Lapsi hoitoon 1,5 v?

ja kokemukset on ollut pelkästään hyviä. On ollut hoidossa keskimäärin 2-3 päivää viikossa. Asia riippuu varmaan paljon lapsesta, meillä sattuu olemaan sosiaalinen tapaus, joka ei jännitä tai vieroksu muita ja joka viihtyy päiväkodissa.

Mikään tutkimus ei ole todistanut tai edes yrittänyt todistaa että normaaliperheessä kasvavalle 1,5 vuotiaalle lapselle hoito olisi parempi vaihtoehto kuin viettää päivät toisen vanhemman seurassa. Eri asia on jos perheessä sairautta tms.



Sinä ihan itse pistät vaakakuppiin nuo tietyt jutut (joita me emme siis voi mitenkään edes arvata) ja sen perusteella teet päätöksesi. Pääsääntöisesti lapsi ei mene pilalle vaikka joutuukin hoitoon jo 1,5 vuotiaana.

Ja mitään en itse ole katunut niin paljon kuin sitä että vanhin lapsista meni hoitoon jo vähän yli vuoden ikäisenä. Mutta itsellä ei ollut taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin, kun tulona olisi ollut pelkkä peruskotihoidontuki, ei edes kuntalisää. Ja niin pienipalkkainen mies, että velanmaksut olisi jääneet väliin.

Totta kai alkuun on sopeutumista niin äidillä kuin lapsellakin mutta nopeasti kaikki alkoi sujua. Nyt meidän reilu 2-vuotias oikein odottaa hoitopäiviä, että pääsee leikkimään kavereiden kanssa.Me myös ollaan osa-aikaisia eli viikossa mun työvuoroista riippuen on 3-4 hoitopäivää, pituudeltaan 6-8 tuntia.

Näin jälkikäteen ajatellen, niin olihan hän kovin pieni. Puoli vuotta olisi ainakin kannattanut vielä sitkutella. Päällimmäisenä kuitenkin sen vuoksi, että pk-aloitus olisi ollut elokuussa. Aloitti siis tammikuussa, ja paikan löytäminen oli hankalaa, ei heti saatu paikkaa lähipäiväkodista. Sen olemme päättäneet, että kuopus aloittaa hoidon aikaisintaan 2-vuotiaana.



Esikoisella hoidon aloitus meni itsessään hyvin. Lapsi on aina viihtynyt hyvin hoidossa ja tyytyväisenä jäänyt sinne. Noin 2-vuotiaana oli lyhyehkö (mutta sitäkin hankalammalta tuntuva) vaihe, jolloin itkeskeli aamuisin.



Meillä on ollut ihana päiväkoti (myös se ihan eka, jossa oli vain hetken) ja hyvät hoitajat. Se on ollut olennaista, että on voinut luottaa lapsen jäävän turvallisiin käsiin. Lisäksi meillä oli pienenä alkuun vain 3 päivää viikossa hoidossa, ja myöhemminkin 4 päivää viikossa. Nytkin kun hoitovapaa kuopuksen jäljiltä loppuu, on tarkoitus, että lapset saisivat olla hoidossa lyhennettyä viikkoa.



Mun mielestä lapsi siis ei mene pilalle, ja varmasti hoitoon voi hyvin sopeutua ja siellä ihan viihtyäkin. JOs kuitenkin mahdollissta, odottaisin edes puoli vuotta. Ja selvittelisin osittaisen hoitovapaan tai jonkin muun lyhennetyn hoitojärjestelyn mahdollisuutta.

Olen siis päiväkodissa töissä, enkä ikipäivänä olisi laittanut omaa lastani hoitoon alle 3v:nä. Säälittää ne pienet ihmiset, jotka joutuvat päivähoidossa isossa ryhmässä taistelemaan hoitajien huomiosta erossa äidistä ja isästä. Minun mielestäni (vaikka sitten työpaikka menisi) alle 3-vuotiaiden ryhmät saisi lakkauttaa kokonaan.

1,5-v. on kyllä todella pieni. Minun vaihtoehtoni ovat käytännössä viedä lapsi hoitoon 1,5- tai 2-vuotiaana.



Kaksi isompaa lasta ovat menneet hoitoon vasta 3- ja 5-vuotiaina. Heillä ei ollut enää mitään ongelmaa sopeutua päiväkotiryhmään. Tosin takana oli kerhoilua, mitä muuten ehdottomasti suosittelen kaikille yli 2-3-v. kotihoidetuille!

Olen siis päiväkodissa töissä, enkä ikipäivänä olisi laittanut omaa lastani hoitoon alle 3v:nä.

En mitenkään puolustele pienten hoitoon vientiä, mutta onhan se nyt aivan eri asia aloittaa isossa pk-ryhmässä kuin esim. perhepäivähoidossa tai kotiin palkatun hoitajan seurassa.

t. kolmen lapsen äiti

En vaan tajua, miksi niitä lapsia hankitaan, jos on sitten kova kiire viedä vieraille hoitoon. Pienen lapsen paikka on vain ja ainoastaan oman vanhemman luona. Muu on ajattelemattomuutta ja itsekkyyttä epäkypsiltä vanhemmilta, jos näin suoraan mielipiteeni ilmaisen. T: se pk-täti

vähän haukkuja tullut.. ;) Niin, meidän kunnassa alle 3-vuotiaille ei ole pk-ryhmiä, vaan pienet sijoitetaan joko perhepäivähoitoon tai ryhmäperhepäivähoitoon. Hoitopäivät pystyisimme järjestämään lyhyehköiksi eli 4-7 h päivästä riippuen.

11 oli siis ap...

Tähän arvokeskusteluun sen kummemmin osallistumatta totean, että ainakin meillä molemmilla lapsilla pahin eroahdistuskausi on osunut juuri tuohon 1,5 vuoden ikään ja samaa olen kuullut toisiltakin äideiltä. 1,5- vuotias on usein juuri se rasittava jalkaan tarraaja, joka saa hysteerisen itkukohtauksen jo äidin käydessä vessassa, mutta ainakin meillä tuo vaihe meni ohi melko nopeasti. (Siis näin jälkikäteen ajateltuna, silloin ei todellakaan tuntunut siltä...)



Joten, jos pystyisit siirtämään hoidon aloitusta edes muutamalla kuukaudella, niin uskoisin, että lapsi olisi jo paljon paremmassa kehitysvaiheessa sitä ajatellen. Tokihan lapset kehittyvät hieman eri tahtiin eikä tätä voi tietysti yleistää koskemaan ihan kaikkia lapsia...

sen, mitä olen omassa työssäni nähnyt. Perhepäivähoitajia on myös moneen lähtöön, olen nähnyt myös sen, että hoitaja vain juoruaa puistossa ja vähän yli vuoden ikäinen häippäsee sillä aikaa portista ulos... Hain kyllä lapsen takaisin, vaikka olin "siviilinä" oman lapseni kanssa puistoilemassa.



Sitä vaan kannattaa miettiä, että menetettyä aikaa ei koskaan saa takaisin. Töihin ehtii kyllä myöhemminkin... pk-täti

Tähän arvokeskusteluun sen kummemmin osallistumatta totean, että ainakin meillä molemmilla lapsilla pahin eroahdistuskausi on osunut juuri tuohon 1,5 vuoden ikään ja samaa olen kuullut toisiltakin äideiltä. 1,5- vuotias on usein juuri se rasittava jalkaan tarraaja, joka saa hysteerisen itkukohtauksen jo äidin käydessä vessassa, mutta ainakin meillä tuo vaihe meni ohi melko nopeasti. (Siis näin jälkikäteen ajateltuna, silloin ei todellakaan tuntunut siltä...)



Joten, jos pystyisit siirtämään hoidon aloitusta edes muutamalla kuukaudella, niin uskoisin, että lapsi olisi jo paljon paremmassa kehitysvaiheessa sitä ajatellen. Tokihan lapset kehittyvät hieman eri tahtiin eikä tätä voi tietysti yleistää koskemaan ihan kaikkia lapsia...

sopeutuu

sanoi tutkimukset sitten ihan mitä vaan

suomi on kumma maa