Luomuna synnyttäneitä?

sain pudentaalipuudutteen. Olin ajatellut mennä niin luomuna kuin tilanteessa oikealta tuntuu. Synnytys oli varsin pitkä ja todella kaipasin sitä pudentaalia siinä vaiheessa - mutta mielestäni se vaikutti ponnistustuntemukseen. En tajunnut lainkaan mitä pitäisi tehdä ja koska, ja silti sattui järkyttävästi koko ajan.



Toisen synnytyksen tahdoin mennä pelkällä ilokaasulla, koska tiesin pystyväni siihen ja toivoin osaavani paremmin ponnistaa. Toinen synnytys olikin paljon ensimmäistä nopeampi, ja ponnistusvaihe kesti vain 2min. Tiesin empimättä mitä tehdä, tai keho liki teki sen puolestani.



Jos saan joskus kolmannen lapsen pyrin taas luomusynnytykseen, mutta menen tilanteen mukaan kuten tähänkin asti. Ei minusta kannata "päättää" mitään etukäteen, koska synnyttäminen on hurjaa puuhaa ja synnytykset erilaisia. Silti voi toki miettiä miten tahtoisi tehdä.

vaan toimii tilanteen vaatimalla tavalla. Luultavasti seuraava lapsi syntyy vielä nopeammin, niin että et tule kivunlievitystä tarvitsemaan tai et ehdi sitä saada.

Mutta anna nyt itsellesi ihmeessä lupa sitä pyytää, jos siltä tuntuu.

Terv. Ekassa epiduraali, kaksi seuraavaa luomuna.

Kun supistukset on olleet sellaisia, että tulee puhe kivunlievityksestä niin onkin todettu, että saa ponnistaa. Synnytykset ovar kestäneet 2-4h.

Mulle kävin niin että siinä vaiheessa kun sanoin että tarvin jotain lääkettä niin saikin jo alkaa ponnistamaan.

Happea hengittelin, enkä tuntenut mitään kipua.



Olin halunnutkin mahd. vähillä lääkkeillä, mutta olisin kyllä halunnut jotain ammetta tmv. rentoutusta, mutta vauhdilla mentiin 7min. ponnistusvaihe vaikka ensisynnyttäjä.



Sanoin synnärillä että toiveenani on selvitä ilman lääkkeitä mahdollisimman pitkään, mutta tilanteen mukaan sitten lääkettä jos siltä alkaa tuntua.

takana ja yksikään ei ole ollut suunniteltu.



Ykkösen kohdalla kivut eivät olleet pahat ja ensisynnyttäjänä luulin, että ne pahenevat siitä vielä, joten kieltäydyin kipulääkityksestä. Noh, niitäpä ei sitten keritty antamaan kun olisin tarvinnut vaan luomuna mentiin.



Kakkosen kohdalla synnytys oli käynnistetty joten koko synnytys ylipäänsä oli nopea. Kyllä rukoilin kipulääkitystä kauheissa poltoissa, mutta vastaus oli ei, ei ehditä antaa koska pitää alkaa ponnistamaan.



Kolmosen kohdalle melkein sama juttu kuin kakkosen. Ehdimme juuri ja juuri sairaalaan, jolloin olin jo täysin auki eli ei muuta kuin ponnistamaan.



Ihan hyvät muistot kuitenkin jääneet, vaikka varsinkin ponnistusvaiheet ovat olleet suorastaan helvetilliset, varsinkin kakkosen kohdalla, jonka kohdalla minulla on ihan täysin mustaa. Kolmosen kohdalla muistan vain huonovointisuuden ja oksentamisen ponnistamisen ohella.



Ilokaasukaan ei ole koskaan vaikuttanut mitenkään, mutta hyvin näytin pärjäävän ilman sitäkin =)

että kovimmat kivut ovat juuri ennen h-hetkeä, ja siinä tekee mieli rukoilla kivunlievitystä.. Pitäisi varmaan ennemminkin ajatella että aika piakkoin koettelemus on ohi ja sinnitellä loppuun asti. :)

ilokaasua ja suihkua. Minulle siis luomua. Ilokaasua tosi vähän aikaa ja mitä se nyt vaan vähän auttaa. Toka syntyi tosi nopsaan ja yllättäen, ponnistus vain minuutin. Kolmannelta osasin itse hengittää, mutta taas oli synnytys jo pitkällä ja kivunlievityksen sijaan sain alkaa ponnistaa. Kolmannesta jäi kuitenkin lievää kammoa synnytystuskia kohtaan niin, että neljättä odottaessa vähän pelolla odotin mitä kamalaa se synnytys taas on, vaikka kaikki menikin hyvin ja kestin kivut. Neljäs etenikin sitten tosi hitaasti ja ehdin saada spinaalipuudutteen. sit kalvot puhki ja oksitosiinia vauhdittamaan. Tästä jäi hyvä mieli. Sain kivuttoman vajaan kaksi tuntisen useamman tunnin harvakseen tulleiden supistusten jälkeem ennen minulle kivuliasta ponnistusvaihetta. Jäi tosi hyvä mieli synnytyksestä juuri tuon puudutteen ansiosta. Niin että kukin synnytys omalla tavallaan.

En kerinnyt saada mitään kivunlievitystä. Ponnistusvaihe ekassa 4 min ja tokassa 8 min. Kahteen seuraavaan kerkesin jo saadakin mömmöä.

Eihän se tarkoita välttämättä samaa kuin synnytys ilman mitään kivunlievitystä! Voihan sitä käyttää apuna vettä, hierontaa, vyöhyketerapiaa, akupunktiota (jos kätilö osaa), lämmintä kaurapussia, liikettä, ääntä...



En tiedä, onko joku itseisarvo, että ei käyttäisi MITÄÄN - itse halusin välttää vain lääkkeellistä kivunlievitystä, etenkin epiduralia. Synnytys oli nopea ja varmaan helpoimmasta päästä, käytin kaurapussia, suihkua, akupunktiota, liikettä ja hierontaa. Oikein hyvin sujui eikä tuntunut siltä, että olisi pitänyt ottaa joku puudutus.

Menin ekaan synnytykseen sillä periaatteella, että katotaan miten menee, en mitenkään puudutteita vastaan. Ilokaasu toimi mulla ihan hyvin ja se oli sitten mun lääkkeellinen lievitykseni ja toisena amme.

Toiseen synnytykseen lähdin samalla mielellä, vähän enempi ehkä aikomuksena olla ilman puudutteita kun ekastakin selvisin mutta en niitä vastaankaan, ja ammeella ja ilokaasulla meni sitten tokakin -ponnistusvaihe oli kyllä aika kaamee...:)

viimeistä luomuna. Ja ne kaksi ovat parhaat kokemukset.

Syitä, jonka takia en halua lääketieteellistä kivunlievitystä:

-haluan olla oma itseni, siis hallita tekemiseni ja tuntemiseni (en halua olla missään lääketokkurassa)

-synnytys edistyy hyvin kun liikun ja tunnen supistukset jne.



Kolmas, ensimmäinen luomusynnytkseni meni niin, että kestin supistukset kotona, lähinnä liikkuen kävellen ja heiluen. Sairaanmennessä olinkin 10 cm auki, joten eipä tarvinut kun ponnistaa. Todella ihana synnytys.



Neljäs synnytys käynnistettiin ja ihan lopussa ajattelin, että enkö kestäkään ilman kivunlievitystä, mutta silloin olinkin auennut 10 cm.



Kivunlievityksistä olen kokenut ilokaasun ja epiduraalin.

kivulievityksenä ollut kylpy. Olen halunnut kivusta huolimatta pitää kontrollin ja ajatus puudutteista ei ole tuntunut kivalta.



Jos joskus vielä synnyttäisin, voisi tilanne olla toinen.

Ollut sitä suunnitellut tarkkaan, toivoin ettei tartteis ottaa epiduraalia, ja toiveeni toteutui nopean synnytyksen muodossa..! esikoista odottaessa kaikki sanovat, ettei kannata lähteä sairaalaan ennenkuin supistukset ovat säännöllisiä jne... No, mulla alkoi jo ponnistuttaa ennenkuin päästiin autoon. tutkimushuoneessa olin jo 9cm auki, eli pikapikaa synnytyshuoneeseen mentiin. ponnistusvaihe oli 20 minuuttia. mulle parhaiten avautumisvaiheen aikaisiin supsituskipuihin auttoi se kun mies hieroi alaselkää ja oli kontallaan tukea vasten. varmaan suihku antaa vähän saman avun. kipu oli siedettävää, kun se ei kestänyt montaa tuntia! ensi kerralla yritän myös ilam lääkkeellistä synnytystä, mutta ihan tilanteesta riippuen, jos on pitkä synnytys niin voin tulla toisiin ajatuksiin!

Mä olin kontallaan eikä mies, sanahäirä....