Minä pidän lapsettomien elämää todellakin vajavaisena.

viinilasillisensa kanssa nukkumaan ja vitutukseensa kuolemaan, koska moni ei tehnytkään niitä lapsia.

on se kiva kun on saanut niitä lapsia... kaikki ei saa niitä..

mikset sitten sääli niitä jotka oikeasti ovat säälittäviä, esim. päihderiippuvaiset tai muuten syrjäytyneet. Ja jos kokeilisit vielä toimia säälin mukaan, eli auttaa heitä, saisit oikea hyvän mielen auttamisesta.



Vai onko sittenkin niin että avauksesi oli aidosti "vahingonilo on se paras ilo", että mäpäs sain lapsia ja olen siitä lasten saannista onnellinen jos joku on lapseton?! Ilmeisesti et niistä lapsista niin onnellinen sitten olekaan ihmisinä, jos se niiden saanti pitää kääntää olennaiseksi pointiksi.



Merkillistä pätemistä tuo lisääntymisellä päteminen.

jos sun elämäsi oli köyhää ennen lapsia, niin se ei tarkoita, että kaikilla olisi niin. Uskomatonta kapeakatseisuutta :(

Miksi säälisit minua? Olen täysin tyytyväinen elämääni. Voisin (todennäköisimmin) pistää sen kersan alulle vaikka huomenna jos huvittaisi. Mutta kun en halua. Enkä ole koskaan halunnut. Uskon erittäin vakaasti, että olen sellainen ihminen, joka kärsisi lapsiperheessä. Tiedän etten halua lapsia. Niin kuin tiedän senkin etten halua teurastajaksi tai ompelijaksi, en pidä hillosipuleista enkä valkoisista korkokengistä, en halua hankkia hevosta enkä tarantulaa, en halua muuttaa Kempeleelle, en pidä anaaliseksistä enkä harmaasta luomiväristä..Jos tulisin vahingossa raskaaksi tekisin abortin hetkeäkään epäröimättä. Lapseton elämä on minulle itsestäänselvyys.



(Ja käyn tällä palstalla joskus satunnaisesti kun on tylsää. Tämän vuoden puolella en ole käynyt kertaakaan, viime vuonna ehkä 10 kertaa jos sitäkään.)

että se sydämenpakahduttava rakkaus ja ihmeiden ihmettely tapahtuu lähinnä niille, jotka ovat iät ja ajat haaveilleet eniten äitiydestä ja jotka siis niitä lapsia haluavat. Jos nyt vapaaehtoisesti lapseton, joka ei missään nimessä tällä hetkellä halua lapsia, sellaisen saisi, niin luultavasti ne huonot puolet, joita on miljoonia, korostuisi eikä sitä rakkautta jaksaisi tuntea yhtä paljon kuin se lasta aina hinkunut. Eli tällöin lasten saaminen olisi enimmäkseen negatiivinen tapahtuma, joten ei niitä minusta kannata tehdä ennen kuin oikeasti haluaa, tai on edes sitä mieltä, että no kai sitä vois ehkäisyn jättää pois ja katotaan mitä tapahtuu tai edes, että jos vahinko tapahtuu niin tottakai pidän lapsen. Jos sen saa vastentahtoisesti, kuten minulle kävisi jos nyt raskautuisin, niin en usko, että olisin kovinkaan onnellinen.

Ymmärrän kyllä jokaisen oman valinnan, mutta silti ajattelen heidän jäävän jotain vaille. Ja ymmärrän, että monet lapsettomat eivät tietenkään ajattele niin.



En varsinaisesti sääli lapsettomia, paitsi ehkä tahattomasti lapsettomia, mutta ajattelen heidän jäävän paljosta paitsi. Toki hyvässä että pahassa ;)



Itselleni lapset ovat todella tärkeitä ja ehkä siksi ajattelen näin.