämästään, kouluttautumaan ja jopa käymään töissä) ja lapsi saa kitua kuoliaaksi kenenkään välittämättä, niin miksi ihmeessä ne äidin tunteet ovat niin paljon tärkeämmät. Aborttiin voisi sitten vaikka rutiininomaisesti yhdistää steriloinnin, niin ei ainakaan toista kertaa joudu tuollaiseen tilanteeseen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat