Olen joutunut mieheni kautta kosketuksiin rumien asioiden kanssa, asioiden

analysoipas av:n erilaisia provoja tarkemmin. ironiset kirjoitukset sujahtavat sinne joukkoon mainiosti. eräänlainen provo sekin.

onkin se, että kaikki tajusivat aloituksen huumoriksi. Yksi luuli, että vain yksi kirjoittaja ja hän itse tajusivat. ;-)

Juu, kaikki tajusivat, että on vitsi! Muuten vaan kommentoivat siihen sävyyn, että ottivat todesta. Ajanvietettä sekin, mm-m.

Miksi ihmeessä tämä yksi Sherlock täällä linkitteli tekstin pätkiä ja todisteli, että aloitus olisi provo, jos kerran kaikki jo tajusivat tämän alunperinkin?

Eräänlaista typeryyttä tämäkin.

onkin se, että kaikki tajusivat aloituksen huumoriksi. Yksi luuli, että vain yksi kirjoittaja ja hän itse tajusivat. ;-)

Setä ja Tuire voivat olla hyvinkin sympaattisia ihmisiä jos pääset mielikuvistasi yli ja falnellihousut eivät tee ihmisyydestä rumaa. Mutta tämähän oli provo?

Juntit on niitä jotka ei omista yöasuja ollenkaan.

Ja oisko parempi että ruokajuomaksi pyytäisivät esim. pullon keskaria?

jJouluisin vierashuoneesta kömpii flanellihousuihin sonnistautuneet lastemme isovanhemmat, jotka tilaavat ruokajuomaksi ravintolassakin maitoa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Mutta ei se mitään, kaikilla mörkönsä jne. Olette kyllä aika onnekas suku, jos teiltä ei löydy yhtään alkoholiongelmaista sukulaista.



Onneksi voidaan mieheni kanssa puhua ihan kaikesta ja ymmärretään toisiamme. Minusta on jopa ihan mukavaa, että taustamme ovat niin erilaiset. Minä saan kuulla ja kokea sitä "normaalia" tavisperheen elämää (mukaan lukien se yksi enemmän viinaan menevä sukulainen) ja mieheni saa kuulla siitä, miten elämä on saattanut lapsena mennä vähän eri tavalla, mutta lopputulos on silti aikuisena ihan hyvä. Avarretaan toistemme maailmaa. :)

meitä on muitakin (vakavaraisesta perheestä jne. plaa plaa) ja suhtaudumme flanelliyöpukuihin ym. puolialkoholisoituneisiin ihmisiin aivan eri tavoin kuin sinä.



tekstisi kertoo rumaa sinusta, ei kuvauksesi kohteista.

Kyllä sun elämä kuulostaakin kauhealta. Oliskohan jostain pillereistä apua tuohon?

Nuo mainitsemasi esimerkit antavat ainoastaan sinusta typerän ja nokkavan mielikuvan.

terapiaa vaatii. Tsemppiä!

Nuo mainitsemasi esimerkit antavat ainoastaan sinusta typerän ja nokkavan mielikuvan.

Mieheni suvuissa ei ole yhtään alkoholiongelmaista ja luulen, että minun suvussa ei muita olekaan.

Flanelliasuisia en yhtään ymmärrä, mikä vika heissä oli. Jos siinä on jo jotain pahaa, niin tervetuloa tutustumaan minun sukuuni.

Mutta ei se mitään, kaikilla mörkönsä jne. Olette kyllä aika onnekas suku, jos teiltä ei löydy yhtään alkoholiongelmaista sukulaista.

Onneksi voidaan mieheni kanssa puhua ihan kaikesta ja ymmärretään toisiamme. Minusta on jopa ihan mukavaa, että taustamme ovat niin erilaiset. Minä saan kuulla ja kokea sitä "normaalia" tavisperheen elämää (mukaan lukien se yksi enemmän viinaan menevä sukulainen) ja mieheni saa kuulla siitä, miten elämä on saattanut lapsena mennä vähän eri tavalla, mutta lopputulos on silti aikuisena ihan hyvä. Avarretaan toistemme maailmaa. :)

Heh, luulin, että puhut samanlaisista rumista asioista kuin mihin minä jouduin tutustumaan miehen kautta. Valehteleminen, kaksoiselämän viettäminen, seksiseuranhaku netistä, vieraiden pillujen nuoleminen jne.

Lucky you.

Itse olen mieheni kanssa suht samanlaisista oloista, joten ymmärrämme toisiamme sen suhteen. Molempien isällä on alkoholiongelma, mutta äidit raittiita ja muuten hyvä perhe, eli kieroon ei olla kasvettu. Siskoni mies taas on paremmasta perheestä, eikä ole oikein koskaan osannut suhtautua perheeseemme. Saati sitten miehen vanhemmat, jotka ovat juuri noita "vakavaraisia" (varakkaita) ja korkeastikoulutettuja. Olivat sanoneet pojalleen suoraan että juopon tytärtä ei saa vaimoksi ottaa! Mielestäni törkeää tuomita koko perhe sen takia että isällämme on alkoholiongelma.



Ekaa kertaa mieheni kanssa myös olen uskaltanut puhua asiasta avoimesti, olen hävennyt pitkälle aikuisikään isäni alkoholismia. En kestäisi jos oma kumppani olisi noin ahdasmielinen ja tynnyrissä kasvanut että pitäisi humalaisen ihmisen näkemistä "rumana". Vaikka voihan se sitä olla, mutta toisille se on ollut ihan arkipäivää..

jostain oikeasti synkistä asioista, mutta se olikin vain normaalia junttifobiaa, cotidianofobiaa. Minusta on vain rikkaus jos oppii tuntemaan ihmisiä oman laatikon ulkopuolelta ja ymmärtämään myös muunlaisia elämäntapoja. Tunistan kyllä piirteei itsessäni, ainakin joskus nuoruudessa. Silloin olin mielestäni normaalin keskivertoritvan yläpuolella, ja katsoin kuuluvani "sivistyneistöön". Myöhemmin olen tutustunut erilaisiin ihmisiin, sekä niihin "Tuireihin" että myös ns. parempiin ihmisiin. Sitä kautta on ajatusmaailma laajentunut. Toivottavasti niin voisi käydä sinullekin kunhan vähän kasvat. Henkisesti.