Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isovanhemmat "eri paria" - ongelmia?
04.02.2011 |
Olin juuri pienen tytön 1v-synttäreillä, joissa oli sekä ystäviä, että sukulaisia kutsuttuna. Sankarin molemmat isovanhempipariskunnat olivat läsnä, mutta eivät koko illan aikana jutelleet toisilleen sanakaan. Minusta se oli outoa, sillä olihan heillä yhteinen lapsenlapsi ja kummankin pariskunnan ensimmäinen kaiken lisäksi.
Toiset isovanhemmat ovat tuikitavallisia duunareita ja toiset korkeakoulutettuja, ylempää keskiluokkaa. Miten jatkossa? Voivatko koskaan löytää toisensa vai onko sillä väliäkään? Hankalaa näytti kaikilla em. olevan.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole mitään yhteistä, niin ei yhteinen lapsenlapsi riitä kaveruuden tai ystävyyden pohjaksi. Pääasia että rakastavat lapsenlastaan.
Meillä ei suvut ole koskaan edes tavanneet. Miksi pitäisi?
Ja meidän lapset on kyllä ihan meidän, ei isovanhempien.
Tuntemattomien ihmisten! Ei se yhteinen lastenlapsi tarkoita, että pitää ystävystyä etenkin kun nuorten parien erot ovat tavallisia. Turha kaveerata sellaisten kanssa, jotka ovat vain satunnaisesti mukana elämässä. Ennen oli toisin kun suvut yhdistyivät.
"löytää toisensa"? Minusta on ihan riittävää, että ovat korrekteissa väleissä ja tulevat toimeen, kun sattuvat samoihin juhliin. Ei todellakaan tarvitse kyläillä ja ystävystyä, jos siihen ei ole halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksut akateemiset osaavat ja jaksavat hyvin jutella duunarien kanssa. Ystäviä heistä ei ole tullut, mikä olisikin minun mielestäni outoa, ihmeellistä ja aivan tarpeetontakin, jos niin olisi käynyt.
Jos sinun näkemässäsi tilanteessa ihmisillä on ollut "hankalaa", se lienee heidän ongelmansa.
nälvimässä lähihoitajaäitien älynlahjoja. Eivätköhän he ole jostakin mallinsa ottaneet?