Neljän pojan väsynyt äiti -ov

niin ei ne tytötkään automaattisesti helppoja ole :) Oma äitini on sanonut että perheen tytöt olivat villejä ja vaikeita poikiin verrattuna.

Ja joukossa tyhmyys tiivistyi ;)

Kun asuttiin vielä rivarissa ja tää lauma oli pahimmassa iässään asuntoaan myyvällä naapurilla on näyttö. Se pyysi etten päästäisi poikia ulos näytön aikana tai muuten hänen asuntoaan ei kukaan uskalla tulla edes katsomaan.

No, toi oli varmaan jonkinlainen huipentuma siitä, miten karmea lauma voi olla. Ihania hetkiä on kyllä huomattavasti enemmän.

eikä vielä ole uuvuttanut. Kotitöitä tekevät, jokainen tosin omissa aikatauluissaan, mutta sovitut työt hoituvat.

Minulla oli nuorempi veli, vilkas kuin mikä. Nämä omat lapset ovat yhteensä rauhallisempia, kun veljeen vertaan.

Ruokaa menee valtavasti, mutta olen tyytyväinen, kun kelpaa..

Tsemppiä sinulle, ap.

loivennat muka positiivisella asialla. Eiköhän jokainen pärjää omien lastensa kanssa, oli ne tyttöjä tai poikia ja ovat omalla laillaan vaikeita kumpikin. 4 lasta ei tule sattumalta.

On normaalia, että neljän pienen lapsen äitiä väsyttää. Kyllä sen saa ääneen sanoa! Ei se vähennä ap:n rakkautta lapsiaan kohtaan tai tarkoita, ettei hän haluaisi enää neljää lasta.



Mikä ihmeen juttu se on, että ei saisi sanoa, että on väsynyt. Heti tulee joku besserwisser kommentoimaan, että iteppähän petis petasit. Kuulostaa juuri sellaiselta ihmiseltä, johon en tahtoisi todellisessa elämässä törmätä.



Eiköhän ap itsekin tiedä, että sai mitä tilasi. Voi sitä silti välillä väsyttää ja se kuuluu vanhemmuuteen - myös yksilapsisessa perheessa.



Välillä väsymys voi kasvaa sellaisiin mittapuihin, että se alkaa heijastua jo lapsiinkin. SIlloin monesti vauhti kiihtyy ja "tyhmyys tiivistyy" entuudestaan.



Tällöin olisi tärkeätä, että perheen molemmat aikuiset ottavat asian tosissaan ja vastuu lastenkasvatuksesta jaetaan tasan molempien kesken. Eli ollaan ns samalla sivulla kasvatuksellisista asioista. Se jo pelkästään helpottaa taakkaa kummasti.



Meillä on kolme lasta. Ovat kaikki syntyneet neljän vuoden sisään. Kolmatta odottaessani voin todella huonosti ja olin hyvin väsynyt. Silloin meillä lähti veljesten kesken niin sanotusti lapasesta.



Pari kuukautta meno oli kuin villissä lännessä ja minä yritin siinä hötäkässä pysyä tolpillani. Joka ilta kiitin Jumalaa siitä, että olimme kaikki hengissä vielä.



Kun sitten terveystilanteen huononnuttua itse jouduin sairaalaan, mies jäi lasten kanssa kotiin kolmeksi viikoksi. Se muutti kaiken.



Mies oli ennenkin ollut erinomainen isä, oli läsnä, leikitti jne. Hänellä oli kuitenkin tapana lelliä poikiaan. Pitkän päivän jälkeen ei ojentaminen maistunut parhaalta.



Sairaalassaoloaikani jälkeen lapsemme ovat käyttäytyneet aivan eritavalla kuin ennen. Nyt lapsia on kolme (on ollut jo vuoden) ja elämä on paljon helpompaa kuin ennen, vaikka lapsia oli vain kaksi!



Voimia ap:lle! Toivottavasti saat apua lähipiiristä. Väsymys on kamala asia, jälkeenpäin sen vasta ihan kunnolla tajuaa kuinka tunnelissa sitä kulki.

tekevät lapsia, jos sitten vaan kaiken aikaa valittavat niistä? Ap, ehkäisy on keksitty. Opeta se ainakin niille sun pojille.

Tämä palsta ja sen kirjoitukset paljastavat paljon ihmisen sosiaalisesta älykkyydestä. Toisilla sitä ei ole, eikä sitä voi valitettavasti oppiakaan.

Ding dong vaan sulle mukahauska palstaidiootti.

tekevät lapsia, jos sitten vaan kaiken aikaa valittavat niistä? Ap, ehkäisy on keksitty. Opeta se ainakin niille sun pojille.