Mistä ujo, arka ja pelokas saisi töitä?

Puhutko itsestäsi vai lapsestasi?



Mielialalääkkeillä voi päästä alkuun, jos on esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Yleensä se kynnys aloittaa on suurin ja sen jälkeen kaikki ok. Onko mitään koulutusta?



Mutta esim.siivoomaan nyt pääsee varmaan isommissa kaupungeissa ainakin?

missä nimenomaan voisi päästä eroon ujoudesta ja arkuudesta.



Kannattaa opiskella lähihoitajaksi, sillä se koulutus kasvattaa ihmisenä ja töihin päsee varmasti. Ujoista ja aroista kehkeytyy hyviä lähihoitajia, kun oppivat hyväksymään itsensä ja siten muutkin.

kaikissa työhaastatteluissa pitäisi pystyä esittämään reipasta ja pirteää, lievä ujostelu ei ole minua haitannut juuri noissa siivoushaastatteluissa mutta ei semmoista varmastikaan palkata, joka ei uskalla katsoa silmiin, puhuu hiljaisella ja aralla äänellä eikä osaa sanoa juuri mitään kysymyksiin. Eikä sellainen arkuus ole edes normaalia aikuisella. Omasta kokemuksestani sanon.

Mutta ehkä parempi olisi opetella turhasta arkuudesta pois

voit varmastikin "vaikka seisoa koko aika päälläsi", jos työpaikan haluat. Eli lähde sillä asenteella, että "nyt soitellen sotaan" tai "se mikä ei tapa, karaisee", tai "kerran tässä eletään" tai "kerran se vain kirpaisee". Eli tsemppaa itsesi, tee mielikuvaharjoittelua työhaastattelusta, treenaa sitä peilin edessä tai ystävän kanssa. Mittaa kuinka lyhyestä ajasta on kysymys, jaa se varttin osiin ja ota osa kerrallaan. Ajatteleppa vaikka mäkihyppääjien valmennusta mielikuvaharjoittelusta. Ja muista: varmasti et ole ainoa ujo tässä maailmassa.



Onnea työnhakuun! Valitse työ jossa luulet sitten myös viihtyvästi. Jos työpaikka on totaalisesti vastoin luonnettasi, niin sairastut siellä.

Puhutko itsestäsi vai lapsestasi? Mielialalääkkeillä voi päästä alkuun, jos on esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Yleensä se kynnys aloittaa on suurin ja sen jälkeen kaikki ok. Onko mitään koulutusta? Mutta esim.siivoomaan nyt pääsee varmaan isommissa kaupungeissa ainakin?

syön jo mielialalääkkeitä. Eivät ne ujouteen ja arkuuteen auta. On koulutus, mutta ei sen alan töitä juurikaan enää ole enkä niitä oikein pysty ujouden vuoksi tekemäänkään

ap

missä nimenomaan voisi päästä eroon ujoudesta ja arkuudesta. Kannattaa opiskella lähihoitajaksi, sillä se koulutus kasvattaa ihmisenä ja töihin päsee varmasti. Ujoista ja aroista kehkeytyy hyviä lähihoitajia, kun oppivat hyväksymään itsensä ja siten muutkin.

voisin ajautua. Siinä tulee jatkuvasti eteen tilanteita, joissa pitää osata puhua jotakin tilanteen mukaan. Haluan käyttäytyä jonkin tietyn kaavan mukaisesti. Sellaista työtä osaisin tehdä. Lähihoitajan työssä pitää olla sosiaalinen. En siedä eritteitäkään. Pyörtyisin tai oksentaisin jo pelkästä hajusta.

ap

ryhdy koirankouluttajaksi

pelkään koiria

ap

Mutta ehkä parempi olisi opetella turhasta arkuudesta pois

ap

Museo, arkisto, joku virasto tms.

olen vuosikausia hakenut sellaista työtä, mutta en ole saanut.

ap

voit varmastikin "vaikka seisoa koko aika päälläsi", jos työpaikan haluat. Eli lähde sillä asenteella, että "nyt soitellen sotaan" tai "se mikä ei tapa, karaisee", tai "kerran tässä eletään" tai "kerran se vain kirpaisee". Eli tsemppaa itsesi, tee mielikuvaharjoittelua työhaastattelusta, treenaa sitä peilin edessä tai ystävän kanssa. Mittaa kuinka lyhyestä ajasta on kysymys, jaa se varttin osiin ja ota osa kerrallaan. Ajatteleppa vaikka mäkihyppääjien valmennusta mielikuvaharjoittelusta. Ja muista: varmasti et ole ainoa ujo tässä maailmassa. Onnea työnhakuun! Valitse työ jossa luulet sitten myös viihtyvästi. Jos työpaikka on totaalisesti vastoin luonnettasi, niin sairastut siellä.

haastattelijoiden silmistä sen säälin ja myötähäpeän minua kohtaan, kun käyttäydyn haastattelussa niin jäykästi ja jännitän.

ap

Esität huonosti ujoa ihmistä, näkee ettet ole oikein sisäistänyt ujoutta tai ujojen ihmisten paikkaa yhteiskunnassa. Hajoa siihen epäempatiaasi ap.

Mikä elämässäsi on mennyt pahasti pieleen ja mikset pääse siitä yli?

voit varmastikin "vaikka seisoa koko aika päälläsi", jos työpaikan haluat. Eli lähde sillä asenteella, että "nyt soitellen sotaan" tai "se mikä ei tapa, karaisee", tai "kerran tässä eletään" tai "kerran se vain kirpaisee". Eli tsemppaa itsesi, tee mielikuvaharjoittelua työhaastattelusta, treenaa sitä peilin edessä tai ystävän kanssa. Mittaa kuinka lyhyestä ajasta on kysymys, jaa se varttin osiin ja ota osa kerrallaan. Ajatteleppa vaikka mäkihyppääjien valmennusta mielikuvaharjoittelusta. Ja muista: varmasti et ole ainoa ujo tässä maailmassa. Onnea työnhakuun! Valitse työ jossa luulet sitten myös viihtyvästi. Jos työpaikka on totaalisesti vastoin luonnettasi, niin sairastut siellä.

haastattelijoiden silmistä sen säälin ja myötähäpeän minua kohtaan, kun käyttäydyn haastattelussa niin jäykästi ja jännitän.

ap

Tämä kommentti paljasti sinut provoksi. Olet joku psykomamma joka kuvittelee haastattelijoiden tuntevan myötähäpeää. Miksi et pidä ujoista ihmisistä? Miksi kuvittelet heillä olevan vaikeuksia saada töitä? Pidätkö "raukkoina" vaikket ymmärrä asiaa sisältä päin? Jos pidät niin miksi "raukkaa" pitää vihata? Mikä kasvatuksessasi on mennyt pieleen?

Niissä voi oppia "esiintymään" ja peittämään ujoutta ja arkuutta.



Käytkö terapiassa?

Puutarhalla tai puistossa, varastossa, tallentajana, lajittelijana, pakkajana, siivoojana. Riippuu niin paikasta, oletko ihmisten kanssa juuri tekemisissä vai et.

Kaikki helposti ohjeistetut työt, jossa ei joudu tekemään päätelmiä, ovat yleensä ohjelmoitu tietokoneelle.



Miten olisi jokin taiteellinen ura esim. kirjailijaksi ryhtyminen tai jotain missä saisit tunteitasi laittaa johonkin formaattiin. Joku muu sitten myy niitä. Sulla kun on selvästi voimakkaampia tuntemuksia ja herkkyyttä sekä herkkiä aisteja niin voisit tarjota niistä tuntemuksia muillekin esim. jonkin taiteenlajin muodossa. Niin monet meistä on melko tunteettomia elämässään, sulla olisi vaikka muille jakaa. Voi kun keksisi miten. Veikkaan, että voisit saada vaikka herkkiä akvarelleja tai käsitöitä aikaiseksi vaikkapa korutaidetta, poppanaliinoja ja sukkien kutomista, valokuvausta, kirjoittamista, runoja vaikka ... minulla on aavistus, että voisit onnistua tällaisessa.



Tätähän sä voit jo kokeilla omin voimin, kun kuitenkin on työkkärin listoilla varmaan "aika pitkään". Sun pitäisi vain saada jokin myyntikanava, kokeile vaikka paikallista pientä matkamuisto- tai käsityömyymälää, jos ottaisi valikoimiinsa. Ja sitten isommasta erästä jokin taidenäyttelyn järjestämistä ystävien kera kunnan johonkin kerhotilaan.

on enemmän huono itsetunto ja epäsosiaalisuus kuin ujous. Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet? Kyllä sinullekin on paikka tässä maailmassa; kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Esität huonosti ujoa ihmistä, näkee ettet ole oikein sisäistänyt ujoutta tai ujojen ihmisten paikkaa yhteiskunnassa. Hajoa siihen epäempatiaasi ap.

ap

voit varmastikin "vaikka seisoa koko aika päälläsi", jos työpaikan haluat. Eli lähde sillä asenteella, että "nyt soitellen sotaan" tai "se mikä ei tapa, karaisee", tai "kerran tässä eletään" tai "kerran se vain kirpaisee". Eli tsemppaa itsesi, tee mielikuvaharjoittelua työhaastattelusta, treenaa sitä peilin edessä tai ystävän kanssa. Mittaa kuinka lyhyestä ajasta on kysymys, jaa se varttin osiin ja ota osa kerrallaan. Ajatteleppa vaikka mäkihyppääjien valmennusta mielikuvaharjoittelusta. Ja muista: varmasti et ole ainoa ujo tässä maailmassa. Onnea työnhakuun! Valitse työ jossa luulet sitten myös viihtyvästi. Jos työpaikka on totaalisesti vastoin luonnettasi, niin sairastut siellä.

haastattelijoiden silmistä sen säälin ja myötähäpeän minua kohtaan, kun käyttäydyn haastattelussa niin jäykästi ja jännitän. ap

Tämä kommentti paljasti sinut provoksi. Olet joku psykomamma joka kuvittelee haastattelijoiden tuntevan myötähäpeää. Miksi et pidä ujoista ihmisistä? Miksi kuvittelet heillä olevan vaikeuksia saada töitä? Pidätkö "raukkoina" vaikket ymmärrä asiaa sisältä päin? Jos pidät niin miksi "raukkaa" pitää vihata? Mikä kasvatuksessasi on mennyt pieleen?

Koska olen ujo, olen hyvin taitava tulkitsemaan ihmisten tunteita, käyttäytymistä ja eleitä. Kyllä minä huomaan, jos joku tuntee itsensä vaivaantuneeksi kun jännitän kovasti haastattelussa.

ap