Suosittele mulle jotain klassikkokirjaa!

Haluatko siis klassikkodekkarin tai klassikkojännärin lukemiseksi. Minä ymmärrän klassikoilla jotain Sota ja Rauha-tyyppisiä teoksia tai Sinuhea tai Nobelistimme Sillanpään tuotantoa, jne. Haluatko kotimaista vai ulkomaista?

Köyhää väkeä.



Kuulostaa tylsältä, luin sen itsekkin sillä asenteella, että kun nyt luen niin luetaanpa klassikoitakin.

Oli vaan oikeesti hyvä!

Kaikki isäni hotellit, Tuulen viemää, Kotiopettajatteren romaani, Humiseva harju.....

Alkoi mietityttää, mitä oikien pidät klassikkoina?

Ei tarvi olla jännärikään, tossa vain luettelin esimerkkejä mistä olen itse tykännyt yleensä. Mistä klassikoista sinä? ap

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Tsehovin novelleja

Canthin novelleja ja näytelmiä

Leinon runoutta

Liisa ihmemaassa (Alice in Wonderland)

Suosittelen aloittamaan kevyestä päästä. Tolstoi on ihanaa, mutta henkilöistä on vaikea pitää lukua ja tempo on kovin hidas. Kannattaa valita sellaisia klassikoita joista on helppo nauttia.



Mun ehdotus nro 1 on Nabokovin Lolita. Moni jättää ton lukematta sen periaatteessa ahdistavan aihepiirin takia, mutta ko. kirja on oikeasti sekä viihdyttävä että hyvin älykäs, eikä sisällä mitenkään eksplisiittisiä kohtauksia.



Sadan vuoden yksinäisyys on värikäs ja villi, jos kestää maagista realismia.



Ja jos olet rikosromaanien ystävä, etsipä käsiisi sellainen kuin Kuin surmaisi satakielen. Ei Suomessa kovin luettu, mutta amerikkalainen nykyklassikko joka käsittelee rotukysymyksiä.



Atwoodin Orjattaresi on feministinen nykyklassikko, provosoiva ja hienosti kirjoitettu.



Kotimaisista toki Sinuhe on hieno, mutta ehdottomasti kannattaa perehtyä Väinö Linnan sodanjälkeiseen tuotantoon.



Ja Hesarilla on sitten tämä klassikkoautomaatti (toimiihan tää vielä?):



http://www2.hs.fi/klik/klassikkoautomaatti/klassikkoautomaatti.html

Eläinten vallankumous ja Vuonna 1984 ovat molemmat loistavia kirjoja, suosittelen täydestä sydämestäni.

Eli Decamerone, kirjailija Boccaccio. Koostuu novelleista, ihan mielenkiintoista luettavaa keskiajan elämästä. Täytyykin varmaan itsekin taas kaivaa se esille...

Suosittelen todella.

mutta Sofi Oksasen Puhdistus oli hyvä

Maiju Lassilan (aka Ulgot Antamala, vai mitä niitä myöhempiä nimiä olikaan) Tulitikkuja lainaamassa.



Ostin jostain divarista ja luin juuri äsken, kun on jäänyt jotenkin aina lukematta. Hauskaa ja kevyttä kerrontaa, kertoo upeasti sellaisesta Suomesta, jota ei enää ole, vaikkei se niin kaukana historiallisesti olekaan. Nauroin monesti ääneen. Ja mietin miten paljon on ihmisten täytynyt varsin lyhyessä ajassa muuttua, jotta sopeudumme tähän kiireiseen ja tehokkuutta ihannoivaan nyky-yhteiskuntaan.

Myös Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla on aivan mielettömän hyvä.

Eikä yksikään pelastunut (Ten Little Niggers / And then there were none) Eli entiseltä nimeltään Kymmenen pientä neekeripoikaa.

tiedä onko klassikko, mutta Isä-Camillon kylä oli hauska!

Lue dekkareista "vanhempaa vuosikertaa", jos et ole vielä lukenut. Esim. Agatha Christietä ja Raymond Chandleria.



Muita mitä ekaksi tulee mieleen:

Gogol: Kuolleet sielut (ihan uskomatonta sarkasmia. Ekalla lukukerralla annoin periksi, toisella kertaa tajusin jutun ja nauroin koko ajan.)

Jane Austenin kirjat: kyllä vaan, tarkkaa ajan- ja tapainkuvausta sekä teräviä henkilöhahmoja 1700-luvun lopusta. Niin ja romantiikkaa, mutta niin ihanan pidättyväistä. Katso myös sarjat ja elokuvat, jos saat käsiisi)

Bronten sisarusten teokset, etenkin Humiseva harju (jonkin verran traagisempi kuin Austenin teokset, komea aikansa kuvaus)

Knut Hamsunin Viktoria (samasta aihepiiristä, mutta myöhemmältä ajalta, Norjasta ja miehen kirjoittama, myös näkökulma on miehen)



Kotimaisista Linnan Täällä pohjantähden alla on loistava, mutta vie aikaa kun on niin paksu. Myös Seitsemän veljestä on oikeasti hieno kirja. Jos runous kiinnostaa, niin Leinon teokset on hienoja. naisista Katri Valan runoihin kannattaa mielestäni tutustua (20-luvulta, mutta jo sangen vapaamittaista ja raikasta).



Tässä nyt alkuun...

Lisään omat ehdotukseni joukon jatkoksi eli uuden polven afrikkalaista kirjailijaa, joka kertoo kiehtovasti karun tarinan Biafran tapahtumista.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa.



Toisena ehdotan espanjalaisen Ildefonso Falcones:in Espanjan historiaan sijoittuvaa seikkailua ja rakkautta sisältävän Fatiman käsi -nimisen teoksen.

Olen lukenut näistä Humisevan harjun ja Kotiopettajattaren romaanin, ja voin vain suositella. Molemmat ovat ehkä vähän raskastempoisia ja yleisilmeeltään synkähköjä, mutta vaikuttavia ja suhteellisen helppolukuisia. Varsinkin Humiseva harju oli monitahoinen. Joo, turhaa löpinää. Kannattaa lukea ainakin nämä kirjat!

Lisäksi

Kotiopettajattaren romaani

Ylpeys ja ennakkoluulo

Kurjat

Kallas: Sudenmorsian

Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Stoker: Dracula

Adams: Ruohometsän kansa

Tsehovin ja Maupassantin novellit.