Voiko isovanhemmilta pyytää lapsenhoitoapua?

Olis tosi ihanaa, jos isovanhemmat edes joskus tarjoaisivat hoitoapua.

Onneksi eivät ole apuaan tyrkyttäneetkään...

että ne, jotka ovat suureksi osaksi hoidattaneet lapsensa isovanhemmillaan (tyyliin kesälomilla moneksi viikoksi mummolaan) ovat niitä, jotka sitten lapsilleen ilmoittavat että lastenhoitoapua ei sitten heru, itseppähän olette kakaranne hommanneet.



Eli omia lapsiaankin ovat hoitaneet niin vähän kuin mahdollista ja lapsenlapsia eis itten ollenkaan.



Sitten toisaalta on isovanhempia jotka eivät aikoinaan ole itse saaneet lastenhoitoapua mutta ovat aina valmiita hoitamaan omia lapsenlapsiaan ja auttamaan lapsiaan kaikin tavoin.

ja pystyy lähes aina, sekä siskoni että omaa perhettäni. Itse ei apua saanut, omat vanhempansa olivat jo kuolleet ja toisen puolen isovanhemmistakin oli vain yksi jäljellä joka asui kaukana. On sitä mieltä että haluaa auttaa koska muistaa kuinka rankkaa joskus voi olla.



Äitini sisko taas on sitä mieltä että "itse on lapset tehty joten itse ne hoidetaan", ts ei auta omia lapsiaan kuin hätätapauksessa ja äitini auttamisesta aina paasaa hänelle. Ei kykene käsittämään että äitini todella haluaa olla lastenlastensa elämässä mukana.



Kait se on aika lailla luonnekysymys. Jotkut on itsekkäitä koko elämänsä, toiset haluavat auttaa.

Itse olette lapsen päättäneet tehdä. Isovanhemmilla kuuluu olla oma elämä. Varsinkin, jos ovat eläkkeellä ja terveitä niin silloin olisi itsekästä vaatia, että mummun ja papan pitäisi päivystää kotona, että sairastuuko teidän nico-petteri.

ihan turha itkeä vanhainkodeissa, kun kukaan ei ole pariin vuoteen käynyt katsomassa, eiks niin?

Katsos kun silloin se oma lapsi on just saanut lapset maailmalle, ja HÄN on terve ja viriili ja haluaa viettää vapaata elämää. Olisi melkoisen itsekästä vaatia, että silloin sitten jotain vanhaa raakkia alkaa hyysäämään.

Ja toisaalta, ehkä tuo lapsi sittenkin haluaa edes yrittää turvata itselleen vähän mukavamman vanhuuden, ja hoitaa niitä lapsenlapsia ja muutenkin pitää yhteyttä lapsiinsa ja heidän perheisiin. Kun sellaiset kiinteät perhesuhteet eivät synny sillä, että nähdään pari kertaa vuodessa.

Minä ja sisareni vietimme kaikki kesät mummolassa ja talvisinkin koulujen loma-ajat olimme hoidossa. Tai kun olimme kipeitä, mummo järjesti itsensä aina hoitamaan meitä.

Nyt, kun meillä on lapsia, minin vanhempani ovat selkeästi ilmoittaneet, ettivät he ole mitään lapsenpiikoja. On niin kiire matkustella ja joku lapsenhoitoapu sitoisi liikaa... Välillä tekis mieli sanoa, että suurilta ikäluokilta pitäisi leikata eläkkeitä ihan reilusti. Hillitsisi vähän noita matkustushaluja!

että ne, jotka ovat suureksi osaksi hoidattaneet lapsensa isovanhemmillaan (tyyliin kesälomilla moneksi viikoksi mummolaan) ovat niitä, jotka sitten lapsilleen ilmoittavat että lastenhoitoapua ei sitten heru, itseppähän olette kakaranne hommanneet. Eli omia lapsiaankin ovat hoitaneet niin vähän kuin mahdollista ja lapsenlapsia eis itten ollenkaan. Sitten toisaalta on isovanhempia jotka eivät aikoinaan ole itse saaneet lastenhoitoapua mutta ovat aina valmiita hoitamaan omia lapsenlapsiaan ja auttamaan lapsiaan kaikin tavoin.

velvollisuutta suostua siihen. Asiahan selviää kun kysyt reippaasti, kuten miehesi ehdottaa. Sittempä ei tarvitse hautua katkeruuksia tai valittaa.

Ei sun tarvi sitä sen kummemmin miettiä, saat heti vastauksen kun kysyt isovanhemmilta.



Kaikki isovanhemmat eivät ole samanlaisia...jos et sitä tiennyt.

Isovanhempien elämä tuntuu menevän heti sekaisin päiviksi, jos erehdymme pyytämään hoitoapua. Olemme miettineet, että ovat muutenkin alkaneet mökkiytyä ja kotoa lähtemisestä on tullut todella vaikeaa. Esimerkiksi kauppaan lähtö iso operaatio. Vaikka luulisi, että kuusikymppiset olisivat elämänsä vauhddissa. Mutta kun jäivät työelämästä, elämän piiri supistui nopeasti ja kaikenlainen reagointi muuttui äkkiä vaikeaksi.

Tällästä oli äidilläni eka vuosi kun jäi eläkkeelle. Mutta nyt käy vesijumpassa,teattereissa,konserteissa ja kesällä eri musiikkitapahtumissa ja kesäteattereissa. On piristynyt todella paljon. Myöskin me aikuiset lapset ostamme lippuja eri tapahtumiin yms esim.joululahjaksi. Äitini huomasi itsekin että ei siä kotona jaksa olla tunnista toiseen elämänpiiri pienenee liikaa. Mieheni täti on taas kuten yllämainittu,ei käy missään,paitsi kaupassa,hautausmaalla ja ehkä kirkossa ja se lähteminen vaatii ihan tolkuttomasti...

meillä myös isovanhemmat asuvat (vain) 150km:n päässä, mutta ovat aina valmiita auttamaan kun apua tarvitaan. Tulevat joko meille tai me viemme lapsen heille hoitoon sovittuna aikana. Meillä ainakin isovanhemmat itse ilmaisivat miten haluavat olla mukana lapsen elämässä. Mutta kyllä varmaan kysyisin ihan suoraan viimeistään siinä vaiheessa kun tarvetta oikeasti tulee, jos eivät sitä ennen asiasta mitään mainitse.

Mutta sitten pitää tehdä selväksi, että kieltäytyä voi, että isovanhempien omat menot ovat tärkeämpiä kuin lastenhoitoapu (tietysti joskus sairastapauksissa on pakko pyytää apua jos sitä on pakko saada, vaikka olisi huonompikin hetki) ja että pitää kertoa suoraan, jos ei jaksa.



Suurin osa varmaan hoitaa mielellään, kun pysytään kohtuudessa. Ja kohtuus tietysti vaihtelee ihmisestä toiseen.

Ovatko isovanhemmat saaneet aikoinaan itse apua lastenhoitoonsa? Jos ovat, niin sukupolvien ketju ei varmaankaan katkea tähän hyvänantamiseen.



Ovatko vielä työelämässä? Jos eivät ole tuossa suht kohta nuoressa isässä , niin onko heillä sairauksia tai keremppoja? Jos taas heillä on kovin vaativa työ, niin jaksavatko vielä ylimääräistä?



pitävätkö lapsista? Ovatko toivoneet lapsenlapsia?



Ovatko kasvattaneet teidät niin, että voisit haluta samantapaista kasvatusta lapsillesi?

Eli riippuu isovanhemmista. Voittehan ihan kysyä, niinkuin miehesi ehdotti.



Meillä miehen vanhemmat tuppaavat aina soittamatta kylään, jos eivät ole nähneet lapsenlapsiaan viikkoon.

ja todellisuus sekä käytäntö on, että hoitavat kolme kertaa vuodessa.

Eli siis kesällä jätämme kahdeksi yöksi, jouluna yhdeksi ja syys tai pääsiäislomalla sitten yöksi. Jos on oikein hyvä vuosi saamme sis 8 yötä lapsivapaata vuodessa :) Kertakaan ei tietenkään ole ollut.

Mutta ongelmallisempi on, että useinkaan minä en haluaisikaan noita öitä, vaan esim. illan tai hakemaan lapset kahdelta ja lyhentämään hoitopäivän tai auttamaan, kun vanhemmat sairastauvat tai olemaan kotosalla, kun on vanhempainilta. tai.

Ja näihin ei tietenkään apua saa, kun matka on mitä on.

Olen iloinen, että lapset saavat nuo lomat mummulassa. Arkea helpoittaisi enemmän toinen tilanne, mutta kaikkea ei voi elämässä saada.

Olen miettinyt samaa:

Suurin apu olisi sellaisesta nopeasta hätäavusta. Että voisi luottaa siihen, että esimerkiksi lapsen sairastuessa joku isovanhemmista tarjoutuisi avuksi - edes joskus.

Omat vanhempani lähettivät minut lapsena kesäisin aina moneksi viikoksi ja pisimmillään kahdeksi kuukaudeksi mummolaan. Asuimme silloin myös kaukana isovanhemmista ja molemmat vanhempani olivat töissä. Mummo myös tuli joskus apuun, kun sisareni sairasteli paljon. Tosien puolen isovanhemmilta ei hoitoapua herunut.

Nyt omat vanhempani ovat muistuttaneet raskausaikana, että itsepähän lapsen teette, että he tykkäävät nyt olla villejä ja vapaita ja matkustella ja ottaa pikamatkoja kun siltä tuntuu. Että turha heiltä lastenhoitoapua on odottaa.

Anoppi ja appiukko ovat tässä asiassa vielä arvoituksia. Hekin ovat kyllä melko meneviä eläkeläisiä, mutta toisaalta he ovat ehkä hiukan enemmän innoissaan ekasta lapsenlapsestaan.

Ap

ja todellisuus sekä käytäntö on, että hoitavat kolme kertaa vuodessa. Eli siis kesällä jätämme kahdeksi yöksi, jouluna yhdeksi ja syys tai pääsiäislomalla sitten yöksi. Jos on oikein hyvä vuosi saamme sis 8 yötä lapsivapaata vuodessa :) Kertakaan ei tietenkään ole ollut. Mutta ongelmallisempi on, että useinkaan minä en haluaisikaan noita öitä, vaan esim. illan tai hakemaan lapset kahdelta ja lyhentämään hoitopäivän tai auttamaan, kun vanhemmat sairastauvat tai olemaan kotosalla, kun on vanhempainilta. tai. Ja näihin ei tietenkään apua saa, kun matka on mitä on. Olen iloinen, että lapset saavat nuo lomat mummulassa. Arkea helpoittaisi enemmän toinen tilanne, mutta kaikkea ei voi elämässä saada.

Itse olette lapsen päättäneet tehdä. Isovanhemmilla kuuluu olla oma elämä. Varsinkin, jos ovat eläkkeellä ja terveitä niin silloin olisi itsekästä vaatia, että mummun ja papan pitäisi päivystää kotona, että sairastuuko teidän nico-petteri.

Lasteni isovanhemmista toiset (eläkkeellä) asuvat 150 km päässä. Lapset ovat heillä hoidossa pari kertaa vuodessa. Joskus toinen lapsista on, joskus kummatkin samaan aikaan, joskus yhden illan, joskus monta päivää putkeen. Harvemmin itse tarjoutuvat hoitamaan lapsia, mutta kun heiltä kysyy, usein he suostuvat lastenhoitajiksi ja järjestelevät menonsa niin että voivat hoitaa lapsia.



Toiset isovanhemmat ovat vielä työelämässä. Asuvat 15 min ajomatkan päässä, mutta tapaamme vain muutamia kertoja vuodessa. Lapsia hoitavat pyynnöstämme noin kerran vuodessa yhden yön. Vaatimus on, että lasten pitää olla täysin terveitä.



T. äiti, lapset 3v ja 6v

Normaalit isovanhemmat HALUAVAT vapaasta tahdostaan olla lapsenlapsien kanssa tekemisissä.



Ihan pientä vauvaa en veisi huvikseen hoitoon mutta isompien kanssa on mukava mummojen ja papojen puuhastella kaikenlaista

ja kysyä miten haluavat ottaa osaa. Meillä neljä lasta, vanhin 8 v ja nuorin 2 vuotta. Paljon osallistuvat isovanhemmat (eläkkeellä) asuvat 300 km päässä, ottavat lapsia lomille, vievät heitä joka paikkaan, tulevat meille noin 1 krt kuussa pariksi päiväksi. Lähellä asuvat (80 km) ovat vanhempian isovanhempia, osallistuivat alkuun enemmän, viime vuosina eivät ole enää niin jaksaneet. Vielä vuosi sitten kysyin heitä ottamaan lapset heille kahdeksi yöksi hoitoon ja vastaus kuului "otetaan mielellään!". Kun haimme lapsia kotiin, olin järkyttynyt miten huonosti heistä oltiin ja varsinkin pienemmästä huolehdittu. Myös yhden lapsen allergioista ei oltu jaksettu välittää mitään. Sen jälkeen ei ole heiltä hoitoapua pyytänyt, eivätkä he ole myöskään sitä tarjonneet.

Hei ihana kysymys!Olen itse (9kk.,2.2v,2.6v ja 4v)mummi ja on todella ollut ihanaa aikaa 4 lapsenlapen hoitaminen.Toisaalta minusta tuntuu että olen liiankin innokas niitä hoitamaan.Asun punkaharjulla ja ajan punkaharju-espoo-mikkeli väliä tämän tästä.Sitä paitsi vanhempienkin pitää saada omaa parisuhdeaikaa jotta jaksavat eteenpäin. jos vanhemmat voi hyvin niin silloin lapsetkin voivat.Olen yrittänyt omille lapsille myös tätä toitottaa,ettei se ole lapsilta pois vaan päinvastoin