Oikeastiko on näin vaikeaa saada sektiota?
Meillä on ennestään yksi lapsi, nyt 4-vuotias. Hänen synnytyksestään minulle jäi traumat ja toivuin todella hitaasti. Esikoisen synnytyksessä repesin pahasti ja ensimmäiseen lähes puoleen vuoteen en pystynyt istumaan ja oli muutenkin paljon kipuja ja meni melkeen pari vuotta ennen kun uskalsin edes ajatella seksiä. Kokeiltiin kyllä aiemminkin, mutta se tuotti minulle vain tuskaa kun en ollut vielä kunnolla toipunut synnytyksestä.
Olin sitä mieltä, ettei meille tule enempää lapsia, en kestäisi enää toista samanlaista kokemusta, mutta luonto päätti toisin ja nyt on tulossa ns. pillerivauva. Pelkään alatiesynnytystä enemmän kun mitään ja olen pyytänyt sektiota, vedonnut huonosti sujuneeseen synnytykseen esikoisen kanssa ja huonoon toipumiseen, mutta silti monet ovat sitä mieltä, että voisin yrittää ensin synnyttää alateitse ja sitten sektio, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
Esikoisen kanssa yksi hoitaja sanoi yhdessä vaiheessa synnytystä, että olisi varmaan parempi tehdä sektio, lääkäri oli kuitenkin toista mieltä ja lopputuloksena vauvan tila ensimmäiset päivät kriittinen ja minun toipuminen hidasta. Meidän oli pakko palkata hoitaja avukseni, koska kipujen takia en kyennyt vauvaa kokonaan itse hoitamaan.
Minun on siis vaikea uskoa siihen, että saisin sektion, jos ensin kokeilen alatiesynnytystä, siksi haluaisin suunnitellun sektion, mutta senkin kanssa saa tapella, vaikka minusta minulla on hyvät perustelut sektiolle.
Kommentit (118)
Ja pelkopolilla. Sinnikkäästi kun taistelet sektion puolesta.
Pelkopolin kautta kaverini sai sektion. Siellä ramppasi ja vakuutti kovasti että pelkää synnyttää alakautta yms. En ole ollut paikan päällä, en siis sanasta sanaan tiedä mitä on saanut sanoa :)
sitä saa todellakin tapella!
pysyt vaan tiukkana!
minä ilmoitin että minä vaikka oksennan tämän vauvan,mutta alateitse en synnytä enää!
munkin lapset olisi jääneet yhteen,jos vaihtoehto ois ollu van alakautta synnyttäminen. 3 lasta sain pelon takia sektiolla.
Itsellä myös sellainen tunne, etten enää toista lasta voi saada, koska en tiedä miten saisin saatettua hänet maailmaan. Tiedän miten vaikeaa on saada sektio, enkä siksi uskalla tulla raskaaksi. Lapseni synnytyksessä kaikki meni jotenkin väärin. En tarkoita väärällä sitä, että olisi mennyt toiveitteni vastaisesti, vaan että kaikki muut mokailivat ja sain vaan tuntea enemmän kipua. En vaan uskalla.
Nämä tunteet ovat kauheita, koska kyllähän se lapsi on maailman ihaninta ja tärkeintä. Ei tämä kokemus ole tehnyt huonoa minun ja syntyneen lapseni suhteelle, mutta huono-omatunto on siitä, ettei uskalla enää synnyttää. Kun olisihan se toinenkin lapsi sen arvoinen. Hankalaa ja tuskallista. :/
Paljon voimia sinulle, ja taistele sen sektion puolesta! Olet kertonut, että sinulla on hyvät syyt pelätä alatiesynnytystä. Nyt kerrot siellä vaikka että pelkäät niin paljon, että se hallitsee elämää ja mukaan on tullut kuolemanpelko. Kyllä on pakko ottaa todesta, kun riittävästi asiasta väännät. Tsemppiä!
vastaavassa tilanteessa sanoi, että hän on jo kokeillut synnytystä huonoin tuloksin. Pelkopolilla hoettiin, että nyt ei käy samoin ja tuttu sanoi, että te ette voi luvata edes sitä, että hän tällä kertaa pysyy hengissä, joten sama kai sitten tappaa itsensä. Hän on jo käynyt helvetissä ensimmäisessä synnytyksessä, toista kertaa hän ei elävänä samaa koe. Ja kas - sektiolle irtosi aika.
Ja siihen pitäisi mennä vaan, jos on lääketieteelliset perusteet. Sinuna pyytäisin synnytyskertomuksen nähtäväksi, jos sinulla ei sitä vielä ole, ja pyytäisin neuvolalääkäriä tavaamaan sen yhdessä läpi - tai siellä pelkopolilla. Selviäisi,onko syytä, miksi synnytys meni vaikeaksi vai oliko vaan ikävien sattumusten summa? Sieltä voisi löytyä se lääketieteellinen peruste. Tää on mun mielipide, itse välttäisin vatsan avaamista jos on vaihtoehtoja se ei ole pieni saati vaaraton opereissön...
pelkosektio on lääketieteellinen peruste. Sanot ettet synnytä, piste. Ei se muuta vaadi. Itse sanoin saman ja ei joutunut edes tapella. Olen tyytyväinen, kaikki meni hienosti.
Toisella kerralla ei tarvinnut sanoa kuin, että samanlainen kiitos.
Hyvin meni molemmat sektiot.
Em muuten suostunut menemään edes pelkopolille. Sanoi että turhaa ajanhukkaa kaikille.
Tsemppiä sinulle ap.
kun olen tämän takia käynyt eri lääkäreillä, koska haluan sektion. Ovat katsoneet, mutta aina sama vastaus, ensin kokeiltava alatiesynytystä.
Ensi viikon alussa on aika taas, tällä kertaa, jos saisin pelkosektion.
Synnytyskertomuksessa kuitenkin lukee, että mm. ahtaan lantioni takia synnytys oli oletettua vaikeampi ja siksi repesin niin pahasti ym.
En todellakaan aio toista kertaa synnyttää alateitse ja kärsiä kivuista ja menettää kipujen takia paljon vauva-ajasta ym, kerta riitti.
ap
Ja siihen pitäisi mennä vaan, jos on lääketieteelliset perusteet. Sinuna pyytäisin synnytyskertomuksen nähtäväksi, jos sinulla ei sitä vielä ole, ja pyytäisin neuvolalääkäriä tavaamaan sen yhdessä läpi - tai siellä pelkopolilla. Selviäisi,onko syytä, miksi synnytys meni vaikeaksi vai oliko vaan ikävien sattumusten summa? Sieltä voisi löytyä se lääketieteellinen peruste. Tää on mun mielipide, itse välttäisin vatsan avaamista jos on vaihtoehtoja se ei ole pieni saati vaaraton opereissön...
Vaadit sektion. Sanot ettet suostu enää alatiesynnytykseen.
Missä päin asut? Hakeudut sellaisen lääkärin yksityisvastaanotolle, joka on synnytyssairaalassanne lääkärinä. Jospa se puhe menisi siten paremmin perille.
Vaikka nykyään (tällä hetkellä) ei olekaan erikoismaksuluokkaa niin kannattaa kokeilla tätäkin vaihtoehtoa jos se seuraava lääkärikäynti ei tuota mitään tulosta.
Itse tein niin, että hakeudun sairaalamme synnytysosaston ylilääkärin vastaanotolle. Hän kirjoitti heti paperit synnytyspelosta ja sanoi, että saan ilman muuta sektion myös julkisella puolella mutta koska halusin hänen leikkaavan niin olin sitten eemelinä eli erikoismaksuluokassa. Sairaalamaksut maksoivat hieman enemmän. Mutta tällä hetkellä ei erikoismaksuluokkaa ole mutta kokeile silti tätä konstia.
T. se joka ei suostunut edes pelkopolille
Kyllä minullakin on ollut kipuja alatiesynnytyksen jälkeen, en silti kun hätätilanteessa antaisi tehdä sektiota, se on kuitenkin aina leikkaus!
Ensin käytettiin pelkopolilla ja kesksuteluissa ja sitten ahdistuin niin että lähdin kesken käyntiä pois ja sanoin ennemmin vaikka kuolevani metsään... seruasi psykiatria ja pelkosektio. Psykiatrista ei tosin ollut mitään apua, ei se kyllä haitannutkaan joten se siitä.
Tuon pelkosektion jälkeen sain vielä vahinkovauvan jonka synnytin alateitse ja se oli paras synnytyskokemus näistä kolmesta. Luulen että ilman tuota pelkosektiota en olisi tätä kolmatta kokemusta kommentoinut kuitenkaan näin eli tuolla sektiolla oli tarpeensa vaikkakin siitä toipuminen oli hankalampaa kuin tämä viimeinen "hyvä" synnytys.
Taisttella kuitenkin pitää, ei sitä pelkosektiota ainakaan täällä pks tunnu saavan vain pyytämällä ja keskustelmalla. Toisaalta ehkä hyvä, mutta joskus pitäisi osata kuunnella myös potilasta oikein.
Oma paras synnytys oli siis normaali alatiesynnytys, mutta koen että pelkosektiolle ei tuolloin ollut vaihtoehtoa.
Mulla takana myös kaksi sektiota. Sanoin että en synnytä alakautta PISTE. Laittoi pelkopolille, juttelin siellä ja sanoin että en synnytä alakautta vaadin sektion PISTE. Ja sain. Tsemppiä ap!!
Ja sitten vaan ilmoitat, että et synnytä alakautta ja piste.
Itselleni luvattiin ekassa synnytyksessä, että voin kokeilla ensin alakautta ja sitten sektio jos tarpeen, mutta sen "tarpeen" määrittelee vauvan kunto. Ei todellakaan äidin toive, että tää sattuu nyt liikaa, voisitteko ystävällisesti kokovartalopuuduttaa ja leikatakin minut tään sijasta!
Siksi, vaadi sektio! Itsellä samat kokemukset ekasta siis oli, ja sain suunnitellun sektion melko helposti.
Sitä ei kokeilematta tiedä. Mulla oli raskas eka synnytys ja pyysin synnytystapa-arvioon ja synnytin silti alakautta. Ja kaikki meni oikein hyvin. Synnytyksestä jäi jopa hyvä mieli.
Ja siihen pitäisi mennä vaan, jos on lääketieteelliset perusteet. Sinuna pyytäisin synnytyskertomuksen nähtäväksi, jos sinulla ei sitä vielä ole, ja pyytäisin neuvolalääkäriä tavaamaan sen yhdessä läpi - tai siellä pelkopolilla. Selviäisi,onko syytä, miksi synnytys meni vaikeaksi vai oliko vaan ikävien sattumusten summa? Sieltä voisi löytyä se lääketieteellinen peruste. Tää on mun mielipide, itse välttäisin vatsan avaamista jos on vaihtoehtoja se ei ole pieni saati vaaraton opereissön...
Ja se on varmasti oikeasti tällä kertaa helpompi synnyttää ihan normisti, kun tilat on jo tehty. Se voisi olla itelles psyykkisesti parantava kokemus.
Ihan vaan meikäläiselle on jäänyt ne kamalat traumat siitä sektiosta. Enkä uskalla tehdä lisää lapsia, koska pelkään joutuvani sektioon uudestaan. En kestäisi sitä. Menetin paljon verta ja sainkin sitten takaisin pari pussia luovuttajalta. Reilusti yli vuosi sektiosta ja vieläkin vaikeaa ajatella asiaa. Minä olisin halunnut synnyttää normisti, mutta se ei onnistunut vauvan asennon takia. Eli suunniteltu sektio oli.
Anteeksi että kehtaan epäillä, mutta ensinnäkin miten voi revetä niin, ettei puoleen vuoteen pysty istumaan - nehän on pehmeitä kudoksia eikä mitään luunmurtumia - ja toisekseen mikä on todennäköisyys, että tällaisen kokeneella vielä pilleritkin pettää. Ei kannata varmasti enää lotota.
Niin ja kolmanneksi, joku sanoi (ei tainnut olla ap, vai oliko) että synnytyskertomuksessa luki että oli ahdas lantio ja sen takia repesi. Tuota noin, ahtaus tulee luista ja repeäminen tapahtuu pehmytkudoksissa. Jos luut ovat kaposet, vauva ei mahdu syntymään millään, vaan on pakko leikata.
Kukahan jaksaisi kaivaa tämän jutun Hesarin sivuilta?
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1123610/hyi_helvetti…
Parantuminen kestää tosi pitkään.
Etkä anna puhua itseäsi ympäri.