Jos insestin uhrilta

Mun hyväksikäyttäjä kuoli.

Silti hänen tekonsa eivät ikinä kuittaannu.

ettei tekijä koskaan kanna vastuuta teostaan..

ja antaa anteeksi kun ja JOS haluaa. Mitään moraalista velvoitetta siihe ei ole. (Ja ihan itse saa päättää mikä on itselle se paras vaihtoehto. Joku voi antaa anteeksi vaikka ilman anteeksipyyntöäkin, ihan vaan oman mielenrauhan takia. Toinen taas ei anna anteeksi koskaan, ja sekin päätös voi kummuta omasta vahvuudesta. Ei ole yhtä oikeaa reseptiä.)



Mitä tulee tekijän "paranemiseen"... nää seksuaalirikosjutut on psykiatriankin puolella aika tavalla harmaata aluetta. Kun tekijöitä on hyvin erilaisia ja se psykopatologia vaihtelee. Yleisesti voi sanoa, että seksuaalirikokset on rikosryhmistä sellainen, jota uusitaan aika paljon, usein just lapsiin kohdistuvat, ja mielenterveyden parissa töitä tehneet tietää että näitä ongelmia on tosi vaikea parantaa. Eli siinä mielessä paranemisen todennäköisyys on pieni. Tosin ei toi uusimisen yleisyys päde kaikkiin lasten hyväksikäyttäjiin - jos muistan oikein, nimenomaan omia lapsiaan tai lapsipuoliaan hyväksikäyttäneet on tilastollisesti sellainen porukka, joka uusii rikoksensa vähemmän usein kuin joku ei-perhepiirissä saalistava.



Mutta onko se ettei uusi rikosta mikään tae "paranemisesta"? Omasta mielestäni ihmisellä, joka tollaista tekee, ei kerta kaikkiaan ole kaikki palikat kohdallaan moraalisesti. Siis tietty sokea piste psyykessä, jota ei mikään rehabilitointi koskaan voi palauttaa. Jos niin perustavanlaatuisella tavalla puuttuu kyky myötätuntoon ja eläytymiseen, niin en usko se enää koskaan korjaantuu: että tällainen ihminen voi koskaan esim. todella tunnetasolla tajuta mitä on tehnyt ja miksi se on väärin.