Montako lasta teidän perheessä oli? Oliko hyvä määrä?

Ja maailma kiittää!!! Ja luonto!!!

minä olen esikoinen ja minulla on vajaa kaksi vuotta nuorempi veli ja seitsemän vuotta nuorempi sisko. Me olimme veljen kanssa tietenkin lapsena tosi läheisiä (ja olemme vieläkin), mutta hyvin siskokin pääsi touhuihimme mukaan, vaikka ikäeroa olikin enemmän. Mutta tosi läheisiä meistä tuli siskon kanssa vasta, kun hänkin oli lähemmäs parikymppinen. Pikkusiskon kannalta olisi ehkä ollut parempi, jos hänellä olisi ollut hieman pienempi ikäero minuun ja veljeeni nähden.



Minusta kolme lasta on oikein hyvä määrä, itse haaveilen (ja mieheni jakaa haaveeni) kolmesta-neljästä lapsesta. Meillä on yksi lapsi, jota ei saatu alulle ihan helpolla, joten voi olla, että tuo haave ei koskaan toteudu. Toivoisin kuitenkin, että saisimme edes vielä toisen lapsen ja tyttäremme voisi saada sisaruksen.

Enempää ei voi tullakaan - ikä tuli vastaan.

Koen, etttä nyt on hyvä.



Kun minulla oli vain yksi lapsi, koin, että joku puuttuu.

Minulla on kaksi sisarusta. Veljeni on minua 10 vuotta vanhempi.



Minulla on kaksi lasta ja heillä on 10 vuotta ikäeroa.



Veljelläni on kolme lasta - vanhimman ja nuorimman väli 10 vuotta.



Heh ( :

on viisi, neljä tyttöä ja poika iältään 23-1,5v. itse olen pitänyt sisaruksia aina rakkaina ja rikkautena ja edelleen käyn pienimpiä liki viikoittain tapaamassa.



itsellä ei ole vasta kuin yksi tytär, melkein 3v. ja hän tykkää omien sisaruksieni seurasta todella paljon, samoin kun myös mummolassa olemisesta.



samoin serkkujen kanssa ollaan paljon, tyttöjen ja poikien ja meidän tyttö tuntuu viihtyvän poikaserkkujen kanssa oikeastaan kaikista kavereista parhaiten, samoin kuin isin kanssa rakennushommissa..



mutta, meillä sisarusten kesken sen verran ikäeroa, että suhde on tietenkin erilainen kun pienemmillä ikäeroilla. ja toki sekin vaikuttaa että oma lapsi on vanhempi kuin enonsa :)

Mein perheessä lapsia oli kolme, mie nuorimmainen (19v nyt). Eli mulla on itteäni 3½v vanhempi isosisko ja 1½v vanhempi isoveli.

Kummankin kanssa läheiset, rakkaat välit, mutta ehkä veli vähän se "ykkönen" ollu aina. Kuulemma jo pienenä seurasin ihaillen häntä joka paikkaan (taaperoiässä siis).

Siskon kanssa tuli sitten ehkä enemmän riideltyäkin.



Itse haluan aikanaan mielellään n.2-4 lasta :) Neljö siis optimaalisin, mut ei voi tietää mitä elämä tuo... Vielä ei oo edes miestä löytynyt vaikka haavei olisi saada eka lapsi alle 25 vuotiaana...

Meitä sisaruksia oli kuusi, vanhimman ja nuorimman välillä ikäeroa 12 vuotta. Nyt sisaruksillani on neljän tai viiden lapsen perheitä. Ihan hyvä koko varmaan.

Nostelen vielä, sillä näitä on kiva lukea kun pohtii oman perheensä kokoa :)



ap

on tuntunut aina ihan hyvältä, oletan, että nyt vanhemmiten se alkaa tuntumaan toiselta...



Itselläni on kaksi lasta, vaikka kyllä usein mietin, että olisi pitänyt itsekin vain se yksi tehdä.

Olen nuorin ja siskoni oli 12 v mua vanhempi, veli 9v. Olen ollut aina läheinen molempien kanssa. Lisäksi koin itseni etuoikeutetuksi, sillä elin kolmen lapsen perheessä, mutta nautin myös siitä, että olin pitkään "ainoa lapsi". Kun siskoni sitten 40-vuotiaana kuoli, mietin usein, että onneksi meitä oli kolme! Olisi ollut hirveä taakka kannetavaksi yksin kannatella vanhempiamme siinä surussa. Lisäksi nyt vanhempamme ovat jo ikäihmisiä ja olen iloinen, että voin veljeni kanssa jakaa huolen heistä.



Itselläni on kaksi lasta ja pitkään olin sitä mieltä, että ei kolmatta. Nyt kuumeilen kovasti kolmatta... Mitenköhän saisi miehen suostuteltua???

Vain minä, eli 1 lapsi. Hyvä, en ole koskaan kaivannut sisaruksia. Itsellä myös 1 lapsi, ei aikomuksia hankkia lisää.

en kokenut sitä lapsena mitenkään kamalaksi, ehkä siksi, että asuimme paritalossa ja toisella puolella asui saman ikäinen serkku, jonka kanssa olimme kuin sisarukset (ja olemme edelleen). Mutta jossain vaiheessa kadehdin kaverinin perhettä, jossa oli aina iloinen sekasorto ja 4 lasta :-). Toivoin tietenkin välillä itselle pikkusiskoa, mutta valitettavasti äitini ei enää tullut raskaaksi.



Nyt vanhempana kyllä kaipaan sisaruksia. Mietin mm. että kun vanhempani vanhenevat ja kuolevat, olen ainoa ihminen järjestämässä heidän asioitaan ja tukea on ihan erilailla, kuin jos olisi sisaruksia.



Näistä syistä minulla on 3 lasta.

Minulla yksi sisarus ja lapsuuden kodissa oli jatkuvaa tappelua, nahistelua, kinastelua ja kähinää. Meille tulee toivottavasti vain ja ainoastaan yksi. Siinäkin on yksi enemmän kuin alunperin ajattelin, mutta käänsin takkini.

miten monet sisarukset kiistelevät vanhenevien vanhempien hoidosta :P Ja miten usein yksi tekee paljon, muut eivät käytännössä mitään ja tästä sitten riidellään viimeistään silloin kun perintö tulee jaettavaksi...

Eihän se kaikilla TIETENKÄÄN mene noin, mutta sisarukset eivät automaattisesti ole avuksi.

-11, myös ainoa lapsi

en kokenut sitä lapsena mitenkään kamalaksi, ehkä siksi, että asuimme paritalossa ja toisella puolella asui saman ikäinen serkku, jonka kanssa olimme kuin sisarukset (ja olemme edelleen). Mutta jossain vaiheessa kadehdin kaverinin perhettä, jossa oli aina iloinen sekasorto ja 4 lasta :-). Toivoin tietenkin välillä itselle pikkusiskoa, mutta valitettavasti äitini ei enää tullut raskaaksi.

Nyt vanhempana kyllä kaipaan sisaruksia. Mietin mm. että kun vanhempani vanhenevat ja kuolevat, olen ainoa ihminen järjestämässä heidän asioitaan ja tukea on ihan erilailla, kuin jos olisi sisaruksia.

Näistä syistä minulla on 3 lasta.

yksilapsisesta perheestä olevat ovat aina halunneet itse useamman lapsen! Moni nimittäin kokee raskaaksi sen, että vanhemmilla on niin kovat toiveet tätä yhtä lasta kohtaan, toisaalta iäkkäämmistä vanhemmista huolehtiminen vaivaa myös. Erityisesti tämä tulee ongelmaksi, jos vanhemmat ovat eronneet eli on kaksi yksinäistä, jotka tarvitsevat apua.



Mutta hauska kuulla, että toiset ovat niin voimakkaasti yksilapsisuuden puolella! Olisi kiva kuulla perusteluja. Olen itse vähän sellainen "more the merrier" -tyyppi.

Olisin todella paljon kaivannut enemmän lapsia, oma sisko oli suurin haaveeni. Veljen kanssa ikäero oli liian suuri, emme tulleet yhtään toimeen. (Tätä lisäsi vahvasti vanhempien selkeä epätasa-arvo ja veljen suosiminen.)



Meillä on viisi lasta pienillä ikäeroilla ja tämä on hyvä määrä.

Riippuu siis paljolti luonteesta.

-ainoa lapsi

Mutta hauska kuulla, että toiset ovat niin voimakkaasti yksilapsisuuden puolella! Olisi kiva kuulla perusteluja. Olen itse vähän sellainen "more the merrier" -tyyppi.

Ensin tyttö ja poika, tyttö ja tyttö, poika, tyttö. Ensimmäinen ja viimenen ei oli asunut yhtäaikaa kotona. Meillä on kaikilla ollut leikki kaveri. Itse olin kolmas. Kaksi nuorinta asuu vielä kotona. Kaikilla läheiset välit edelleen.

Itselläni on kolme lasta. Neljännen ainakin vielä haluaisin.

11v nuorempi siskoni (iltatähti siis). Ihan hyvä niin. Nyt minulla itselläni on myös kolme lasta ja tämä riittää. En kaipaa lisää lapsia. Omat lapseni ovat tytär 9v ja pojat 5v ja 4v.

Äitini sai lapsia 20v ajan, eli minulla nuorimpana on 20v ikäeroa vanhimpaan sisarukseeni. Minulla on 7v seuraavaan ikäeroa eikä sisaruksista ollut leikkikavereiksi minulle mutta sain paljon huomiota ja hoivaa kylläkin. Äitikin sai levätä kun vanhimmat sisaruset kaitsoi minua.

Itse en halua 6 lasta, on niissä niin kova työ etten varmaan jaksaisi. Nyt meillä on kaksi lasta 3v ikäerolla eikä vauvakuumetta ole. En kyllä sano ehdotonta eitä kolmannelle mutta ei ihan vähään aikaan yritetä vauvaa.